Lue keskustelun säännöt.
En käsitä miten kukaan pystyy innostumaan työstä niin, että sitä jaksaa tehdä vuodesta toiseen
19.04.2021 |
ja jopa olla niin innostunut että oikein etenee uralla. Olen kokeillut jo yli 5 eri alaa, on eri tasoisia amis, amk, yliopisto jne. aloja ja ikääkin alkaa olla sen verran että pitäisi alkaa valitsemaan uraa. Totuus on, että koen kaiken olevan samaa kuraa eri muodossa. Ruumiillinen työ on fyysistä kuraa, akateeminen työ on henkistä kuraa. Kuraa kuin kuraa mistä en pysty innostumaan. Ja jossain näistä pitäisi viettää suurin osa koko omasta elämästä? Yrittäjyys, sijoittaminen jne. eivät myöskään kiinosta pätkän vertaa ja ovat myös mielestäni vain kolmannenlaista kuraa.
Kommentit (21)
Se on se pieni rahallinen korvaus jonka työnantaja maksaa korvaukseksi menetetystä vapaa-ajasta. Joskus kun pomolla on ollut huono päivä ja erehtyy sanomaan jotain ikävää niin otan heti viikon saikkua. Sitten taas jaksaa. Nykyisin se osaa pitää jo turpansa tukossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen opettaja, eikä työ tunnu turhalta yhtään. Oppilaat kai ovat se juttu, joka saa jaksamaan.
Täytyy löytää oikea ala. Kun jaksaa pyrkiä eteenpäin ja painaa duunia saa valita parempia tehtäviä paremmalla palkalla.
Tykkään työstäni, olen hyvä ja ammattitaitoinen, kehittäminen kiinnostaa, nautin työstäni. En joka hetki joka päivä, mutta joku hetki joka päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen yläkoulun ope. Takana 26 vuotta töitä ja joka aamu ihan innolla töihin. Olen onnekas, että ammatti osui kohdilleen. Tosin myös haluan itse tehdä työstäni sellaista, että jaksan tehdä sitä. Opettelen uusia juttuja, jotta vetämäni tunnit innostavat myös minua. Olisi aivan kamalaa joutua menemään työhön, jossa ei viihdy.
Muille työskentely on aina henkistä prostituutiota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkään en ymmärrä. Ja onhan niitä paljonkin ihmisiä joita perustyöt ei kiinnosta, kyllä minäkin voisin vaikka filminäyttelijä tai kirjailija olla, tosin ei minulla niihinkään mitään varsinaista intohimoa ole mutta jos jotain pitää tehdä.
Nykyään vain hullut käyvät töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt täytyy sanoa, ennen ymmärrä mistä puhut.
t: 35 vuotta samalla työnantajalla innolla työskennellyt ja viidellä mantereella työmatkoilla käynyt. Nyt jo onneksi siinä vaiheessa, että pystyn ja irtisanoudun saman tien, jos lentokoneella pitäisi Ruotsia kauemmaksi matkustaa. Lentomailit on täynnä, ehkä ikuisesti, ainakin työmatkojen osalta!
Olen yrittäjä ja nautin työstäni! Teen juuri sitä mitä haluan, olen ammattitaitoinen ja ammatistani ylpeä, työaikani ovat sellaiset kuin haluan ja asiakkaani ovat enemmänkin ystäviä kuin vain asiakkaita.
Olen ollut yrittäjänä vasta noin 12 vuotta ja luultavasti jatkan suurinpiirtein samoissa hommissa eläkeikään saakka. Koulutan itseäni koko ajan entistä paremmaksi ja lähden joka aamu innoissani töihin. En voisi kuvitellakaan muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidän työnteosta, mutta työporukka vaikuttaa siihen todella paljon. Hyvään paikkaan on mukava tulla joka päivä, kun taas huono ilmapiiri vei burnoutiin.
Kokeile elämäntapatyöttömyyttä. Tämä ei ole kuraa.
T: Tieten työtön
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen oli pienipalkkainen raskaskin työ ihan mukavaa kun oli välillä löysää aikaa huilata ja paljon työkavereita niin ettei yksin kuormittunut liikaa. Ahneus on pilannut työn ilon kokonaan. Yrittäjän hyötyminen yhden ihmisen selkänahasta on mennyt liian pitkälle. Pitää älyttömät voitot kerätä itselleen.
