Millainen lapsuus sinulla oli ?

Ihan mukava. Kasvoin pienellä paikkakunnalla keskellä rauhallista maaseutua ja saatiin tulla ja mennä melkeinpä miten huvittaa kavereiden kanssa yms. Olin tosin läski ja ujo lapsi ja sain sen takia kärsiä koulukiusaamisesta melko pitkään.

Ihan paska.

Onnellinen citylapsuus, rakastavat vanhemmat, turvallinen koti, ystäviä ja kivat sisarukset. 

Muuten ok, mutta vaikka olen 80-luvun lopulla syntynyt, niin vanhemmat oli sen verran vanhoja/vanhanaikaisia, että käyttivät ruumillista kurittamista eli remmi tuli kyllä tutuksi.

Yhtä paskaa. Vanhemmat eivät olleet kiinnostuneet ja sisaruksien kanssa riideltiin. Mutta ainahan voisi olla huonommin, sillä eivät esimerkiksi pahoinpitelyt jokapäiväisiä olleet.

Huono, alkoholismia, väkivaltaa, pari sijoitusta noista syistä johtuen.

Mutta en ole koskaan antanut määritellä itseäni sen perusteella, vaan olen tehnyt oman elämäni.

Nyt olen yli 45-vuotias ja naimisissa hyvän ihmisen kanssa, joka ei kohtele minua huonosti. Työssä käydään, elämä etenee omalla painollaan. 

Aika, jos ei täysin paranna, niin auttaa paljon.

Tavallinen hyvä ysärilapsuus. Ei valitettavaa. 

Aika epälapsuusmainen. Tuntui, ettei ollut vanhempia. Noin 13-vuotiaana hoidin lähes kaikki kotityöt, laskujen maksut jne. Äiti oli hullu ja isä vain välinpitämätön ja etäinen. Koin paljon henkistä ja vähän fyysistäkin väkivaltaa. En ymmärrä sitä hoentaa, että lapsuus on elämän onnellisinta aikaa. Mun elämä alkoi vasta, kun muutin pois.

Istuin pitkiä aikoja isossa pahvilaatikossa luhdissa, ja kukaan ei kaivannut. Lapsuus oli hiljainen, yksinäinen ja puristavan ahdistava. Pakenin ammattikoulun asuntolaan viisitoistavuotiaana ja siitä asumaan puolitutun miehen luo.

Vierailija kirjoitti:

Muuten ok, mutta vaikka olen 80-luvun lopulla syntynyt, niin vanhemmat oli sen verran vanhoja/vanhanaikaisia, että käyttivät ruumillista kurittamista eli remmi tuli kyllä tutuksi.

Mitenköhän yleistä kuritus oli tuossa vaiheessa? Itse en ole kuullut, että ketään kaveriani olisi kuritettu, toisaalta eivät ehkä halua kertoakaan.

Emotionaalisesti etäinen. Muistaakseni äitini ei koskaan halannut yms. lapsena. Toisaalta mä tykkäsin mieluummin leikkiä ja pelata yksin kotona tai olla kaverien kanssa. Varmaan joku syy siihen, miksen rakasta itseäni aikuisena sitten.

Karmeinta mitä voi olla. Saatiin kyllä ruokaa kerran päivässä.

Ihana lapsuus maaseudulla kaverina kaks vuotta nuorempi pikkuveli ja PlayStation, elämäni rakkaus. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muuten ok, mutta vaikka olen 80-luvun lopulla syntynyt, niin vanhemmat oli sen verran vanhoja/vanhanaikaisia, että käyttivät ruumillista kurittamista eli remmi tuli kyllä tutuksi.

Mitenköhän yleistä kuritus oli tuossa vaiheessa? Itse en ole kuullut, että ketään kaveriani olisi kuritettu, toisaalta eivät ehkä halua kertoakaan.

Niin yleistä, ettei siitä tullut mielenkään mainita. Sama kuin nykyisin kertoisi erikseen kavereille, että saa pelata puhelimella/pädillä. 

Ihan tavallinen hyvä lapsuus, siitä huolimatta että isäni oli alkoholisti, onneksi äiti pääsi lähtemään kun olin aika pieni etten muista sitä aikaa. Tuli isäpuoli ja sitten sisaruksia, ja kaikki ihan ok. 80-luku oli ihan hyvää aikaa käydä peruskoulua, ja kun oli pieni ala-aste ei ollut kiusaamista, yläaste oli mitä oli, mutta jollain lailla siedettävää.

Aikalailla kaikilla oli melko samanlaista elämää, yksi paha poikkeus oli. Elintasot eivät eronneet kovin älyttömästi perheissä ja vaikka erosikin jonkin verran se ei näkynyt juurikaan lasten elämässä, ehkä joku sai käyräsarvisen hienon pyörän ja jotkut ei, ja jotkut inhosi niitä käyräsarvia..

Huono! Henkistä ja fyysistä väkivaltaa kotona, isovanhemmilla ja koulussa!

Lasinen, väkivaltainen, pelottava, ahdistava. Eikä nuoruus ollut paljoa kummoisempi, vaikka vanhempani erosivatkin ollessani 9v.

Onnellinen siihen asti kunnes muutimme uudelle paikkakunnalle kauas kaveripiiristäni. Syrjäydyin koska en saanut uusia kavereita ja jouduin koulukiusatuksi.

Varmaan jännittävä . Mentiin metsissä ja uimassa sekä seikkailua pihoilla. Kummitustaloja ja pyöräilyä karkkeja ja paljon kavereita.Se mitä aikuiset tekee on heidän juttu lapsilla on omat jutut. Kaikkia kiusataan kouluissa älkää niitä muistelko.

Ootteko katsonut YLE Areena tankki täyteen kotimaiset sarjat. Hiukan huumoria .