Lue keskustelun säännöt.
Te, jotka pidätte painostanne ja kunnostanne huolta, tuntuuko joskus että "antaa olla hitto vie"
09.05.2021 |
Mä olen todella helposti painoa kerryttävää sorttia, yksi pizza ja viikon saa siitä tullutta painoa pudottaa. Tuntuu että lusikallinen täytekakkua lihottaa kilon. Arkena syön aamulla pienen palan leipää, kalkkunaa, rahkaa ja marjoja. Lounaaksi syön salaatin, johon lisään jotain proteiinia, kuten raejuustoa, lohta, kanaa tai katkarapuja. Jos on nälkä, syön lisäksi vielä hedelmän. Töiden jälkeen illalla syön kotiruokaa, mitä nyt suomalaiset yleensä syö, kohtuullisen annoksen ja jotain kasviksia, esim. perunoita, kastiketta, wokkia tai keittoa. Hiilarin määrän koetan pitää kohtuudessa, eli jos tehdään makaronilaatikkoa, sitä vain pieni annos - arvioisin sen kuuluisan 200 grammaa ja enemmän vihanneksia lautaselle. Meidän makaronilaatikossa on vihanneksia myös itse siinä laatikossa aina ja kaikkiin lämpimiin ruokiin kuuluu kun myös kasvisosuus. Näillä eväillä paino on pysynyt siinä normaalipainon ja lievän ylipainon rajalla vuosia. Liikuntaa saan työmatkoista, mutta vain 10 minuuttia suuntaansa, sen lisäksi iltaisin tunnin kävelylenkki, omatoimista jumppaa joko core tai painoilla puoli tuntia -huonoilla keleillä poljen kuntopyörää lenkin sijaan. Viikonloppuisin myös arkimatkoja pyöräillen tai joskus kävelylenkin sijaan pyörälenkki. Hedelmän pois jättäminen sai painoa vähän laskemaan, mutta sen vuoksi on sitten ollut nälkä iltapäivän. Juomana juon vain kahvia ja vettä ja vichyä, joskus aamulla puolilasillista appelsiinitäysmehua, mutta en aina.
Koetan pitää painon edes tässä ja kuntoilla, sillä työssäni vain istun koko ajan päätteen ääressä. Minulla on mitään palaverejekaan aniharvoin ja työpaikka on niin pieni, että palaverit on keittiössä muutaman metrin päässä työpisteeltä. Firman ulkopuolella käyntejä on äärimmäisen harvoin. Mutta olen aika väsynyt siihen, että koko ajan pitää miettiä mitä voi syödä, että paino ei lähde nousemaan. Välillä ajattelen, että kuntoilen jos huvittaa ja syön mitä huvittaa ja paino olkoot mitä tahansa. Meillä on suvussa kuoltu äkillisesti ylipainon aiheuttamien sairauksien vuoksi ja ylipainoa on suvussa paljon. Mutta en tiedä onko tämä stressaaminenkaan siitä, että pitää yrittää pysyä normaalipainoisena, hyväksi. Työpaikkaa en voi vaihtaa, pidän työstäni ja työpaikastani sekä työ on koulutusta vastaava. En ole mitään haluttua työvoimaa, koska menneisyydessä on aukko työttömyyden takia ja olen jo "liian vanha" moneen paikkaan. En usko, että jaksaisin enää fyysisessä työssä ja tuskin koulutettuna sellaista on helppo saadakaan.
Kommentit (22)
Vihanneksetkin on hiilaria, sivukommentti.
Ankealta kuulostaa. Syöt tosi vähän, ja lohta lukuun ottamatta et ilmeisesti hyviä rasvoja saa juurikaan. Itse olen ollut huomaavinani, että rasvan saanti on tärkeää. Olen joskus lukenut, että jos ruoasta ei saa rasvaa, keho pitää kynsin hampain kiinni siitä rasvasta, mitä kropassa on. Omat kokemukset tuntuisi vahvistavan sitä.
Nautitko liikunnasta vai onko se sulle pakkopullaa? Oletko stressaantunut (itse varmaan ainakin olisin, jos ajatukset pyörisi ruoan ja kilojen ympärillä tuolla tavalla)? Mitkä on niitä asioita, joiden avulla jaksat arkea?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mitä ap haluaisit tehdä? Mitkä olisivat päivän ruokasi ja miten käyttäisit aikaasi jos et ajattelisi painoasi kuten nyt?
Yleensä se on niin päin, että kun pääsee tavoitteeseen niin "näin sen pitääkin olla!" ja 6kk myöhemmin "ääähh, taasko pitää...".
Pidän huolta painostani ja kunnostani ja todellakin välillä annan vaan mennä ja syön esimerkiksi pizzan jos siltä tuntuu. Ja sitten taas seuraavana päivänä syön järkevästi. Ei ole mitään järkeä kieltää itseltään kaikkia herkkuja.
