Mitä Hyvää sinulle on yllättäen tehty.
Kommentit (19)
Eeva <3
Ihana ja välittävä ihminen
Auto jätti tien poskeen muinoin huonossa säässä pimeällä ilta myöhällä. Tuntematon mies pysähtyi, auttoi auton kanssa ja ajoi vielä perässä kotiin katsoen, että pääsin perille. Teiden ritari ❤️
Vierailija kirjoitti:
Ei mitään. Koskaan.
Kukaan ei ole ikinä edes ovea avannut sinulle?
Olen saanut pyytämättä joitakin suikkareita.
Miehellä on välillä tapana tuoda joku pikkulahja, kuten ilmapallo tai kukka, ihan vaan huvikseen.
Äitini harrastaa myös edelleen yllätysten tuomisia jos nähdään. Yleensä jotain siivoukseen liittyvää :D
Itsekin harrastan pieniä yllätyksiä, kuten piilotan vaikka suklaapatukan toisen taskuun.
Naapurin 70v pikkumummeli avasi viimeksi oven ja antoi mennä hissillä ensin, kun mulla oli kädet täynnä kantamuksia <3
Viimeisin on, kun kaveri antoi viisikymppiä kenkiä varten.
Joitain vuosia sitten oli tilanne, jossa mieheni oli sairaalassa kuukausia. Jouluaattona, kun palasimme kotiin, niin postiluukusta oli tiputettu kuori, jossa oli joulukortti ja 500 euroa. Vieläkään en tiedä varmaksi kuka sen antoi, mutta oli kuin taivaan lahja siinä kohdassa.
Olin muutama vuosi sitten vauvani kanssa junassa. Vauva oli yliväsynyt eikä siksi osannut nukahtaa, vaan huusi täyttä kurkkua. Tuskanhiessä hyssyttelin sitä sylissäni täpötäydessä junassa ja mietin, miten murhaavia ajatuksia kanssamatkustajilla mahtaakaan olla meitä kohtaan. Noin puolen tunnin huutoitkun jälkeen vauva rauhoittui sen verran, että sain sen laskettua rattaisiin. Silloin viereisestä junavaunusta tuli luokseni nainen, kädessään hampurilainen ja kokis, antoi ne minulle ja sanoi, että olet nyt varmaan näiden tarpeessa. Sitten nainen jäi hyssyttelemään vaunuja siksi aikaa, että sain syödä. Sain vielä häneltä ja joltain toiselta matkustajalta tsemppejä ja sanoivat, että hoidin tilanteen hyvin ja että kyllä kaikki ymmärtävät, että joskus vauvat itkee. Kyyneleet nousivat silmiin, ihania ihmisiä❤️
Nuori mies maksoi kahvini Turun rautatieasemalla kun huomasin että lompakko oli unohtunut kotiin.
Turussa myös joku mummeli kauan sitten antoi minulle ja lapselleni (olin lähtenyt kaupungille eikä ollut rahaa) rahaa jäätelöön kun autoin vanhaa naista ja odotin ambulanssia tämän saatua sairauskohtauksen. Lapsi oliki juuri tätä ennen torilla pyytänyt jäätelöä ja oli ollut pakkoa sanoa että ei käy.
Nro 10 jatkaa: sekä asuessani Pariisissa että Brysselissä tuntemattomat ovat tarjoutuneet kantamaan ostoksiani, nostelleet vaunuja, pysäyttäneet edelläni karkuun juoksevan lapseni.
Ehkä olen vaan jotenkin avun tarpeessa olevan näköinen?Joskus minulle kävi jopa niin, että odottaessani bussia Turun linja-auto asemalla mennäkseni töihin (kuten siihen aikaan joka arkipäivä) joku rouva tuli kysymään englanniksi voiko hän auttaa... En tiedä missä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mitään. Koskaan.
Kukaan ei ole ikinä edes ovea avannut sinulle?
Minulle ei ainakaan ole avattu ovea. Ei 50 vuoteen.
Lenkkeillessäni sain hyvää ullatysseksiä.
Kun lapseni pelasi jääkiekkoa, eräs perhe auttoi meitä tosi paljon. Olin yksinhuoltaja ( mieheni kuollut), jolla pieni palkka ja aina esim. mailan rikkoutuminen oli iso lovi menoihin.
Heillä oli samakätinen lapsi, jolta poikani sain toisinaan mailoja " lahjaksi". Kun yritin maksaa jotain väittivät ettei niistä mitään myymällä saisi ( ja ostivat lapselleen itse todella hyvät välineet, joten varmasti olisi saanut). Lisäksi myös usein kysyivät tahdotaanko lähteä heidän kyydillään pelireissuille.
Toinen tuon perheen vanhemmista oli itse kasvanut leskiäidin perheessä joten varmasti se oli yksi syy miksi tahtoivat auttaa. Olen todella kiitollisena muistanut heitä usein. Pitäisikin soittaa ja kysyä mitä nykyään kuuluu.
Makasin kännissä sammuneena kadulla.Oli kova pakkanen.Poliisi tuli ja vei juoppoputkaan.
Sisko otti vanhemman lapseni kylään, kun sain nuoremman vihdoin päiväunille ja olin aivan kuolemanväsynyt..kävin päiväunille itsekin ja myöhemmin siskolle mennessä isompaa lasta hakemaan..laitoin siellä tiskit ja siivosin keittiötä, sekä katsoin hänen taaperonsa perään.
Teemme tätä usein toisillemme. Väsyneenä se, että saa hetken omaa aikaa, tai että joku auttaa kotitöissä on kultaakin arvokkaampaa.
Ystävät järjestivät vauvajuhlat ennen esikoisen syntymää. Olin tosi otettu, koska sitä ennen mulla ei ollut ollut ystäviä, jotka olisi "vaivautuneet" mua varten. Itse olin ollut mukana järjestämässä muille.
Kun lapset oli pieniä, useamman kerran joku ystävä auttoi vahtimisessa, jos miehellä ja itsellä oli meno samaan aikaan.
Ohikulkijat soitti ambulanssin, kun kaaduin pyörällä.
Ei mitään. Koskaan.