Mitä häpesit lapsuudessasi/nuoruudessasi? Mitä nyt ajattelet asiasta?

Häpesin pipon käyttöä vaikka ulkona olisi 20 astetta pakkasta. Tämä yläasteella 2000-luvun alussa. Enää ei tulis mieleenkään mennä ilman pipoa ulos kun lämpömittari alittaa nollan :D

Köyhyyttä. Ei se enää yleensä hävetä, mutta eipä siitä halua huudellakaan.

Naamaani. Ja nyt ajattelen, että kyllä kiusaamisella oli vaikutus siihen miten näin itseni. Kuvissa nätti tyttö, joka selkeästi ujostelee ulkonäköään, ihan suotta.

Häpesin kaikkea. Ulkonäköäni, käytöstapojani, älykkyyttäni, köyhyyttäni, musikaalista lahjakkuuttani, perhettäni, vaatteitani, kävelytyyliäni ja olemassaoloani.

Nykyään ajattelen, että voi kunpa olisin osannut käyttää energiani johonkin vähän tuottavampaan.

Isättömyyttä. Siitä kiusattiin minua kovasti.

Sairautta, joka vaikuttaa ulkonäköön. Nykyään on surullinen olo siitä, että moitin itseäni asiasta, jolle en mitään voinut. En häpeä enää.

Meidän perheellä oli 90-luvulla omakotitalo ja 2 autoa, joista toinen oli pieni ja vanha. Voi sitä häpeän määrä, mitä teini-ikäinen koki tuosta viimeksi mainitusta romusta. Kuolin häpeästä, jos vanhemmat ajoivat sillä jossakin, missä oli porukkaa paikalla. Kyydissä kyyhötin matalana ja katse pois vastaantulevista.

Jälkeenpäin tajusin, miten typerää. Meillä oli toinen auto ihan ok ja kaikilla kavereiden perheillä ei ollut edes omistusasuntoa saati omakotitaloa. En ymmärtänyt osan edes asuvan vuokralla, luulin kaikkien perheiden omistavan kotinsa. Ja eräässäkin kaverin perheessä oli hieno, uusi auto, mutta vuokra koti(tajusin vasta aikuisena). Ymmärtämättömyyttä olin heille hirveän kateellinen 😁

Kaikkea mitä kiusaajat keksi arvostella..

Häpesin, kun piti roskat viedä kesällä kaupan joulumuovipussissa. Pelkäsin, että ihmiset sanovat vielä joulup******luksi.

Häpesin painoani, koska isä huomautteli koko ajan. Aikuisena ymmärrän ettei minussa ollut mitään vikaa, olin normaalipainoinen.

Yläasteella häpesin kuukautissuojien ostoa. Kerran menkat alkoi tätini luona yökylässä ja siteet olivat kotona. En kehdannut kertoa tädille joten livahdin lähikauppaan naama punaisena häpeästä. Ei todellakaan hävetä enää aikuisena.

No nykyään on avarakatseisempi.

Häpesin kotimme vanhoja huonekaluja. Meillä oli siistiä, mutta vanhahtavaa.

En edes ajatellut, minkä uurastuksen laman kourissa pyristelevät vanhemmat tekivät. Ei vanhat huonekalut olleet suurin murhe.

Rintaliivien ostoa. En todellakaan suostunut sovituskoppiin liivien kanssa, vaan liivit kassalle ja nopeesti kaupasta ulos. Kotona olin mitannut sopivan koon taulukon avulla. Tämä siis murrosiän alkuvaiheessa. Ei hävetä enää tippaakaan.

Vierailija kirjoitti:

Rintaliivien ostoa. En todellakaan suostunut sovituskoppiin liivien kanssa, vaan liivit kassalle ja nopeesti kaupasta ulos. Kotona olin mitannut sopivan koon taulukon avulla. Tämä siis murrosiän alkuvaiheessa. Ei hävetä enää tippaakaan.

Sama. Kaiken lisäksi pesin kotona salaa nämä ostokset, kun koko asia hävetti.

Perhettäni, vanhempien isoa ikäeroa ja outoja ammatteja.

Häpesin, kun piti roskat viedä kesällä kaupan joulumuovipussissa. Pelkäsin, että ihmiset sanovat vielä joulup******luksi.

Tuntuu tosi pahalta kirjoittaa tämä, mutta häpesin sitä että isälläni oli/on iso nenä. Tämä oli minulle ongelma joskus ikävuosina 12-14. Epävarma teini oli päässyt elämässään aika vähällä kun piti isän nenää hävetä... ärsytti jos joku kaveri oli vaikka automme kyydissä ja kaveri näki isäni sivuprofiilin ja sen nenän. Voi v*ttu.

Naurettavaa, mutta vähän häpesin isäni vanhuutta, oli 48-vuotias kun synnyin..

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu tosi pahalta kirjoittaa tämä, mutta häpesin sitä että isälläni oli/on iso nenä. Tämä oli minulle ongelma joskus ikävuosina 12-14. Epävarma teini oli päässyt elämässään aika vähällä kun piti isän nenää hävetä... ärsytti jos joku kaveri oli vaikka automme kyydissä ja kaveri näki isäni sivuprofiilin ja sen nenän. Voi v*ttu.

Naurattaa tämä, kun miettii, että kaveri tuskin huomasi tätä isoa nenää. Anteeksi. Teinin maailma on melkoinen