Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Harmittaa ex-miehen valehtelu
04.05.2021 |
Joo, koitan antaa vaan olla, mut puran ajatuksiani nyt tähän.
Meillä on kaksi lasta, ollaan erottu jo jokunen vuos sitten.
Ex joi hirveästi, kuitenkin hän sai peloteltua mua käräjillä ja lasten viemisellä, niin että annoin hänelle lähihuoltajuuden.
Meillä on kuitenkin yhteishuolto, viikkoviikko, mutta hän halusi rahan takia lasten lähivanhemmuuden ja kokee varmaan itsellään olevan jonkinlaista valtaa.
Eron jälkeen olin loppu, mutta helpottunut, että pääsin siitä ihmisestä. Mutta huoli lasten oloista ei näitten vuosienkaan jälkeen helpottanut.
Nyt sitten tänä vuonna tehtiin lasu miehestä. Kaikki lähti siitä, kun päiväkoti-ikäisestä oltiin huolissaan ja hälle haluttiin terapiakäyntiä ym tutkimuksia. Kerroin omia huoliani päiväkotiin ja lastensuojeluun samalla.
Mies ei ollut kiinnostunut pätkääkään näistä tutkimuksien aloittamisesta. Sitten yhtäkkiä häntä ei saatu enää puhelimitse kiinni. Mies oli sitä mieltä, että mikään laki ei velvoita pitämään puhelinta. Joten minäkään en saanut miestä kiinni muuten kuin toisen lapsen kautta, kun hänellä on puhelin.
Ok. Minä aloin yksin ja nykyisen aviomieheni kanssa hoitamaan näitä lapsen käyntejä terapioissa ja tutkimuksissa. Kerroin myös huoliani exän alkoholin käytöstä ym..
Miehestä tehtiin lasu ja yhtäkkiä kaikki olikin mun syytä, koska muka hän ei ollut mitenkään tietoinen näistä lapsen asioista ja käynneistä ja minun syytä oli kun en ollut kertonut, vaikka hän itse oli selvästi sanonut, että hän ei lähe mihinkään tutkimuksiin mukaan eikä hänen mielestään lapsi tarvinnut mitään käyntejä mihinkään.
Tänään sitten taas istuttiin porukalla puhumassa, ja mies syyttämällä syytti mua, että miten minä en tehnyt sitä enkä tehnyt tätä ja minun takia kukaan ei saanut häneen yhteyttä ja vasta jälkeenpäin muistin, kun keskustelut oli ohi, että hänhän itse oli kieltäytynyt kaikesta. Ja nyt yritti vain kääntää tämänkin mun syykseni. Valehteli siis, ja valehteli niin monesta asiasta.
Tuo mies on ollut fyysisesti aiemmin väkivaltainen mua kohtaan, en kuitenkaan tuonut koskaan esille noissa jutteluissa, mitä mies on tehnyt, koska en halua hänelle mitään pahaa enkä riistää häneltä lapsia. En tiedä, olisiko mitään edes tapahtunut, jos olisin kertonut mitä hän on tehnyt... Hän on aina puhunut minusta negatiiviseen tai vähättelevään sävyyn kaikille.
Tuota uhkailua, että hän kertoo minusta asioita lasulle ja kaikille, hän on harrastanut jo ennenkuin erottiin.
Pelkääkö hän niin paljon vai miksi uhkailee mua, vaikka minä en ole uhannut häntä enkä uhannut lasten viemisellä?
Kuulostaako tämä narsismilta?
Olen vuosien ajan yrittänyt miettiä, miksi hän ei tunnu sellaiselta normaalilta mieheltä, vaan outo kylmyys ja kovuus huokuu jopa niin, että yksi ystävistäni sen koki itekkin ollessaan kerran meillä kylässä, kun olimme vielä saman katon alla.
Nytkin tuossa keskustelussa, hän melkein huusi ja huitoi käsillään, kerran tais läimästä käsiään yhteen ja vaikutti hermostuneelta. Olen niin onnellinen, ettei tarvi sitä ihmistä enää päivittäin kuunnella.
Tiedän että hän valehtelee monista heidän arkeen liittyvistä asioista, mutta minä en pysty sitä totuutta tuomaan esille. Toivoisin, että ihmiset näkisivät hänen lävitseen.
Onko kellään samanlaisia kokemuksia, vertaistukea?
Kommentit (13)
Voin antaa vain yhden neuvon. Lähdet hakemaan lähihuoltajuutta, kirjoittamasi perusteella ei luulisi olevan hankalaa. Anteeksi, mutta en voi käsittää, miksi olet luopunut lähivanhemmuudesta miehesi hyväksi. Olen käynyt huoltajuskiistat erittäin vaikean persoonallisuushäiriöisen ihmisen kanssa, mutta se oli vanhempana ja äitinä vain velvollisuuteni lapsiani kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voin antaa vain yhden neuvon. Lähdet hakemaan lähihuoltajuutta, kirjoittamasi perusteella ei luulisi olevan hankalaa. Anteeksi, mutta en voi käsittää, miksi olet luopunut lähivanhemmuudesta miehesi hyväksi. Olen käynyt huoltajuskiistat erittäin vaikean persoonallisuushäiriöisen ihmisen kanssa, mutta se oli vanhempana ja äitinä vain velvollisuuteni lapsiani kohtaan.