Olen samaa mallia. Jokainen suupala kertyy läskiksi ja kova homma pudottaa vähänkin painoa! Olen saanut "laihdutettua" peräti kilon kahdessa kuukaudessa. V..ttaa kun terveyssyistä pitäisi saada paljon kiloja pois ja inhoan kaiken lisäksi liikuntaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä nautin liikunnasta, erityisesti kävelylenkeistä. Kohta lähdetään miehen kanssa vaeltamaan 12 km ja se on minun toive, tykkään kovasti. Salilla olen käynyt ja tykkään myös siitä, mutta koronan aikaan hankkinut puntteja kotiin. Mutta jos joku päivä jää liikunta väliin, poden huonoa omatuntoa. Juu vihanneksissa on hiilareita. Karppauskokeilu sai minut voimaan kuitenkin huonosti ja vatsa ei toiminut vaan oli kipeä, painoa kyllä lähti.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä nautin liikunnasta, erityisesti kävelylenkeistä. Kohta lähdetään miehen kanssa vaeltamaan 12 km ja se on minun toive, tykkään kovasti. Salilla olen käynyt ja tykkään myös siitä, mutta koronan aikaan hankkinut puntteja kotiin. Mutta jos joku päivä jää liikunta väliin, poden huonoa omatuntoa. Juu vihanneksissa on hiilareita. Karppauskokeilu sai minut voimaan kuitenkin huonosti ja vatsa ei toiminut vaan oli kipeä, painoa kyllä lähti.
En tarkoittanut karppausta, vaan yleensä ottaen hyviä rasvoja. Käytätkö jotain öljyjä ruoanlaitossa, syötkö pähkinöitä tai avokadoa tms?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kuntoillut ja liikkunut ihan arkielämässäni aina ja olen ollut hyvin hoikka tai hoikka aina sinne 45v asti. Nyt olen 54v ja normaalipainon ylärajoilla. Joten laihdutus ei ole minulle tuttua.
Tiedän mistä olen kerryttänyt painoa sen 15kg. Liikunta on vähentynyt ja syön nykyään liian usein herkkuja. Ennen kävin bodypumpissa 2-3 x vko ja spinningissä 2 x vko. Nyt enää pari kertaa viikossa salilla ja kävelylenkeillä 3-4 x vko. Ennen söin suklaata muutaman kerran vuodessa ja nyt syön pullaa melkein joka päivä ja suklaata joka viikko. Ennen en juonut Alkoa kuin hyvin harvoin ja nyt siideriä pari tölkkiä vähintään joka viikko. Eli siitä se lähtee...
En kyllä jaksaisi kituuttaa moisella ankealla dieetillä lopun elämääni.
Mun aamu alkaa yleensä rasvakahvilla, ja ensimmäisen aterian syön siinä klo ~12. Syön mitä huvittaa, yleensä edellisen päivän päivällisen jämät eväänä. Työskentelen vaikeasti vammautuneiden invalidien kanssa joten askeleita kertyy päivän aikana se 22-25k ja työ on itsessään hyvin fyysistä.
Muuta liikuntaa en töiden lisäksi jaksa enää harrastaa, satunnaisesti käyn uimassa, mutta silloinkin on lapset mukana.
Töiden jälkeen syön päivällisen, taas kerran mitä tekee mieli. Joskus syön Iltapalan, joskus en.
Alkoholia en käytä lainkaan, ja herkkuja syön aina kun tekee mieli. Joskus se on 3x viikossa ja joskus menee puoli vuotta etten syö mitään herkuiksi laskettavaa.
Olen 158cm ja 52kg, rasvaprosenttini on vähän alle ihannerajan, 23%.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta onko se sun paino läskiä vai lihasta? Lihaksikkaan ihmisen paino voi hyvinkin kiikkua siellä normaalipainon ylärajoilla.
Toinen mikä tulee mieleen, olisiko työnantaja halukas hankkimaan säädettävän työpöydän, että voisit osan päivästä tehdä töitä seisten? Ja hanki istumiseenkin erilaisia vaihtoehtoja, satulatuoli, jumppapallo... Tulee ihan huomaamatta oltua pienessä liikkeessä töitä tehdessä. Jos nyt ei painoon vaikuta, niin tekee ainakin hyvää selälle.
Jotkut on "helpommin" lihoavia, se on geenijuttu. Myös aiemmin suuren kilomäärän laihduttaneet lihoo helpommin kun keho pyrkii maksimipainoon. Painosta stressaaminen voi jopa estää laihtumisen (kortisoli >> heikko uni >> nälkä ja mieliteot). Kokeile pari viikkoa keskittyä muuhun kuin ruokaan / painoon (syöden kohtuullisen terveeesti, liikkumista ja lepoa/venyttelyä paljon). Panosta henkiseen hyvinvointiin. Puhu itsellesi hyväksyen ja kannustavasti. Eihän se toki kiloja sulata mutta ainakin on parempi mieli. Älä anna ylikilojen estää elämästä nauttimista. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun täytin 29v niin luovutin.
Vanhat naiset on saastaa, niin mitä väliä.
Nyt ikää 36v ja painan 100kg.
