Pyytelen anteeksi liikaa ja jatkuvasti asioista joista ei pitäisi. Hävettää.

Oho menipä tekstin asettelu huonosti, en lukenut läpi ennen kun lähetin.

Taas tekisi mieli pyytää anteeksi :D

Ap

Ehkä sinustakin tehdään laulu https://www.youtube.com/watch?v=RzodVicbVzE

Laita kumilenkki ranteeseen ja joka kerta kun tekee mieli pyytää anteeksi napsauta sillä. Samoin napsautat jos pyydät anteeksi. Koska sinulta on joku pyytänyt anteeksi? Niin pitkä aika pitää kulua omastakin anteeksipyynnöstäsi. Minullakin oli tapana pyytää kaikkea anteeksi. Opin sellaiseksi suhteessa narsistin kanssa. Anteeksi sanasta tuli automaattinen toiminto ilman merkitystä. Sillä vain pyydettiin ylipäätään anteeksi sitä että olen elossa. Lopulta tein montakin asiaa mistä olisi pitänyt pyytää anteeksi. Mutta en pyytänyt. Se tervehdytti.

Ei anteeks pyytely oo huono asia ja ei se että pyytää anteeks, tarkota hirveet jotain turhaa häpeää :DDD yhdistät nyt anteeks pyytämisen taidon ihan väärin asioihin. Sitä paitsi anteekspyyntö on myös ihan kohteliaisuudestakin lausuttava sana, jos et tienny.

Olet häpeäherkkä. Minulla on samoja piirteitä. Joustan mieluummin ja pyydän anteeksi kuin konfrontoin. Iän myötä olen alkanut tekemään enemmän. Lapsuuden ja nuoruuden ajan vanhempani käyttivät paljon alkoholia, joka viikonloppu. Jättivät yksin asioiden kanssa selviytymään mutta olivat kovin vaativia myös.

Muuten täällä samanlainen, mutten pyytele anteeksi. Sen sijaan, jos esim joku töistä soittaa, tai pyytää tapaamaan, niin oletan automaattisesti, että olen tehnyt jotain väärää ja hän haluaa moittia minua. Juuri hiljattain kävi näin, mutta se ihminen halusikin vain jutella ja kysyä mielipidettäni. En osaa luontevasti tulla toimeen muiden kanssa tästä syystä, kin oletan koko ajan, että he jollain tavalla tuomitsevat minut.

Kiitos!

Minulla sama myös tuon tuomitsevuuden kanssa.

Pelkään ihmisten kanssa keskustellessa että he tuomitsevat minua kaiken aikaa.

Keskustelen silti joutaisasti ja itsevarman oloisena mutta jätän jälkeeni paljon etäisyyttä. En uskalla päästää liian lähelle, aina on jokin todella selvä kenttä josta se ei pääse läpi. Sitä ei huomaa mutta kuitenkin se on todella selvää siitä huolimatta ja aina lopulta se paljastaa epävarmuuteni.

Ap

Vanha topic mutta aina ajankohtainen. Asiasta kiinnostuneena ja vähän perehtyneenäkin taustalla voi löytyä yllättäen myös henkinenväkivalta kuten itselleni Kaltaisiamme on paljon ja tärkeintä on muistaa että apua saa tähänkin.

Vierailija kirjoitti:

Oho menipä tekstin asettelu huonosti, en lukenut läpi ennen kun lähetin.

Taas tekisi mieli pyytää anteeksi :D

Ap

Osaan samaistua mutta en ole ihan kokenut vastaavalla tavalla näitä asioita. On kyllä hetkiä kun ottaa päähän se ettei kukaan tule vastaan tai jousta mutta sekin hetki menee ohitse ja elämä jatkuu. Pyydän anteeksi monesti vaikkei olisi tarvis, jää itsellekin hyvä mieli ja tiedostan että ongelma on muualla kuin itsessä. En tietenkään hakeudu sellaisten ihmisten seuraan jossa minusta ei pidetä. Tämä kaikki taito kehittyy elämässä mutta suojelee myös työpaikalla kuten elämässä muutenkin. Haluan olla kohtelias itseni vuoksi, en pidä jatkuvasta draamailusta koska sellainen vie elämäniloani.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos!

Minulla sama myös tuon tuomitsevuuden kanssa.

Pelkään ihmisten kanssa keskustellessa että he tuomitsevat minua kaiken aikaa.

Keskustelen silti joutaisasti ja itsevarman oloisena mutta jätän jälkeeni paljon etäisyyttä. En uskalla päästää liian lähelle, aina on jokin todella selvä kenttä josta se ei pääse läpi. Sitä ei huomaa mutta kuitenkin se on todella selvää siitä huolimatta ja aina lopulta se paljastaa epävarmuuteni.

Ap

Sinä siis haluat että sinusta pidetään, täysin ok mutta muista että sinustakaan ei välttämättä pidetä vaikka kuinka yrität miellyttää tai mielistellä niitä ihmisiä. Tämä on se suurin haaste monilla. Hyväksykää sekin että ette saa sillä toiminnallanne välttämättä itsenne ulkopuolelta mitään. Intention täytyy olla aito.

