Aran kissan opettaminen syliin nostoon

Mikä pakko sitä on nostella? Annat sen ajan kanssa rohkaistua.

Antakaa sen olla rauhassa, ei tarvitse tulla syliin.

Ei välttämättä totu ikinä "kiinniottoon" jos jäänyt traumat, kun villinä otettu kiinni väkisin.

Kokemusta useista löytöeläimistä ja eläkää kisaan ehdoilla.

Monet ihan sisällä syntyneetkään kissat eivät pidä nostelusta. Olkaa tyytyväinen kissaanne sellaisena kuin se on.

No jos vaan otat ja varmoin rauhallisin ottein otat kissan syliin? Jatkat koko ajan rauhallista ja hyväntuulista jutustelua. Eiköhän katti siihen vähin erin opi.

Kissa aistii oman epävarmuutesi tuossa tilanteessa ja reagoi varmaan osin siihen.

Sen syliinnoston voi opettaa mutta siihen menee aikaa ja hermoja. Meille tuli puolivilli kissa, joka pelkää ihmisiä (meidän perhettä ei enää), eikä nauti sylissäolosta. Mutta voimme kantaa sitä lyhyitä matkoja, ja pitää sylissä sen aikaa, että antaa matolääkkeet tms. Ja aloitettiin sillä, että kun otettiin syliin, niin saman tien takaisin namipalan eteen (nami sillä tasolla mistä nostetiin, eli siis ihan vain kiinni, nosto ja samantien takaisin). Syliin nostamisen seuraus piti olla aina positiivinen (tällä kissalla ruoka tai nami tai ulospääsy).

Toisaalta en hirveästi kysynyt lupaa, vaan sanoin vaan, että tulepa syliin, nooin. Nälkäisenä tuo alistui mielellään ikäväänkin, kun tiesi sen tuottavan ruokaa naaman eteen (nälkä johtui siitä että oli seikkaillut pitkin kyliä monta viikkoa ennen kuin tuli meille). jos annan vaikka matolääkkeen, niin näytän ruiskun ja kerron, että nyt tulee matolääke, sitten otan syliin, pidän niskasta kiinni ja ruuttaan lääkkeen nieluun. Samalla tekniikalla menee kaikki kissat ja koirat (no, koiraa en nosta syliin). Lapset usein auttaa, kun itsellä loppuu kädet kesken.

Nuorin kissa oli myös puolivilli, ei antanut ensin edes silittää (=vietti viikon sohvan alla piilossa, kävi öisin syömässä ja hiekkalaatikolla). Neljä teiniä perheessä, niin kantoivat kissaa koko ajan. Kyllä se siihen tottui, ja nykyään ei ole moksiskaan, pysähtyy odottamaan kun huomaa, että joku on nostamassa.

Ja syliin nostamisen haluan noiden kissojen oppivan siksi, että voin antaa lääkityksen, voin kantaa tarvittaessa loukkaantunutta kissaa, voin tunkea kuljetuskoppaan jos johonkin tarvitsee lähteä ja voin auttaa hankalista paikoista pois.

Leiki sen kanssa saavuttaaksesi luottamuksen. Jollain lelulla voi vaikka totuttaa siihen, että hyppää lelun perässä itse syliin ja pois tai ihan vaan kävelee niin että koskettaa samalla. Anna tulla omaan tahtiin. Ja yleensäkin opetat sen ensin tottumaan kosketukseen ja sen jälkeen harjoitella pieniä, nopeita nostoja kun kissa ei arastele. 

Vierailija kirjoitti:

Sen syliinnoston voi opettaa mutta siihen menee aikaa ja hermoja. Meille tuli puolivilli kissa, joka pelkää ihmisiä (meidän perhettä ei enää), eikä nauti sylissäolosta. Mutta voimme kantaa sitä lyhyitä matkoja, ja pitää sylissä sen aikaa, että antaa matolääkkeet tms. Ja aloitettiin sillä, että kun otettiin syliin, niin saman tien takaisin namipalan eteen (nami sillä tasolla mistä nostetiin, eli siis ihan vain kiinni, nosto ja samantien takaisin). Syliin nostamisen seuraus piti olla aina positiivinen (tällä kissalla ruoka tai nami tai ulospääsy).