Vihanneksissa on hyvin vähän hiilareita, niillä tuskin kukaan lihottaa itseään. Mutta niinhän se on, että tietyssä painossa pysyminen voi vaatia hyvinkin paljon ruuan miettimistä, jos päivittäinen energiankulutus on pientä - kuten aloittajalla. Minä ehkä kokeilisin buustata energiankulutusta lisäämällä jotain tosi rankkaa liikuntaa kerran tai pari viikko-ohjelmaan. Kävely tai pyöräilyhän ei juuri mitään kuluta, jos ei tuntikaupalla liiku tai jos syke ei edes osaksi aikaa nouse kunnolla.
Varmaan melko harva aikuinen voi oikeasti syödä sitä mitä sattuu, jos mielii pysyä tietyissä mitoissa. Ellei siten satu olemaan poikkeuksellisen nopea aineenvaihdunnaltaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mutta onko se sun paino läskiä vai lihasta? Lihaksikkaan ihmisen paino voi hyvinkin kiikkua siellä normaalipainon ylärajoilla.
Toinen mikä tulee mieleen, olisiko työnantaja halukas hankkimaan säädettävän työpöydän, että voisit osan päivästä tehdä töitä seisten? Ja hanki istumiseenkin erilaisia vaihtoehtoja, satulatuoli, jumppapallo... Tulee ihan huomaamatta oltua pienessä liikkeessä töitä tehdessä. Jos nyt ei painoon vaikuta, niin tekee ainakin hyvää selälle.
Ei kukaan lihasten takia ole ylipainoinen.
Koko tämä "pidän itsestäni huolta" on pelkkä myytti. 95%normaalipainoisista ei tee mitään sen ihmeellisempää itsestään huolehtimista. Tosiasiassa ovat normaalipainoisia ihan vain automaattisesti. Heillä ei ole halua syödä enempää kuin kuluttavat, vaan heidän kehonsa kylläisyydensääntely toimii niin kuin pitää. He eivät joudu miettimään syömisiään sen kummemmin. Sen jälkeen onkin kiva esiintyä keskusteluissa ja jeesustella kuinka "Minä ainakin pidän itsestäni huolen".
Ei siinä ole mitään kummallista. Syön normaalisti/monipuolisesti ja harrastan kuntoliikuntaa. Mitään tiukkoja diettejä ei tarvita, mutta eipä tarvitse joka viikonloppukaan syödä kakkuja/sipsejä/pullaa koska niin "kuuluu" tehdä kun on vapaata..
Kyllä se on elämäntapa liikkua, syödä itselle sopivalla tavalla, pitää paino kurissa ja voida hyvin ❤️. En voisi hyvin, jos olisin pullaa, pizzaa ja sidukkaa vetävä pullukka.
Mä olen joutunut kovan koulun kautta tutustumaan miten ihmiskeho oikein toimii ja suurimmalla osalla ihmisistä ei ole siitä hajuakaan. Jokaisella ihmisellä on oma hyvinvointi paino, jossa pysyy helposti. Mutta se että sen hyvinvointipainonsa voi pilata helposti. Ensinnäkin se, että jos väkisin yrittää pitää alhaisempaa painoa kuin hyvinvoitipaino oikeasti on, niin joutuu juuri tuohon kierteeseen että koko ajan miettii vain syömistä ja liikuntaa (syömishäiriöistä toimintaa). Keho myöskin haluaa pitää kiinni siitä omasta hyvinvointipainosta ja nimenomaan siitä rasvasta, eli kun ihminen yrittää laihtua niin ensimmäisenä vähennetään rasvaa, keho pistää vastaan koska rasva on kehon hyvinvoinnin tärkein aine. Tästä johtuu myös tuo luulo, että kun syön pizzan niin laihdutan viikon. Jos kehossa on liian vähän rasvaa, niin keho onnellisena pitää sen vihdoin saamansa rasvan.
Toki syömällä koko ajan yli kulutuksensa sitten saa itsensä ylipainoiseksi. Mutta jos kehosi on tasapainossa, ei ylimääräinen energia ”tartu” samalla tavalla. Ei ole mitään syytä pitää kiinni rasvasta kun keho on tottunut saamaan kaiken tarvittavan. Monipuolisella, kehon toimintaa tukevalla ravinnolla, pysyy ihan ajattelematta omassa painostaan.
Kaikkein tärkeintä on syödä säännöllisesti, syödä myös rasvaa mutta ei pelkästään rasvaa.
Minulle liikkuminen on ihan yhtä itsestäänselvää kuin vaikka nukkuminen. Olen aina urheillut ja liikkunut, ei se ole mitään pakkopullaa vaan nautin ja tykkään siitä. Olisi ihan kamalaa, jos en pääsisi harrastamaan suosikkilajejani.
Suhteeni ruokaan on sellainen, että se on ”vain” polttoainetta. En ole mikään kulinaristi, herkuttelu ei ole minulle mitenkään tärkeää.
Siihenpä se ainut kallisarvoinen elämä sitten tuhraantuu, tylsään pakkoliikuntaan ja suupalojen laskemiseen. Niitäkö aiot muistella kuolinvuoteellasi?