Lue keskustelun säännöt.
Omilleen muutto edessä kesällä ja ajatus saa itkun partaalle
22.04.2021 |
En usko selviäväni itsenäisenä aikuisena mutta haluan kuitenkin pakottaa itseni itsenäistymään ja pitää muutenkin päästä asumaan opiskelupaikan lähelle. Stressaa vaan niin vietävästi onnistuuko budjetointi ja kodinhoito yksinasuvana sekä muuttoprosessi ahdistaa. Onko muilla ollut tällaisia tunteita ensimmäistä kertaa omilleen muutosta vai olenko vain erityinen tapaus? :( Kämppääkään ei vielä ole, mikä lisää stressin tasoa.
Kommentit (30)
Kai sulla on vanhemmat auttamassa alkuun?
Oma tytär muutti tammikuussa ja pikkuhiljaa harjoittelee, paljon autetaan niin taloudellisesti kuin ihan arkisissa asioissa.
Luota itseesi, pienin askelin, hyvin se menee!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etkö saisi tukea vanhemmilta tai muulta läheiseltä?
Kannattaisiko muuttaa johonkin soluasuntoon ensin? Halvempaa ja kämppiksiltä voi saada tukea.
Ei se mitään, itke vaan. Edullinen ja pieni kämppä ensimmäiseksi asunnoksi niin homma pysyy simppelinä. Parin vuoden päästä sua naurattaa ajatus että miksi tuosta stressasit :)
Oikeasti???
Et sitten ole ajatellut edes harjoitella sitä yksin elämistä jo nyt? Ostat itsellesi ruuat, ja hoidat kokkaukset, tiskaamiset, pyykit, jne ihan itse jo nyt. Katsot mihin rahat riittää, ja mihin ei.
Kyllä elämästään saa vaikean, kun oikein kovasti yrittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos joudut kaiken pähkäilemään ja järjestämään yksin, niin ei ihme, jos ahdistaa. Onko sulla läheisiä tukena? Siitä huolimatta, että mulla oli, itkin ensimmäisenä iltana omassa kodissa, itseni uneen. Pelotti ja olo oli epävarma. Mutta se hälveni ja onnistumiset lisäsivät varmuutta pärjäämisestä.
Missä päin Suomea asustat? Suurissa kaupungeissa talous saattaa joutua tiukemmalle, mutta kaikki järjestyy suunnittelemalla ja miettimällä asiat ensin läpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinun vanhempasi /sukulaisen /kummin pitäisi auttaa noissa. Onko sinulla opintolaina, opintoraha, asumistuki? Hae. Myös vanhemman pitäisi tukea taloudessa ja muutossa, hankinnoissa. Kodinhoito ei ole kovin vaativaa, sitä oppii ja kaupassa käyminen. Itse itkin melkein nuorena koska halusin asua omassa, ei meinattu päästää, että itkun aiheesa kullakin. :) Sinä onnistut.
Laitat laskut menemään automaattisesti rahapäivänä. Siivoat kerran viikossa ja käyt kaupassa 2 kertaa viikossa. Näin helppoa se on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse muutin lukiopaikkakunnalle 16-vuotiaana, ja vaikka muuten olin aika "valmis" asioiden itse hoitamiseen, muutaman kuukauden kulututa väsyin siihen, että ruokakin piti tehdä joka päivä itse.
Olin toki kotona tehnyt ruokia todell paljon, kun äiti oli töissä tai nukkui. Uusi asia se ei siis ollut.
Haluan vain sanoa, että kyllä välillä voi sallia itelleen ottaa valmisruuan tai take awayn (jos taloudellisesti mahdollista) tai vaikka ostaa paikallisen kokkikoulun harjoitteluannoksia mukaan. Mutta ennenkaikkea on hyvä opetella suunnitelmallisuutta, että voi joskus tehdä purkkiin enemmänkin ruokaa pakkaseen. Ja sit pullaa/näkkäriä/omppuja kaappiin, että pähjää yhden laiskapäivän ilmankin.
Onhan siinä paljon opittavaa, mut kyllä se varmaankin sujuu!
Muuten, kun joku ehdotteli soluasumista. Minulle ei olisi todellakaan alkuun sopinut sellainen, hyvä, että sain harjoitella ensin yksiössä ja sitten yhden hyvin vähän kotona olevan kämppiksen solussa ennen isompaan seurueeseen muuttamista. Veikkaan, että isossa porukassa mistään ei olisi tullut mitään.
Herranjestas. Muutin 19-vuotiaana yksin maalta kaupunkiin tuntien junamatkan päähän kotikylästäni, kaikki mukaan ottamani omaisuus veljeltä saadussa jääkiekkokassissa. Ihan yksin aloitin elämän tyhjässä asunnossa, kukaan ei ollut auttamassa. Alkuun nukuin mukaan ottamallani ilmapatjalla. Siitä se itsenäinen elämä sitten lähti askel kerrallaan rakentumaan.
