Koulukiusatun lapsi

Onko täällä ketään joka tietää vanhempiensa olleen koulukiusattuja?

Olen tässä kolmekympin kohdilla opetellut tuntemaan itseäni paremmin ja ymmärtänyt miten moni lapsuudessa koettu asia vaikuttaa elämään.

Molempia vanhempiani on kiusattu.

Ovat kilttejä, fiksuja, hauskoja ja sympaattisia ihmisiä. Toisella oli ulkoinen ominaisuus, jonka takia kiusattiin koko kouluikä, toisella taas kotiolot "poikkeavat", joten jätettiin ulkopuolelle ja väheksyttiin.

Itse olen monella tapaa neuroottinen, herkkä ahdistumaan ja pelkään negatiivista palautetta.

Mielestäni olen kyllä kiltti, hauska, fiksu ja sympaattinen.

Minusta on pidetty erittäin hyvää huolta lapsena (ruoka, hygienia, rajat ja rakkautta).

Mutta epäilen että henkisellä puolella on tapahtunut jotakin sellaista selittämätöntä, joka on vaikuttanut itsetuntooni.

Ehkä jonkinlainen ylisuojelu, "häpeän" pelolla kasvatus jne. on kuulunut meidän arkeemme. Toisaalta on kannustettu yrittämään ja kokeilemaan kaikkea, mutta toisaalta on muistutettu että maailma on paha ja ihmiset epäluotettavia.

Myös toisten kunnioitus on ollut iso osa kasvatusta, meillä oli itsestään selvää että kiitetään, ei tehdä mitään numeroa itsestä ja "annetaan muiden ottaa ensin".

Että uhriudutaan ja ajatellaan usein miltä muista tuntuu. Mutta samaan aikaan ei luoteta kehenkään.

Kuulostaako tutulta kenenkään muun korviin? :D

Siis jos tiedät olevasi kiusatun lapsi?

Yritän ymmärtää vanhempiani, ovat rakkaita ja läheisiä mulle.

Tästäkin syystä koulukiusaaminen pitäisi saada loppumaan, koska kyllä kiusatut kantavat niitä haavoja lopun ikäänsä. Itseäni ei ole koulussa varsinaisesti kiusattu, mutta huonosta itsetunnosta olen aina kärsinyt ja koen aina olevani epätoivottu siellä missä olen.