Onko ihme että lapset kokevat sukupuoli-identiteetin kimurantiksi kun jo lastenohjelmat ovat suunniteltu pitämään se kimuranttina

Kerro muutamia esimerkkejä, miten tuntemiesi lasten puheista ja käytöksestä ilmenee että asia olisi heille "kimurantti"?

Meinaatko sinä, että sinä olisit voinut lapsena kiinnostua seksuaalisesti vaikkapa Sibelius-monumentista, jos tällainen malli olisi sinulle tarjottu?

Ehkä minä olen jotenkin harvinainen, mutta itse olen aina ollut tylsä hetero, riippumatta siitä mitä toiset ovat.

Tunnen erään, joka ei suostu kertomaan lapsensa sukupuolta, koska hänen lapsensa "saa itse myöhemmin valita oman sukupuolensa". Kyseessä ihan korkeakoulutettu ja muuten varsin terävä nainen, mutta tässä asiassa tuntuu heittävän ja pahasti.

Vierailija kirjoitti:

Meinaatko sinä, että sinä olisit voinut lapsena kiinnostua seksuaalisesti vaikkapa Sibelius-monumentista, jos tällainen malli olisi sinulle tarjottu?

Ehkä minä olen jotenkin harvinainen, mutta itse olen aina ollut tylsä hetero, riippumatta siitä mitä toiset ovat.

En meinaa. Onko jotain muuta kysyttävää?

Vierailija kirjoitti:

Meinaatko sinä, että sinä olisit voinut lapsena kiinnostua seksuaalisesti vaikkapa Sibelius-monumentista, jos tällainen malli olisi sinulle tarjottu?

Ehkä minä olen jotenkin harvinainen, mutta itse olen aina ollut tylsä hetero, riippumatta siitä mitä toiset ovat.

Sukupuoli-identiteetti ja seksuaalinen kiinnostus on kaksi eri asiaa. Sibeliusmonumenttiin rakastuva (kiinnostus) voi olla mies, nainen tai jotain muuta (identiteetti). Meillä ei lapsuudessa ainakaan ollut muuta mallia edes olemassa kuin pojista-tykkäävä-tyttö ja toisinpäin, eli identiteetti ja suuntautuminen vedettiin yhtäläiseksi. Mielestäni ihan ok kertoa lapsille että näin ei ole.

Ei jokaisella blondillakaan ole sinisiä silmiä ja bruneteilla ruskeita silmiä. Kaksi eri ominaisuutta eli mistä kiinnostut ja mikä tunnet olevasi.

Vierailija kirjoitti:

Kerro muutamia esimerkkejä, miten tuntemiesi lasten puheista ja käytöksestä ilmenee että asia olisi heille "kimurantti"?

En ole ap. Olen yläkoulun opettaja ja pidän oppilaitani lapsina. Viimeisen muutaman vuoden aikana minulla on ollut neljä tyttöoppilasta, jotka ovat 13-14 - vuotiaina koulussa ilmoittaneet olevansa oikeasti poikia ja toivoneet, että heitä kutsutaan pojan nimellä. Kaksi näistä muutti mielensä myöhemmin. Kaksi on edelleen oppilainani.

Kouluissa on huomattu korrelaatio tiettyjen pappien vetämien rippileirien, tiettyjen harrasteporukoiden tms. ja transkokemusten välillä. Jos nuorelle jatkuvasti toitotetaan, että et ehkä ole tyttö, herkemmät saattavat alkaa pohtia, josko olisivatkin tosiaan trans.

Läheskään kaikki niistä nuorista, jotka nyt ilmoittavat olevansa trans, eivät ole. He ovat hämmentyneitä lapsia, joilla saattaa olla mt-ongelmia. Valitettavasti tämän sanominen on nykyisin transfobiaa.

Totta kai osa on, mutta ei voi olla mahdollista että transsukupuolisuus on lisääntynyt näin voimakkaasti.

Itsensä etsimisessä ja kokeilemisessa ei ole mitään pahaa. Mutta olen erittäin huolestunut siitä, että nämä nuoret saavat tilaansa hoitoja, jotka muuttavat heidän kehoaan pysyvästi ja katuvat myöhemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerro muutamia esimerkkejä, miten tuntemiesi lasten puheista ja käytöksestä ilmenee että asia olisi heille "kimurantti"?

En ole ap. Olen yläkoulun opettaja ja pidän oppilaitani lapsina. Viimeisen muutaman vuoden aikana minulla on ollut neljä tyttöoppilasta, jotka ovat 13-14 - vuotiaina koulussa ilmoittaneet olevansa oikeasti poikia ja toivoneet, että heitä kutsutaan pojan nimellä. Kaksi näistä muutti mielensä myöhemmin. Kaksi on edelleen oppilainani.

Kouluissa on huomattu korrelaatio tiettyjen pappien vetämien rippileirien, tiettyjen harrasteporukoiden tms. ja transkokemusten välillä. Jos nuorelle jatkuvasti toitotetaan, että et ehkä ole tyttö, herkemmät saattavat alkaa pohtia, josko olisivatkin tosiaan trans.

Läheskään kaikki niistä nuorista, jotka nyt ilmoittavat olevansa trans, eivät ole. He ovat hämmentyneitä lapsia, joilla saattaa olla mt-ongelmia. Valitettavasti tämän sanominen on nykyisin transfobiaa.

Totta kai osa on, mutta ei voi olla mahdollista että transsukupuolisuus on lisääntynyt näin voimakkaasti.

Itsensä etsimisessä ja kokeilemisessa ei ole mitään pahaa. Mutta olen erittäin huolestunut siitä, että nämä nuoret saavat tilaansa hoitoja, jotka muuttavat heidän kehoaan pysyvästi ja katuvat myöhemmin.

Entä ne jotka eivät saa hoitoja ja katuvat myöhemmin?