Millainen lapsuus sinulla oli ?

Muutettiin monta kertaa. Äiti lämmin ja kaverillisen pehmeä, isä tiukka ja etäinen. Vanhemmat erosi, muutto ja koulu vaihtui ala-asteella, siskolle tuli mielenterveysongelmia. uudet kaksi kotia oli tosi erilaiset, toisaalla lämmin ilmapiiri ja rentoa, mutta epäsiistiä, toisaalla ankara kuri mutta siistiä ja hienoa. Rahaa kyllä riitti mutta ei elämään tasapainoa. Kavereita on ollut itsellä hyvin lapsena.

Olisi voinut olla parempikin. Tapahtui paljon asioita joista ei koskaan saanut puhua kellekään. Minua ei huomioitu. En muista mitään ennen päiväkouluikää. Ehkä en muista syystä. Sensuroitu. Muutin niin pian pois kuin mahdollista.

Sisar oli lellitty ja rakastettu joten hän muistaa asiat erilailla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muuten ok, mutta vaikka olen 80-luvun lopulla syntynyt, niin vanhemmat oli sen verran vanhoja/vanhanaikaisia, että käyttivät ruumillista kurittamista eli remmi tuli kyllä tutuksi.

Mitenköhän yleistä kuritus oli tuossa vaiheessa? Itse en ole kuullut, että ketään kaveriani olisi kuritettu, toisaalta eivät ehkä halua kertoakaan.

Meillä oli myös. Lapset meidän perheessä syntyneet 70- luvun lopulla ja 80- luvun alussa. Kaikki siitä kärsittiin mutta veli pahiten. Me muut ollaan pärjätty elämässä aika hyvin mutta veljestä olen ollut todella huolissani. Paskat boomeri vanhemmat.

Väkivaltaa ja alkoholismia syrjäkylillä. Olin lihava ja yksinäinen, pahanhajuinen ja omituinen lapsi. Ei uskoisi, kun olen nykyään ihan normaalielämää viettävä, työssäkäyvä perheenäiti.

Ihan hyvä vaikka valitinkin milloin mistäkin. Ainoa tyttö isoveljien joukossa oli hieno paikka kasvaa. Saimme nahistella rauhassa, mutta vanhemmat kyllä tarvittaessa puuttuivat tasapuolisesti, jos meno yltyi liian rajuksi.

Ihan hyvin olemme menestyneet, vaikka hymytyttö- ja poikapatsaita ei koskaan saatukaan. Onneksi. Korkeakoulututkinto ja hyvät työpaikat on ollut kaikilla. Milloinkaan vanhemmat eivät korostaneet, että pitäisi pärjätä hyvin koulussa. Heille riitti, että olimme tavallisia selviytyjiä. Ehkä se on se tärkein asia elämässä selviytymiseen. Itselle erityisesti isä on ollut tärkeä.

Aika tavanomainen 70 -luvun lapsuus suurehkon kaupungin esikaupunkialueella. Faijan työsuhdeasunnossa asuttiin ydinperheenä, meitä mukuloita oli neljä kolmen vuoden ikäeroilla.

Laaja kaveripiiri, tyttöjä ja poikia. Isällä alkoholiongelma, josta visusti vaiettiin. Raha tiukalla, mut niin oli muillakin. Puutetta ei kärsitty, mut ei ollut erityisiä ylellisyyksiäkään. Taskurahaa saatiin kaitsemalla naapureiden lapsia.

Isot koulut lähellä, en tullut kiusatuksi, kähmityksi kylläkin. Nätin tytön osa.

Leikin paperinukeilla 13 -vuotiaana, 14 -vuotiaana seurustelin jo armeijaa käyvän kundin kanssa. Vanhemmat eivät puuttuneet, koska koulu sujui hyvin.

Turvallinen ja onnellinen.

Oli rajat ja rakkautta. Vaikka olenkin syntynyt 70-luvulla , molemmat vanhemmat ovat hoitaneet meitä lapsia tasapuolisesti. Olen esim . ihan pienestä ollut kaksin isäni kanssa niin reissuissa kuin sukulaisissa. 

Sukulaisia tapasimme todella paljon ja niin serkkuihin , setiin, täteihin, isovanhempiin kuin kummeihinkin olit todella lämpöiset välit. On muuten kaikissa elossa oleviin vieläkin . Tälläkin viikolla olen soittanut niin kummin kuin setäni kanssa . Toki myös isälle ja siskolle  , Äitini ei enää elä .

Vanhempani myös kokivat tärkeäksi tutustuttaa meitä niin kulttuuriin kuin hyvään ruokaan. Ottivat myös mukaan omiin harrastuksiin. 

  Ja kaikkein tärkeimpänä opettivat sosiaaliset taidot ja toisten ihmisten kunnioituksen. 