Aloittajalle. Et todellakaan ole ainoa, täällä toinen samankaltainen. En nyt aivan jatkuvasti , mutta hyvin usein. Silloin tuli" herätys " minulle kun kerran työnantajani sanoi minulle: älä sinä aina pyydä anteeksi. Se sana Anteeksi minulta tulee automaattisesti jos koen vähääkään tehneeni tai sanoneeni väärin , mutta ei minulla kyllä takana ole häpeää, se on opittu ja opetettu. Sanat : Anteeksi, kiitos ja ole hyvä kuuluu minun käytöstapoihin.

Hyväksykää siis sekin että vaikka toimisitte täysin oikein, se ei auta. Se apu minkä siitä saatte on hyvä olo itsellenne siitä että toimitte oikein. Se vaatii työtä, panostusta asiaan ja hyväksyntää elämää kohtaan ja se kyllä palkitsee pidemmällä tähtäimellä. Älä siis lopeta vaikka ottaisi päähän muiden käytös. Tee itsesi vuoksi sitä työtä koko elämäsi. Monet alkavat ilkeiksi muita kohtaan kostoksi mutta en suosittele. Se että uskaltaa puolustautua ja muistaa arvostaa itseäänkin on jo riittävästi työtä.

Lopeta tuollainen. Se on ensinnäkin todella ärsyttävää muille ihmisille, mutta ennen kaikkea ei tee hyvää sulle. Nosta pää pystyy, selkä suoraksi, katse suoraan eteenpäin, ja ole ystävällinen ja kohtelias, mutta napakka omissa tekemissäsi. Sulla ei ole mitään jatkuvaa anteeksipyytelyn aihetta. Jos tekee virheen, kuten me kaikki joskus teemme, sitäkin voi pahoitella muuten kuin nöyristelemällä. Lue kirja Hirveä häpeä.

Vierailija kirjoitti:

Lopeta tuollainen. Se on ensinnäkin todella ärsyttävää muille ihmisille, mutta ennen kaikkea ei tee hyvää sulle. Nosta pää pystyy, selkä suoraksi, katse suoraan eteenpäin, ja ole ystävällinen ja kohtelias, mutta napakka omissa tekemissäsi. Sulla ei ole mitään jatkuvaa anteeksipyytelyn aihetta. Jos tekee virheen, kuten me kaikki joskus teemme, sitäkin voi pahoitella muuten kuin nöyristelemällä. Lue kirja Hirveä häpeä.

Täytyy muistaa vain se järkevyys siinä anteeksipyytelyssä, valitettavasti joskus on hyvä pyytää anteeksi tarpeettomasti, se kertoo ja opettaa sille toisellekin niistä asioista. Se myös kertoo ihmisen vahvuudesta. Olen kuitenkin samaa mieltä siinä että älä pyytele anteeksi vain siis siksi että olisit hyvempi muiden silmissä, yleensä et ole siltikään ja kärsit siitä lopulta kuitenkin itse. Terve itsearvostus on tärkeä, ei tule anella eikä alentua koko ajan kenenkään. Hyvät ihmiset eivät halua että pyydät koko ajan anteeksi mutta eivät ala sinulle senkään takia ilkeiksi heti kättelyssä vaan mielummin vaikka kertovat sinulle että kiitos mutta ei sinun tarvitse nyt pyytää anteeksi ja kertovat kun kaikki on hyvin. Hyvät ihmiset ymmärtävät paremmin ja lempeämmin sinua.

"Kissatkin häpee sua." Jouko Turkka sanoi muinoin. Lue hänen kirjansa Häpeä.

Vierailija kirjoitti:

"Kissatkin häpee sua." Jouko Turkka sanoi muinoin. Lue hänen kirjansa Häpeä.

En tiedä kirjasta mutta on niitäkin ihmisiä joiden kuuluukin hävetä. Kun tekee parannuksia ja häpeää, pääsee eteenpäin ja voi paremmin. Nämäkin ihmiset valittavat häpeästä vaikka se johtuu heistä itseistänsä.

Olen ylpeä itsestäni. Rakastan minua.

Voiko ylenmääräinen itsensä häpeäminen ja syyttäminen eli syyllistymisherkkyys liittyä lievään autismiin?

Vierailija kirjoitti:

Lopeta tuollainen. Se on ensinnäkin todella ärsyttävää muille ihmisille, mutta ennen kaikkea ei tee hyvää sulle. Nosta pää pystyy, selkä suoraksi, katse suoraan eteenpäin, ja ole ystävällinen ja kohtelias, mutta napakka omissa tekemissäsi. Sulla ei ole mitään jatkuvaa anteeksipyytelyn aihetta. Jos tekee virheen, kuten me kaikki joskus teemme, sitäkin voi pahoitella muuten kuin nöyristelemällä. Lue kirja Hirveä häpeä.

Lopeta itse tuollainen ärsyyntyminen muiden eri tavalla toimivien reaktioista. Ei kaikkien olla itsevarmoja ja ekstroverttejä, antakaa ihmisten olla oma itsensä, vaikkei selkä olisikaan niin suora ja katse eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Voiko ylenmääräinen itsensä häpeäminen ja syyttäminen eli syyllistymisherkkyys liittyä lievään autismiin?

Ei syy-yhteyttä. Kaikki riippuu täysin myös persoonallisuudesta ja eletystä elämästä mutta myös ympäristöstä. Itsellänikin on hyvin paljon kokemusta siitä häpeästä, kaikelle ei aina vain voi mitään ja kieltämättä sekin voi olla rankkaakin välillä ja vaatii ehdottomasti itseymmärrystä sekä hyvää suhtautumiskykyä kaikkeen.