Onko aikuinen lapsesi avautunut lapsuuden traumoista?

Up

Mielenkiintoinen kysymys. Kiinnostaisi kuulla vastauksia, mulla itselläni ei ole lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoinen kysymys. Kiinnostaisi kuulla vastauksia, mulla itselläni ei ole lapsia.

Tuli vain mieleen, kun täällä on ollut useita ketjuja koskien lapsuuden kurjia oloja. Miten on mitätöity, teetetty jatkuvasti hommia, pidetty nälässä, ei ole ostettu kuukautissuojia, alkoholiongelmaa jne. Monet ovat sanoneet pistäneensä välit poikki yms. Luulisi että täällä palstailee edes joku, jolle oma lapsi on avautunut?

On muutamaan kertaan. Perkasin korvasieniä ja paloittelin niitä kuivumaan. Puhelin soi ja 3-vuotias tytär jatkoi omin päin sienten kanssa. Olin poissa korkeintaan minuutin ja minusta näytti siltä, että korvasieniä oli liian vähän. Tyttö vakuutti, että ei ollut pannut niitä suuhunsa... ja uskoin häntä.

Soitin kuitenkin Myrkytystietokeskukseen ja he olivat sitä mieltä, että lapsi kannattaa varmuuden vuoksi oksennuttaa. Oli aineet kotona ja näin tein. En saanut oksennuksestakaan selvää, oliko syönyt korvasieniä, koska oli syönyt myös näkkileipää.

Tytär muistuttaa aina välillä turhasta oksennuttamisesta, että "Miksi äiti et uskonut minua?" Olen selittänyt asian moneen kertaan. Ehkä hän ymmärtäisi paremmin, jos itsellään olisi jo lapsia?

Ihan omasta aloitteestani olen kertonut olosuhteista ja sillloisista omista ongelmistani- jotka näyttäytyivät nyt aikuisille lapsilleni äitiyden suorittamisena ja kontrollina.

Olen pyytänyt ja saanut anteeksi,välimme ovat nykyään lämpimät ja olen terapian avulla selvittänyt myös itselleni tapahtuneen ja korjannut sitä.

Kyllä, mutta mitään kovin kamalaa ei ole tullut ilmi. Meillä on hyvät ja läheiset välit. 

Luin kerran artikelin joku lehti. Jospa muistat lapsuutesi väärin?Sisarillani ja minulla on ihan erinlainen lapsuus. Minulla hyvä heillä hirveä.Saman keskutelun kävin ystäväni kanssa.Itse olin nuorin 9 lapsesta. Ystäväni vanhin 5 vai 6 lapsesta? Niin hänen nuorin siskonsa vetää kauheita traamaa muka lapsuuskoti.Paha isä,huono äiti ymm.Jos siten lapsuutesi on ollut kamala? Menen lyhyt terapiaan äidin ,isän kanssa.Käsitelkää asiat.Älkää kantako niitä mukanane läpi elämänne.   

Ihan vasta keskusteltiin aikuisen tyttären kanssa hänen kokemuksistaan päiväkodista. Hän oli vuoropäiväkodissa aikoinaan pari vuotta ja kyllä keskustelu kyyneleet hänelle kirvoitti. Kuvasi, että ne yöt päiväkodissa olivat pahinta mitä hän lapsena koki, turvattomuuden tunnetta ja valtavaa ikävää. Tämä meidän keskustelu nousi, todentotta, tällä palstalla olleesta vuoropäiväkotikeskustelusta. Hänkin oli yön yli ja seuraavan päivän päiväkodissa.

Todellakin on, kaikki 4. Traumat on sitä luokkaa, että lastenlapsetkin nauraa vatsat kippuralla. Joo, meillä on ihana perhe.

On käyty läpi ja ihmetelty, miten lapset voivat muistaa asioita aivan toisin kuin ne todellisuudessa tapahtuivat. Lapset saivat ilmapallot ja ohjeet ehdottomasti olla päästämättä irti narusta (joka oli kaiken lisäksi kieputettu ranteeseen) ja eikös tyttö omansa irrota. Aikuisena hän edelleen muistelee, miten äiti käski niin tekemään.