Pääsin ilmeisesti eroon narsistimiehestä, ei ole vainonnut viikkoon. Mutta miten saan itseni kasaan?

Junnailijan pilli ilimoo jo viilsi, ilimoo jo viilsi.

Raotakylykikukko kiskoloilla kiilsi, Lentävä Kalakukko!

Kaekki sinne juoksi, kuin mottimehtään, kuin mottimehtään.

Eipähän se toki jättännä kettään, Lentävä Kalakukko!

Pyörät ne lauloivat: "Porvoohon käy tie!"

Kiskottii kirskuivat: "Tervehykset vie!"

Tunnelma olj siellä lupsakka heti, lupsakka heti!

Porvoonmuahan oekeet immeiset veti Lentävä Kalakukko!

Juttu siinä luisti, naurukin eli - naurukin eli.

Kiskoloella lenti siivetön peli, Lentävä Kalakukko!

Evväitäkkii syötii, rakkaas se iti - rakkaas se iti.

Murheet sekä ilot matkassa piti, Lentävä Kalakukko!

Lehdessä juuri eräs professori sanoi että nykypäivän ihmisistä jopa 60% on narsisteja ja lopuillakin samoja piirteitä. Isolla todennäköisyydellä olet siis myös sitä itsekin.

Se kerää voimia.

Kohta lähipuska heiluu tuttuun tyyliin.

No et ole. Höpö höpö.

Terapia voi auttaa. Itse aloin tuntemaan ylemmyyttä ja aloin kunnostamaan itseäni paremmaksi, että itsetunto paranee. Narsku tuntuu jo oksettavalta ihmiseltä. Kuukausi pitäisi vielä piilotella, koska on muuttamassa kauemmas, joten sen jälkeen ei ole pelkoa törmätä. Oltiin kiinnostuttu samoista asioista, joten siellä voi tulla vastaan, mutta pitää muuttaa ulkonäköä, ettei se sokea huomaa. Ihmissuhteissa annan itselleni aikaa. En ala etsiä uutta kumppania. Yritän luoda uutta yhteyttä vanhoihin tuttuihin ja nauttia elämästä. Tiedän että narskusta tulee olemaan ongelmia vuosien jälkeenkin.

Onko kellään kokemusta että on saanut vanhoja ystäviä takaisin, narskun tekojen jälkeen?

Ei varmaan tarvi selitellä mitä ne teot on, kaikki jotka on ollut samassa tilanteessa ymmärtää kyllä.

Nieletkö mällit?

Narsisti sitä, narsisti tätä vol. 2347. 🙄

Vierailija kirjoitti:

Narsisti sitä, narsisti tätä vol. 2347. 🙄

Niin ennen ei vaan uskallettua puhua/erota. Silloin vaan tyydyttiin osaansa vaikka mies välillä ajoikin vaimon ja lapset yöllä ulos lumihankeen ilman kenkiä. Mä olen ollut se lapsi. Ja olisin kyllä toivonut äidilleni ja meille erilaisen elämän. 

Annat itsellesi aikaa. Tosi paljon aikaa toipua. Traumaattisesta parisuhteesta toipuminen ei ole pikkujuttu henkisesti eikä fyysisesti (myös henkinen väivalta jättää fyysisiä oireita). Vaikka kuukausien jälkeen edelleen nousee ikäviä asioita esiin, et ole tehnyt mitään väärin tai jäänyt jumiin tms. 

Iloitset pienistä edistysaskelista ja jaksat uskoa, että asiat kääntyy paljon paremmaksi. 

Mun exät kans narskuja.

Ei kannata vielä huokaista helpotuksesta, ne yrittää palata vielä vuosien jälkeenkin monta kertaa.

Minä myös lapsi joka ajettiin lumihankeen äidin kanssa. Minulla sentään oli kengät, äidillä ei.

Saattaa keräillä voimia, käyttää jotain pelimiestaktiikkaa ”näin saat eksäsi takaisin”... älä siis vielä huokaise.

Ala rakastaa itseäsi, ettet enää sortuisi kynnysmatoksi. Aikaa menee surressa ja harmitellessa jonkin verran, mutta voit onnitella itseäsi, oot tehnyt ainoan oikean valinnan. Nyt nauttimaan itsellesi tärkeistä asioista, jos narsisti on ollut kyseessä, ne ovat ehkä viimeaikoina jääneet vähemmälle..

älä vastaa narskun viesteihin tai puheluihin.älä avaa ovee.kun saat olla itseksesi ja normaalien ihmisten seuras niin se auttaa.

Pikkuhiljaa se elämä alkaa maistumaan. Hyvä jos et joudu olemaan tekemisissä. Itsellä vei vuosia kun narsku kkiristää ja manipuloi lapsia ja miehenä on vähän vaikeaa tuon yhtälön kanssa. Voimia, kyllä se elämisen arvoinen elämä vielä koittaa.