Kamala. Isä oli sulkeutunut ja käski aina olemaan hiljaa. Vanhemmat erosi kun olin 4v., jonka jälkeen äiti hakkasi mua nyrkillä ja raipalla. Se jätti mut kuolemaan kaksi kertaa. Äiti on alkoholisti, aina ei ollut rahaa ruokaan. Mä ja musta kaksi vuotta vanhempi isosiskoni hoidettiin kauppareissut sun muut. Ei koskaan halaamista tai muuten positiivista huomiota. Isäpuoli oli väkivaltainen narkkari ja alkoholisti, välillä piti juosta naapuriin soittamaan poliisit ettei äiti kuolisi. Piti varoa ettei kuolisi ite. Koulussa kiusattiin, haukuttiin ja hakattiin. Yksi tyyppi raiskasi mut muutaman kerran, ensimmäisellä kerralla olin 12v. Lastensuojeluilmoituksia tehtiin ja sossut kävi välillä mut ei ne nähnyt äidin esityksen läpi. Olin muutaman kerran suljetulla osastolla ja Perhetukikeskuksessa, 16-vuotiaana mut huostaanotettiin. Huostaanotto teki elämästäni entistäkin kamalampaa, olisi ollut parempi asua äidin luona täysi-ikäiseksi asti. Mut siinä mun lapsuus noin hyvin tiivistettynä.

Vierailija kirjoitti:

Kamala. Isä oli sulkeutunut ja käski aina olemaan hiljaa. Vanhemmat erosi kun olin 4v., jonka jälkeen äiti hakkasi mua nyrkillä ja raipalla. Se jätti mut kuolemaan kaksi kertaa. Äiti on alkoholisti, aina ei ollut rahaa ruokaan. Mä ja musta kaksi vuotta vanhempi isosiskoni hoidettiin kauppareissut sun muut. Ei koskaan halaamista tai muuten positiivista huomiota. Isäpuoli oli väkivaltainen narkkari ja alkoholisti, välillä piti juosta naapuriin soittamaan poliisit ettei äiti kuolisi. Piti varoa ettei kuolisi ite. Koulussa kiusattiin, haukuttiin ja hakattiin. Yksi tyyppi raiskasi mut muutaman kerran, ensimmäisellä kerralla olin 12v. Lastensuojeluilmoituksia tehtiin ja sossut kävi välillä mut ei ne nähnyt äidin esityksen läpi. Olin muutaman kerran suljetulla osastolla ja Perhetukikeskuksessa, 16-vuotiaana mut huostaanotettiin. Huostaanotto teki elämästäni entistäkin kamalampaa, olisi ollut parempi asua äidin luona täysi-ikäiseksi asti. Mut siinä mun lapsuus noin hyvin tiivistettynä.

Olen 😶

Ihana maatalolapsuus. Meitä oli viisi sisarusta, peräkkäin syntyneitä, joten leikkiseuraa riitti.

Hyvät, lämpimät vanhemmat ja ihan lähellä toinen mummola ja serkkula. Vähän sellainen Astrid Lindgrenin Melukylä oikeastaan.  :)

Vähän erilainen kuin tämän päivän lapsella. Olen seitkytluvun lapsi. Ei ollut tietokoneita eikä kännyköitä. Lankapuhelimella soitin aina äidille kun olin tullut koulusta kotiin. Molemmat vanhemmat kävivät töissä ja olin pienenä hoidossa naapurin tädillä, hänellä oli muitakin hoitolapsia.

Asuimme aluksi lähiössä ja olin joku kymmenvuotias kun muutimme omakotitaloon. Lähiössä oli paljon kavereita ja he jäivät sitten sinne, mutta sain muutaman hyvän ystävän uudelta asuinpaikaltakin.

Siellä oli uimaranta lähellä ja kesäisin vietimme siellä paljon aikaa.

Sukuloimme aina välillä maaseudulla, mistä vanhempani olivat kotoisin. He asuivat noin 50 km päässä. Kävimme joka kesä myös vanhempien kanssa Linnanmäellä ja Korkeasaaressa kun olin lapsi. Sinne matkustimme yleensä junalla.

Kahlitsematon, vapaa. Aurinkoset kesäpäivät ihanassa maalaisympäristössä

Vierailija kirjoitti:

Vähän erilainen kuin tämän päivän lapsella. Olen seitkytluvun lapsi. Ei ollut tietokoneita eikä kännyköitä. Lankapuhelimella soitin aina äidille kun olin tullut koulusta kotiin. Molemmat vanhemmat kävivät töissä ja olin pienenä hoidossa naapurin tädillä, hänellä oli muitakin hoitolapsia.

Asuimme aluksi lähiössä ja olin joku kymmenvuotias kun muutimme omakotitaloon. Lähiössä oli paljon kavereita ja he jäivät sitten sinne, mutta sain muutaman hyvän ystävän uudelta asuinpaikaltakin.

Siellä oli uimaranta lähellä ja kesäisin vietimme siellä paljon aikaa.

Sukuloimme aina välillä maaseudulla, mistä vanhempani olivat kotoisin. He asuivat noin 50 km päässä. Kävimme joka kesä myös vanhempien kanssa Linnanmäellä ja Korkeasaaressa kun olin lapsi. Sinne matkustimme yleensä junalla.

Ehkä tärkein jäi sanomatta. Minulla oli ihan hyvä lapsuus sekä äiti ja isä.

Oikein mukava lapsuus oli, vaikka vanhemmat eivät täysin ymmärtäneetkään, miten erilainen olin luonteeltani suhteessa sisaruksiini. Vinkkini kaikille vanhemmille onkin, että kasvattakaa ja käsitelkää lapsianne yksilöinä eikä yhtenä homogeenisena joukkona.