Nyt korona aikana ihmettelen kun kun näin vähän tulee konkursseja vaikkei asiakkaita yhtään. Jos ei ole ihan hiljattain alkanut yrittäjäksi niin niillä on jätti omaisuuksia pitää tyhjää yritystä yllä.
Ja paljonko työnantajat keräävät omaisuutta näillä ilmaisilla työharjoittelijoillakin joilla räikeästi paikataan sijaisuuksia, käytetään sairauslomittajina ilmaista työvoimaa.
Nuorempana ajattelin, että työporukka vaikuttaa paljon työssä viihtymiseen. Olin noin vuoden ajan ryhmässä, jossa tykkäsin käydä töissä. Aamuisin oli kiva tulla työpaikalle. Se oli noin 20 vuotta sitten.
Sitten pakka sekoitettiin taas. Ymmärrän, että on seurattava aikaansa ja tehtävä muutoksia. Ehkä vika on luonteessani. Samanlaiseen fiilikseen en ole päässyt toista kertaa. Ehkä olen liian tyhmä, kun en kovin helposti löydä yhteistä säveltä muiden kanssa enkä en voi ryhtyä yrittäjäksikään, kun en keksi toimialaa. Taidot eivät riitä taiteilijaksi. Pakko yrittää tehdä sitä, mitä saa.
Ei ole vikaa luonteessa vaan työ on muuttunut niin että ihmisen pitää olla ylisuorittava kone. Ensimmäinen mikä alkoi ottamaan päähän niin se oli että sairauslomituksiin ei otettu sijaisia. Miksi minä teen kolmen ihmisen työt jatkuvasti osan ollessa sairauslomilla. Loisten nostaessa palkan tyhjästä niin alkoi riittämään se raataminen. Naisvaltaisella pienipalkkaisella alalla kunnalla niin se koko ajan sairaslomalla olijoiden määrä oli aivan järkyttävä, varsinkin maanataisin ja perjantaisin. Lapset olivat aina sairaina maanantaisin ja perjantaisin jos ei ollut omaa sairautta. Sisareni templasi ihan samalla lailla niin kauan kun sai lasten takia sairauslomaa. Niillä lapsilla oli aina maanantaina ja perjantaina mahatauti tai kuumetta. sitten kun ei huvittanut mennä töihin niin siinä välissä "sairasti" itsekkin sillä tarttuuhan se tauti lapsista itseenkin.
En nähnyt enää mitään järkeä käydä töissä raatamassa kun osa saa saman palkan kotona makaamalla.
Vierailija kirjoitti:
Olen opettaja, eikä työ tunnu turhalta yhtään. Oppilaat kai ovat se juttu, joka saa jaksamaan.
Siivojat, opettajat, sairaanhoitajat jne.. tekevät merkityksellistä töitä. Ehkä siksi niitä jaksaa.
Aplle! Ei työ itsessään ole paha tai tylsää vaan tää yhteiskunta omineen järjestyksineen tekevät kaikesta p askan.
Vaihtelevat mielenkiintoiset projektit, erilaisia asiakkaita ja niistä mälsistä pääsee eroon projektin loppuessa. Aina oppii uutta. Tiimityötä ja itsekseen puurtamista. Haasteita. Hyvä palkka. Suunnitteluinsinööri.
Haluaisin kans todella kovasti tietää, miten suurin osa ihmisistä viihtyy työelämässä, mä teen hommia autopilotilla rahan takia kellon tikittäessä etanan vauhtia kohti työvuoron loppua.
Olen kateellinen kavereilleni, kun he tekevät päivän toisensa jälkeen intoa puhkuen töitä kiireestä, huonosta palkasta ja työvoimapulasta huolimatta ja lisäksi haluavat vielä kehittää itseään tullakseen parhaiksi versioiksi alansa työntekijöistä. Vapaa-ajalla keskustelu pyörii töiden ympärillä, pään nollaamisesta ei ole tietoakaan, kun saunailta muuttuu tiimipalaveriksi ja videopelien pelaamisen sijasta katsellaan ja analysoidaan kuvia muiden työprojekteista.
Ite en keksi tylsempää puheenaihetta, kuin työ. Luulisi, että koko aiheen saa kulutettua puhki jo sitä työtä tekemällä 8h päivässä, mutta näköjään ei
Onneksi edes palstailu kiinnostaa vuodesta toiseen.