Huostaanotetun Leon äiti: Yksi turvallinen aikuinen ei riitä lapselle
Hesarissa juttua huostaanotosta:
https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000007931431.html
Jutusta poimittua: "Varhaislapsuuden perheympäristö ei ollut se perinteisin. Isä oli alkujaankin vähän mukana lapsensa elämässä. Kun Leo täytti kaksi vuotta, isä muutti ulkomaille. Käytännössä samalla katkesi suhde omaan lapseen.
Päivi uskoo, että tapahtuneella on ollut vaikutus Leon myöhempään elämään, vaikka oireilu ei alkanutkaan heti.
”Minä olen ollut ainut pysyvä aikuinen Leon elämässä."
Päivin mielestä se on valtava riski. Hänen näkemyksensä mukaan yksi turvallinen aikuinen ei riitä lapselle.
”Varsinkin Leon ollessa pieni aikuiset hänen elämässään vaihtuivat jatkuvasti."
Itse olen taipuvainen olemaan samaa mieltä. Jutustä käy myöhemmin ilmi, että isä oli alkoholisti. Eli valkoroskainen keissi tämäkin. Eipä yllättänyt.
Kommentit (71)
Vierailija kirjoitti:
Itse olen yh-äidin kasvattama enkä jaa näkemystä. Ihmisillä vaan on tarve keksiä asioille selityksiä.
Luulen myös että äidillä on muitakin ongelmia ollut kasvatuksessa kuin puolison puute.
Valkoroskainen keissi? Alkoholistiperheessä eläneenä särähtää hieman korvaan. Syytön äiti puolisonsa alkoholismiin on, lapsi vieläkin enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen yh-äidin kasvattama enkä jaa näkemystä. Ihmisillä vaan on tarve keksiä asioille selityksiä.
Omaa näkökulmaa olisi hyvä osata laajentaa. Jos äitisi oli 100 % yksin niin ei varmasti helppoa ollut. Usein me ihmiset vaan "unohdetaan" se tukiverkoston olemassaolo. Se voi olla ihan vaikka opettaja, ystävä, työkaveri tms. Harva meistä täysin yksin on. Ja toisaalta taas, vanhemman voimavarat voivat olla erilaisia ja ne voivat koostua monesta eri tekijästä.
Minusta on tosi surullista jos lapsella on elämässään vain yksi tai kaksi turvallista aikuista.
Olen itse tosi onnekas, että vaikka lapseni isä on kuollut, meillä on todella iso ihana ystävä ja sukulaispiiri ja lapsellani on ollut elämässään erittäin paljon välittäviä ihmisiä. Sellaisia turvallisia aikuisia, joihin hänellä on erittäin lämpimät välit vielä aikuisenakin.
Kyllä se edesauttaa ongelmia, että lapsen elämän kaikki aikuiset on väliaikaisia. Tarkoitan sitä, että päivähoidossa, koulussa ja terveydenhuollossa on pelkkiä vaihtuvia ja välinpitämättömiä vieraita naamoja.
Hain itse vuonna 2006 hoitopaikkaa esikoiselle, enkä huolinut tarjottua paikkaa. Ko päiväkodissa kaikki aikuiset oli määräaikaisia, jopa se päiväkodin johtaja olisi vaihtunut ennen hoitoon menoa.
Jonotin vuoden päiväkotiin, jossa ne samat aikuiset on vieläkin töissä.
Koulussa oli jatkuva ongelma siitä, että lasta olisi haluttu riepotella sinne tänne, koska hän haki lukemaan harvinaista a-kieltä, jonka lukijoilla ei ole "oikeutta" kouluun samalla tavoin kuin niillä, joille koulu on lähikoulu.
t. helsinkiläinen
On tuossa perää. Olen itsekin leski ja lapsen ainoa huoltaja. Mutta lapsella on muita turvallisia, pysyviä aikuisia elämässä. Isovanhemmat, siskoni perheineen ja pari hyvin läheistä perheystävää ovat olleet jollain mukana kuvioissa lapsen koko elämän. Se on valtava rikkaus.
Vaikka sen miten yrittää kääntää, niin kyllä se että toinen vanhempi hylkää varhaisella iällä, jättää jäljen ja voi haitata persoonallisuuden kehittymistä.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka sen miten yrittää kääntää, niin kyllä se että toinen vanhempi hylkää varhaisella iällä, jättää jäljen ja voi haitata persoonallisuuden kehittymistä.
