Mitä tapahtuu lapselle joka ei saa kummaltakaan vanhemmalta vastausta tunteilleen eikä mitään tukea missään tilanteessa?

Ja jää ns heitteille? Ap

Pidä huolta ap omista asioistasi tai vaihtoehtoisesti: ole sinä se tuki, joka mielestäsi lapselta puuttuu.

No helpostihan siitä mielenterveysongelmia seuraa. Osan kuitenkin pelastaa se, jos löytyy esim. koulusta ja harrastuksista turvallisia aikuisia ja kivoja kavereita.

Kyllä. Mielenterveysongelmia, olematon itsetunto, tunnetaidot ja säätelytaidot puutteelliset, vaikeuksia todennäköisesti kaikilla elämän osa-alueilla tulevaisuudessa. Erittäin huono ennuste tällaisella lapsella jos ei saa korjaavia kokemuksia ajoissa.

Juu mielenterveysongelmia, päihdeongelmia, jaksamattomuutta, itsemurha mielessä usein jne. 

Itsellä alkoi helpottaa joskus neljänkympin paikkeilla kun olin kaksikymmentä vuotta yrittänyt korjata itseäni. En ymmärrä miten selvisin hengissä kaikki ne vuodet. 

Mä olen tommoinen, entinen lapsi.

Nuoruusvuodet meni siinä, kun keskityin vain koulunkäyntiin.

Olin jo pikkulapsena päättänyt hankkia itselleni elämän, sellaisen omannäköisen.

Kovalla yrityksellä ja älykkyydellä sain opinnot loppuun ja tutkinnon hyvin arvosanoin.

Työelämä sitten ihmissuhdekiemuroineen koitui kompastukseksi.

Masennus iski, sillä tiellä olen edelleen.

Olen kerran jos toisenkin miettinyt, millaista elämäni olisi voinut olla, jos olisin saanut Yhdenkin aikuisen ihmisen tuen.

Terapeutti myös jossain vaiheessa sanoi, että potentiaalini on jäänyt käyttämättä tuen puutteessa.

Riippuu paljon myös siitä saako sitä tukea ja vahvistusta minuudelleen ja itsetunnolle jostain muualta. Jos ei ole kykenevä rakastamaan omaa lastaan, ei pitäisi tehdä lapsia.

Asiat voi korjaantua, jos myöhemmin elämässä saavuttaa turvallisen kiintymyssuhteen vakaan ja lämpimän henkilön kanssa.

Juu mielenterveysongelmia. Mun läheisellä on traumaoireilua ja monia riippuvuuksia. Sosiaalisia ongelmia on erittäin paljon, ja ne aiheuttavat ihmissuhdeongelmia ja työelämän ongelmia.

Elää melkoisen syrjäytyneen elämää. Kaipaa aikuisena edelleen vanhempiensa hyväksyntää, mutta ei edelleenkään saa sitä, joten joutuu jatkuvasti pettymään.

Olen nyt viitisen vuotta tarjonnut noita yllä mainittuja korjaavia kokemuksia. Muutos on ollut valtavaa, mutta matka on tajuttoman pitkä.

Olin periaatteessa heitteille jätetty koska ei ollu ketään läheistä ihmistä lapsena. Mummot ja papatkin oli kaukaisia ja sisaruksia ei ole.