Koska koin käräjille menon liian raskaana ja koska mies sai uskoteltua, että hän todella vie multa lapset.
Olen huono puolustamaan itseäni, siksi en ottanut riskiä, että hän todella tekisi sen.
Vierailija kirjoitti:
Onko kellään neuvoa, kuinka saada muut tajuamaan että ihminen valehtelee?
Lastensuojelun viranomaiset ei ihan ensimmäistä kertaa kohtaa miehesi kaltaista ihmistä. Kyllä ne sen käytöksen läpi näkee. Asiaa toki helpottaisi jos saisit tilanteissa itsekin suusi auki ja pystyisit kertomaan omat näkemyksesi. Ehkä voisit vaikka sähköpostitse kertoa oman kantasi ja näkemyksesi tilanteesta sosiaalityöntekijälle? Kertoisit myös pelkääväsi ex-puolisoasi, jotta ymmärtävät, mikset puolusta itseäsi tapaamisissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kellään neuvoa, kuinka saada muut tajuamaan että ihminen valehtelee?
Lastensuojelun viranomaiset ei ihan ensimmäistä kertaa kohtaa miehesi kaltaista ihmistä. Kyllä ne sen käytöksen läpi näkee. Asiaa toki helpottaisi jos saisit tilanteissa itsekin suusi auki ja pystyisit kertomaan omat näkemyksesi. Ehkä voisit vaikka sähköpostitse kertoa oman kantasi ja näkemyksesi tilanteesta sosiaalityöntekijälle? Kertoisit myös pelkääväsi ex-puolisoasi, jotta ymmärtävät, mikset puolusta itseäsi tapaamisissa.
Oon sen verran sanonut lasu työntekijälle, että exä on henkisesti saanut alistettua, mutta mistään väkivaltatilanteista en voi enkä halua puhua. Nekin ovat menneitä, ja lasun työntekijät antoivat ymmärtää, että menneillä ei ole väliä vaan tällä hetkellä ja tulevalla.
He myös lopettivat lastensuojeluasiakkuuden tähän päivään. Ainoastaan perhetyö käy pari kertaa kummankin luona, exä ei meinannut suostua näitten käynteihin, mutta lopulta sitten vastahakoisesti myöntyi.
Lastensuojelu ei nähnyt exän luona käydessä mitään huolestuttavaa, kun "kotikin oli siisti"
Jaha. Annoit lapset väkivaltaiselle juopolle. Vuoden äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin antaa vain yhden neuvon. Lähdet hakemaan lähihuoltajuutta, kirjoittamasi perusteella ei luulisi olevan hankalaa. Anteeksi, mutta en voi käsittää, miksi olet luopunut lähivanhemmuudesta miehesi hyväksi. Olen käynyt huoltajuskiistat erittäin vaikean persoonallisuushäiriöisen ihmisen kanssa, mutta se oli vanhempana ja äitinä vain velvollisuuteni lapsiani kohtaan.
Koska koin käräjille menon liian raskaana ja koska mies sai uskoteltua, että hän todella vie multa lapset.
Olen huono puolustamaan itseäni, siksi en ottanut riskiä, että hän todella tekisi sen.
Siinä tilanteessa olisit puolustanut lapsiasi. En ymmärrä tällaisia vässyköitä jotka eivät puolusta itseään, mutta vielä vähemmän sitä että ei puolusta lapsiaan.
Kyllä kuulostaa narsistilta uhkaileva exäsi. Sinä olet siis todennäköisesti läheisriippuva, tai ainakin ollut sellainen. Puolusta lapsiasi, se on nyt sinun tärkein tehtäväsi. Menetät lastesi kunnioituksen, jos et puolusta heitä, vaan jätät narsistin kynsiin. Narsisti on huono lähihuoltaja lapsille. En sano, että se olisi helppoa taistella, tarvitset paljon voimaa ja tukijoukkoja. Luo ne tukijoukot, jos niitä ei ole. Nouse taistoon!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaapa tutulle..
Pussiin puhumisen huomaa, kun keskustelee mainitsimiesi henkilöiden kanssa. Chill, exääs ärsyttää kun oot parempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei hän narsistilta kuulosta, mutta kenties joku persoonallisuushäiriö hänellä on. Ja se ei tietenkään asiaa yhtään paranna. Ihan ehdottomasti hakisin lähihuoltajuutta.
jokainen eronnut on valehtelija kun on kaikkien nimeen sen ikuisen rakkauden vannonut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
jokainen eronnut on valehtelija kun on kaikkien nimeen sen ikuisen rakkauden vannonut
Eihän rakkauden loppuminen tarkoita sitä että lähimmäisestä saa antaa valheellista todistusta tai yleensä valehdella omista yksityisasioita määritellä väärin ja velheellisesti. Sillä ei välit enää koskaan korjaannu.
Mistähän valehtelu kertoo persoonassa, jos asiaa lähestyisi näin järkeistämällä.
Tosi on että valehtelija sanaan ei voi luottaa. Vaikka mikä olisi motiivi.
Liika rehellisyys eli omat mielipiteet on liiallista rehellisyyttä, kun kannattaisi pitää auu kiinni ja erottaa epäoleellinen oleellisesta.
Totuudella voi toki satuttaa mutta useimmiten valehtelijat ei luota enää kukaan missään.
Alue: Aihe vapaa
Onko kellään neuvoa, kuinka saada muut tajuamaan että ihminen valehtelee?