Juuri näin. Kannattaa erittäin huolellisesti miettiä, kenet valitsee lastensa isäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka sen miten yrittää kääntää, niin kyllä se että toinen vanhempi hylkää varhaisella iällä, jättää jäljen ja voi haitata persoonallisuuden kehittymistä.
Puhutaan että sikiöllä on oikeus elää mutta pitäisi olla oikeus myös kunnon elämään vanhempineen / huoltajineen niin ettei lapsen tarvitse miettiä minkä takia on hylätty tms. Suomi on korttien maa joten vanhemmuuskorttia voisi kokeilla .
Al hol ter roristit sentään saavat lapsensa pitää
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka sen miten yrittää kääntää, niin kyllä se että toinen vanhempi hylkää varhaisella iällä, jättää jäljen ja voi haitata persoonallisuuden kehittymistä.
Juuri näin. Kannattaa erittäin huolellisesti miettiä, kenet valitsee lastensa isäksi.
Kannattaa olla varta vasten tekemättä yh-lapsia jka on kasvava trendi nykyään.
Se on se mikä kannattaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka sen miten yrittää kääntää, niin kyllä se että toinen vanhempi hylkää varhaisella iällä, jättää jäljen ja voi haitata persoonallisuuden kehittymistä.
Juuri näin. Kannattaa erittäin huolellisesti miettiä, kenet valitsee lastensa isäksi.
Kannattaa olla varta vasten tekemättä yh-lapsia jka on kasvava trendi nykyään.
Se on se mikä kannattaa.
No toki. Mutta niidenkin jotka haluavat lapsilleen kaksi läsnäolevaa vanhempaa, ei usein kannattaisi porsia ensimmäisen suostuvaisen kaksilahkeisen kanssa.
Tuossa jutussakin todettiin, että alle neljäsosa huostaanotetuista on kasvanut kahden vanhemman ydinperheissä. Kyllä sekin jotain kertoo.
Tuossa jutussa kerrottiin, että huostaanotetuista kolmasosalla vanhemmat ovat eronneet. Siihen nähden, että joka toinen liitto päättyy eroon, vanhempien erolla näyttäisi olevan tilastollisesti suorastaan lasta suojaava vaikutus.
Ihmiset nostavat usein jostain tilanteesta aina yhden tietyn asian "syyksi" kaikelle mitä sattuu tapahtumaan. Tämä syy on sen mukainen, mikä ihmisten oma mielipide asioista on. Joko ongelmana on yksinhuoltajuus, vanhempien onneton avioliitto, etäinen äiti/isä, koulukiusaaminen, jne. Toisaalta monet (etenkin vaikeista oloista parempaan elämäntilanteeseen kamppailleet) sanovat, että kyseessä ovat vain tekosyyt ja "minusta tuli ihan hyvä, vaikka isä/äiti oli kuollut, lähtenyt, vankilassa, köyhä jne.
Lapset ovat erilaisia, heidän persoonansa ja reagointitapansa asioihin ovat erilaiset. Sattumakin vaikuttaa asioihin, kuten myös kaveripiiri, johon lapsi hakeutuu. Kaikki vaikuttaa kaikkeen, joten ei ole yleispätevää syytä siihen miksi jotain tapahtuu lapsen elämässä, eikä mitään voi myöskään sanoa tekosyyksi ja sanoa, että ihminen on tilanteessaan vain siksi, että on laiska, tyhmä, saamaton jne. .
Tutkimusten mukaan yksinhuoltajuus on riski lapsille. Pojat näyttävät kärsivän jonkin verran enemmän siitä, että huoltajia on vain yksi.
Yksi turvallinen aikuinen riittää, kunhan hän on sellainen, jonka lapsi kokee turvalliseksi. Sen turvallisen aikuisen ei montaa kertaa tarvitse pettää lapsen luottamusta, kun se lapsen turvallisuudentunne järkkyy.
Aiheesta on ihan tieteellistä tutkimusta ja YH:n lapset niiden mukaan menestyy huonosti elämässään merkittävän suurella todennäköisyydellä verrattuna niihin, joilla on molemmat vanhemmat läsnä. Se ei tietenkään tarkoita, että kaikki ja automaattisesti.
Vierailija kirjoitti:
Aiheesta on ihan tieteellistä tutkimusta ja YH:n lapset niiden mukaan menestyy huonosti elämässään merkittävän suurella todennäköisyydellä verrattuna niihin, joilla on molemmat vanhemmat läsnä. Se ei tietenkään tarkoita, että kaikki ja automaattisesti.
Tämä.
Itse olen yh-äidin kasvattama enkä jaa näkemystä. Ihmisillä vaan on tarve keksiä asioille selityksiä.