En nyt ihan ymmärrä, miten se omilleen muutto voi olla niin vaikeaa? Kaupasta saa valmistakin ruokaa jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Läheiset auttavat kyllä alkuun mutta minusta tuntuu että olen vain taakka mikä tuntuu hirveältä. En osaisi edes muuttaa ilman muiden apua :(
Ihan normaalia on jännittää uutta elämänvaihetta. Mutta selviät kyllä, koko ajan oppii. Ja kun jo kuitenkin sentäs tiedostat, että budjettia pitää miettiä jne, on se hyvä merkki, järkesi pelaa, tsemppiä! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Netistä löytyy budjettitaulukoita (ihan tulostettavinakin), joissa voi suunnitella viikon, kuukauden ja vuodenkin tulot ja menot. Sinne kun kirjaa kaikki ennalta tietämänsä esim. vakuutusmaksut yms. niin osaa varautua ja tietää paljonko jää rahaa päivittäisiin menoihin kuten ruoka ja kulkeminen.
Hyvin sinä pärjäät, uskon sen. Muistan itsellenikin olevan hieman ahdistavaa tuo omilleen lähtö, joten ymmärrän pohdintasi. Täältä saat paljon tsemppaavia ajatuksia!
Vierailija kirjoitti:
Herranjestas. Muutin 19-vuotiaana yksin maalta kaupunkiin tuntien junamatkan päähän kotikylästäni, kaikki mukaan ottamani omaisuus veljeltä saadussa jääkiekkokassissa. Ihan yksin aloitin elämän tyhjässä asunnossa, kukaan ei ollut auttamassa. Alkuun nukuin mukaan ottamallani ilmapatjalla. Siitä se itsenäinen elämä sitten lähti askel kerrallaan rakentumaan.
En nyt ihan ymmärrä, miten se omilleen muutto voi olla niin vaikeaa? Kaupasta saa valmistakin ruokaa jne.
Suunnilleen sama täällä. Olin intoa täynnä. Luulin paljon ja tiesin vähän, mutta siinä sitä sitten oppi vähitellen. Opin myös arvostamaan esimerkiksi vanhempieni panosta niinä aikoina, kun olin vielä heidän hoivissaan.
Vierailija kirjoitti:
Herranjestas. Muutin 19-vuotiaana yksin maalta kaupunkiin tuntien junamatkan päähän kotikylästäni, kaikki mukaan ottamani omaisuus veljeltä saadussa jääkiekkokassissa. Ihan yksin aloitin elämän tyhjässä asunnossa, kukaan ei ollut auttamassa. Alkuun nukuin mukaan ottamallani ilmapatjalla. Siitä se itsenäinen elämä sitten lähti askel kerrallaan rakentumaan.
En nyt ihan ymmärrä, miten se omilleen muutto voi olla niin vaikeaa? Kaupasta saa valmistakin ruokaa jne.
Empatiaa et kuitenkaan oppinut.
Vierailija kirjoitti:
Läheiset auttavat kyllä alkuun mutta minusta tuntuu että olen vain taakka mikä tuntuu hirveältä. En osaisi edes muuttaa ilman muiden apua :(
Sitä varten läheisiä on, että he auttavat! Ja miksi ihmeessä sun pitäisi osata muuttaa, kun teet sen vasta ensimmäistä kertaa? Kaikki sujuu kyllä. Suunnittele, keskustele, googlaile (netistä löytyy listoja muuttoon liittyvistä asioista). Eikä mikään voi mennä niin pieleen, ettei sitä voi korjata. Ja ikäväkin saa tulla. Sehän vain tarkoittaa, että välittää 😊
Vierailija kirjoitti:
Läheiset auttavat kyllä alkuun mutta minusta tuntuu että olen vain taakka mikä tuntuu hirveältä. En osaisi edes muuttaa ilman muiden apua :(
Älä nyt noin ajattele. Opit kun ensin teet autettuna. Jonain päivänä sinä neuvot ja autat muita. Näin se menee. Ei kukaan osaa valmiiksi kaikkia asioita. Paitsi nuo superpärjääjä-besserwisserit, joilla ei ole keskusteluihin muuta annettavaa kuin oma säälittävä pullistelunsa. Älä sellaiseksi kasva koskaan ♥
Vierailija kirjoitti:
Läheiset auttavat kyllä alkuun mutta minusta tuntuu että olen vain taakka mikä tuntuu hirveältä. En osaisi edes muuttaa ilman muiden apua :(
Et ole taakka. Ei parin huonekalun ja tavaran nosto ole taakka josta vanhempi tms ei selviäisi, on muuttofirmojakin. Ei nuorten tarvitse osata muuttaa ilman apua, muillekin se on vaikeaa koska sorminivelet & hartiat ei kaikilla kestä ja tarvitaan joku apu. Pitäisi olla aika voimakasrakenteinen ja riuska, että kaikki menee yksin.
Mikä siinä kodinhoidossa mietityttää? Ei yksinään asuessa paljon hoidettavaa ole edes. Kaupassa osaat varmaan käydä? Laskujen maksu pitää opetella.