Toisaalta en hirveästi kysynyt lupaa, vaan sanoin vaan, että tulepa syliin, nooin. Nälkäisenä tuo alistui mielellään ikäväänkin, kun tiesi sen tuottavan ruokaa naaman eteen (nälkä johtui siitä että oli seikkaillut pitkin kyliä monta viikkoa ennen kuin tuli meille). jos annan vaikka matolääkkeen, niin näytän ruiskun ja kerron, että nyt tulee matolääke, sitten otan syliin, pidän niskasta kiinni ja ruuttaan lääkkeen nieluun. Samalla tekniikalla menee kaikki kissat ja koirat (no, koiraa en nosta syliin). Lapset usein auttaa, kun itsellä loppuu kädet kesken.

Nuorin kissa oli myös puolivilli, ei antanut ensin edes silittää (=vietti viikon sohvan alla piilossa, kävi öisin syömässä ja hiekkalaatikolla). Neljä teiniä perheessä, niin kantoivat kissaa koko ajan. Kyllä se siihen tottui, ja nykyään ei ole moksiskaan, pysähtyy odottamaan kun huomaa, että joku on nostamassa.

Ja syliin nostamisen haluan noiden kissojen oppivan siksi, että voin antaa lääkityksen, voin kantaa tarvittaessa loukkaantunutta kissaa, voin tunkea kuljetuskoppaan jos johonkin tarvitsee lähteä ja voin auttaa hankalista paikoista pois.

Komppaan tätä eli kissalle jokin palkinto, joka seuraa välittömästä tai samanaikaisesti. Jos on joku lempinami, niin namin voi antaa heti nostamisen jälkeen tai noston aikana. Ja ensimmäiset nostelut hyvin lyhytaikaisia, jotta kissalle jää kaikkinensa hyvä mieli. Palkintona toimii tosiaan leikkiminen, ulkoileminen ja meidän kissalle kaappien näyttö. :D Eli kissa syliin ja nuuskimaan kaappeja. Ilmeisesti on ah niin ihanaa.

Joku kyseli, että onko pakko nostella. Kyllä kissanomistajan on pakko pystyä kissa nostamaan syliin. Sellaisia tilanteita tulee meillä aika paljon, mutta ainakin kynsiä leikatessa, eläinlääkäriin mentäessä, jos on jotain ongelmia, ulkoillessa. Meidän kissa ei kylläkään ole moksiskaan, niin nostellaan sitä aika paljon. 

Kiitos vastauksista ja vinkeistä. Tämä siis todella viihtyy sylissä kun itse tulee, esim sohvalla voi maata jalkojen päällä parikin tuntia nukkumassa.

Juuri noiden ym syiden takia haluaisin pystyä nostamaan, lääkäriin lähdöt tms. Kissan ehdoilla kiirehtimättä on koko ajan menty tähänkin asti, tämä myös ei alkuun antanut silittää ja nykyään tulee itse hakemaan rapsutuksia.

Pitäisi osata tosiaan "pilkkoa" tuo nosto ihan pieniin palasiin ja treenata sitten pala kerrallaan ja palkiten. Tuokin varmasti totta että vaistoaa kun itseäni jännittää miten onnistuu, täytyy koittaa pysyä rauhallisena.

Mä muiista aina kun nostin kissan syliin enkä osnnu nostaa niin nostin vatsasta niin että sen neljä jalkaa oli ilmasssa ja ihmetteli että kuka tää pönttö oikein on kuka mua nosteleee.

Tuohan on jo hyvin, että tykkää tulla syliin. Luottamusta ja keskinäistä yhteyttä vaan rakentamaan, niin kyllä se nostelukin pikkuhiljaa sujuu. Läheisyyttä ja silittelyä. Pienin askelin.