Masentaa ajatella, että jos olisin valinnut opiskelualan oikein, niin olisin nyt jo kunnon töissä.
Vaan valitsin ihan väärin kun painostettiin että pitää mennä heti opiskelemaan mihin ikinä sattuu pääsemäänkään. Nyt jälkiviisaana olisi pitänyt jatkaa pyrkimistä sinne mistä niitä kunnon töitä oikeasti saa eikä mennä vaan jotain egyptologiaa lukemaan kun pakko on jotain heti. Lopputulos on se, että ikä kolkuttaa kolmeakymmentä enkä pääse kuin puhelinmyyjäksi ja siivoamaan. Opintotukikuukaudet käytetty ja opintolainaa massiivisesti. Tekisi mieli vetää itseni narun jatkoksi.
Kommentit (19)
Tässä jää myös perheet ja kaikki perustamatta, koska haluan että minulla olisi ammatti ennen kuin edes tutustun miehiin. Työtöntä naista tai jotain siivoojaa ei arvoteta kovin korkealle treffimarkkinoille etenkin kun ikääkin alkaa olla..
Se ooon vaan myös siiinä että jos ajattelee että rahaaa voi tienata paljonkin tekemätttä juuri mitään sen rankempaa hommaaa.
Vierailija kirjoitti:
Se ooon vaan myös siiinä että jos ajattelee että rahaaa voi tienata paljonkin tekemätttä juuri mitään sen rankempaa hommaaa.
Mun esiim mummon siskon tytäär joka on harvardista valmistunut sydänkirurgiksi sijoiitti puolet omaisuuudesta kultaaan ja on nyt miljonäääri. Hänen siskon ja mun kummmitäti on asunut sveitsisssä (no o enne rikaastumista) schumacherin naaapurissa. MAiisteri ja opettaja.
Ihan arkipäivää nykyään. Ei se ammatti määrittele ihmisarvoa.
Siihen egyptologian rinnalle voi opiskella jonkun työllistävän ammatin vaikka ihan ammattikoulusta. Akateeminen duunari on ihan arkipäivää nykyään.
Niin muakin jäytää etten uskaltanut hypätä tyhjän päälle ja lähteä opiskelemaan alaa, jota oikeasti halusin opiskella. Tässä kun alkaa jo eläkeikä painaa päälle en enää edes haaveile.
Harmittaahan se.
Työöt ei tekemällä maaailmasta lopu mutta raha seuraa rahaaa.
Itsellä sama tilanne, paitsi ettei harmita. Opiskelin alaa joka kiinnosti. Opiskelin itseäni varten. Töitä sitten ei ole tarpeeksi kaikille, ja se harmittaa että pitää jotain muutakin tähän keksiä. Varsinkin kun ei ole niitä opintotukikuukausia enää.
Ei miehille juuri ole väliä sillä onko uraohjus vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Työöt ei tekemällä maaailmasta lopu mutta raha seuraa rahaaa.
Niiin kauan kun viinaa riittää niin kauan on töitä tehtävänä.
Vierailija kirjoitti:
Ei miehille juuri ole väliä sillä onko uraohjus vai ei.
Niin, jos sattuu olemaan kovin hyvännäköinen ja nuorempi. Jos ei niin pitää olla hieno ammatti sentään.
Vierailija kirjoitti:
No, ei ne kunnon työtkään sen paremmalta aina tunnu. Tulee uupumusta ym, monet vaihtaa alaa montakin kertaa. Itsekin opiskelen jo kolmatta ammattia, yhtä ammattia olen harjoittanut 8v. Kyllähän tuo vähän paskalta tuntuu, ettei heti älynnyt tehdä oikeita ratkaisuja, enkä tiedä oonko tehnyt nytkään mutta näillä mennään.
Mieti rauhassa mitä haluat ja hakeudu siihen suuntaan. Kyllä se joku keino aina löytyy. Tsemppiä!
Kunnon töissä sentään tuntee olevansa normaali ihminen. Siivoojana tai puhelinmyyjänä oikeasti on yhteiskunnan alinta kuraa ja sen tuntee nahoissaan sekä palkassa.
Sama juttu itselläkin. Olisi pitänyt mennä opiskelemaan sellaista alaa mikä itseä kiinnostaa. Väkisin opiskelemalla ei pääse oman alansa parhaimmistoon.
Parempi se tuossa iässä joku ihan mikä tahansa ammatti on kuin ei mitään. Meitäkin on..
Pöh, naisen koulutuksella ole mitään virkaa. Menet suomenruotsalaisen hyvätuloisen kanssa naimisiin, niin rahan tulo on taattu ja saat tehdä itse mitä huvittaa. Plussana, ovat usein hyvännäköisiäkin ja käytöstavat on opittu jo lapsena!
Vierailija kirjoitti:
Pöh, naisen koulutuksella ole mitään virkaa. Menet suomenruotsalaisen hyvätuloisen kanssa naimisiin, niin rahan tulo on taattu ja saat tehdä itse mitä huvittaa. Plussana, ovat usein hyvännäköisiäkin ja käytöstavat on opittu jo lapsena!
Ja taas unohdit tärkeimmän: pitää olla hyvännäköinen.
Miksi sinä töissä haluaisit olla?
No, ei ne kunnon työtkään sen paremmalta aina tunnu. Tulee uupumusta ym, monet vaihtaa alaa montakin kertaa. Itsekin opiskelen jo kolmatta ammattia, yhtä ammattia olen harjoittanut 8v. Kyllähän tuo vähän paskalta tuntuu, ettei heti älynnyt tehdä oikeita ratkaisuja, enkä tiedä oonko tehnyt nytkään mutta näillä mennään.
Mieti rauhassa mitä haluat ja hakeudu siihen suuntaan. Kyllä se joku keino aina löytyy. Tsemppiä!