Miten suhtaudutte "krääsään" jota vauvallenne/lapsellenne kannetaan?

Olen antanut pitää saadun krääsän, ja ottanut käyttöön vaihtuvat lelulaatikot, eli tuota yhdentekevää romua olen koonnut pariin pienempään lootaan, joita vaihdan noin kuukauden välein. Tärkeät lelut pysyvissä lelulaatikoissa.



Älä sano jatkossa noin, vaan anna kunnon lelutoiveita, esim. dubloja jne. mitä kumminkin tarvitaan.



Jos oon tiennyt, etten käytä jotain vaatetta, olen ollut hiljaa vaan ja pannut myyntiin saman tien + ostanut niillä mieleisempää. Osa on sellaisia, etten tykkää niistä (esim. väristä/kuvasta). Osa sopimattomia muuten, koska meillä on hoikat tytöt, niin meille on tosi vaikeaa ostaa mitään collegepukuja jne. kun ne on aina jättimäisiä vyötäröltä. Ostan itse kyllä, kun näen hyviä vyötäröltä.



Olen sanonut, jos on kysytty, että jos haluaa ostaa vaatetta, niin että tuon hoikkuuden takia on vaikeaa löytää sopivia, mutta vaikka x-merkissä on usein sopivia. Kaikki ei tuu ajatelleeksi sitä.

Meillä ihan sama "ongelma". Olen kertonut sukulaisille, kummeille, ystäville, naapureille, tutuille jne., että olisi kiva, jos ette toisi mitään tullessanne. Osalle on mennyt hyvin jakeluun, toisille ei sitten millään.

Olen pyytänyt, että laittaisivat vaikka johonkin hyväntekeväisyyteen, jos haluavat...

Mutta kai me elämme tällaisessa krääsämaailmassa, jossa on jonkin sortin meriitti, kun tavaroilla (joita ei tarvita) lahjotaan. Se on surullista. Minä olen lahjoittanut saamiani vaatteita ja tavaroita esim. Venäjän orpokodeille.

joten en ole asian kanssa hernoja menettänyt ja pukevat päälleen myös vaatteita jotka eivät minun silmääni miellytä. Pääasia että itse viihtyvät. Odotas kun lapsesi tulee murrosikään, niin siinä ei äidin mieltymykset enää hetkauta pätkääkään...

Varsinkin pehmoleluja, joita on tosiaan kertynyt kaappiin olen antanut lelukeräyksiin. Pojalle mieleistä krääsää/leluja olen pitänyt ja teen tosiaan kanssa niin, että osa leluista on piilossa laatikossa ja vaihdan laatikkoa/sisältöä kun huomaan että näkyvillä olevat lelut eivät enää kiinnosta.



Vaatteita olen laittanut suoraan myyntiin. Yleensä kyllä vain jos valmiiksi pieniä vaatteita, koska ainakin tähän asti kaikki vaatteet ovat miellyttäneet ulkonäkönsä puolesta. Isovanhemmat kyllä yleensä aina kysyvät mitä tarvittaisiin ja aika hyvin makuni myös tuntevat.



Ystävällisesti voisi yrittää myös vihjata, että lahjakortilla voisi ostaa sitten sopivaa vaatetta kun tulee tarve, esim syksyllä talvivaatetta jne.

sain pienimuotoisen anteeksiannon sille, että olen tosi huono ostamaan lahjoja ja monesti menenkin kahta kättä heilutellen, koska mielestäni tapaamisen tarkoitus on yhdessäolo, vaikka se olisi harvinaistakin. Krääsää en halua toisille ostaa vain sen vuoksi, että olisi jotain vietävää, koska en haluaisi sitä itsekään vastaanottaa.

Meidän vauva (vielä alle puolivuotias) on saanut sellaisia pieniä pehmoleluja, nalleja ja kaneja, aivan käsittämättömät määrät. Olen ottanut itselle käyttöön vain pari mielestäni näteintä ja mukavinta. Muut olen laittanut kaappiin jemmaan. Oikein odotan, josko jollekin ystävälle järjestettäisiin tulevaisuudessa baby showerit. Väsään sitten sellaisen kunnollisen "vaippakakun" (Sinkkuelämän katsojat tietävät) ja koristelen sen noilla "ylijäämä" nalleilla ja pupuilla. Sitten vaan sellofaanin sisään...

Totta kai vieraat tuovat lahjan, ja yleensä oikeasti haluavat tietää, mitä toivotaan, jos kerran kysyvät.



Olen toivonut aina ikään sopivia palapelejä, kirjoja, satu- tai lastenmusacd-levyjä, duploja, pikkulegoja, brion junaradan lisäosia, askartelutarvikkeita jne. Isovanhemmille esitetään heidän pyynnöstään yksi toive, jonka lisäksi voivat sitten halutessaan ostaa karkkia tai jotain hömppäkrääsää, joka päätyy roskiin kun sillä on leikitty aikansa ja mennyt rikki.



Vaatelahjat eivät aina osu kohdalleen, mutta nyt päiväkoti-iässä niitä ohareitakin voi vaikka pitää lasten repuissa varavaatteina :)

mikä tulee kun on lapsia. Toivon tosin, että mun läheiset tuntee mut sen verran hyvin, että ymmärtäis tämän. No, aina saa toivoa...



Mä en oo muuten ostanut omalle kummipojalleni leluja tai krääsää, tai jos oon ostanut, niin oon kysynyt vanhemmilta, mitä he toivoisivat. Jokusen kirjan oon antanut, mutta usein oon kysynyt, mitä käyttötavaraa lapsi tarttis, esim. vaatetta. En nyt sitten ehkä anna niitä jännimpiä lahjoja, mutta oon aina antanut sitä, minkä itse oon katsonut tärkeimmäksi, eli aikaa.

kun lastenne kaverit tuovat sitä krääsää? Eipä sitä voi oikein estääkään, vai mitä?

Hyviä ystäviä ja läheisiä sukulaisia voi yrittää hienotunteisesti valistaa tässä asiassa, mutta useimpia ihmisiä ei. Ainoastaan kaman, joka on lapsille oikeasti vaaraksi, kerään vaivihkaa pois (esim. luokattoman huonot pilipalilelut, jotka hajoavat jo ensimmäisessä leikissä). Olen kuitenkin todennut, että olisi itsekästä kieltää lapsilta kaikki tavara, joka ei miellytä äidin silmää. Hyvää siedätyshoitoa oli kausi, jolloin poikani oli ihan hulluna mitä rumimpiin lohikäärmeisiin ja ötökkäleluihin.



Vaatteiden suhteen en ole niin hirveän tarkka - tai sitten lahjojen antjilla on vain ollut tosi hyvä maku tähän asti. Vaatelahjoja meille saa kyllä kantaa mielin määrin.

ettei tulisi ostettua ei-mieluista. Esim. ne täällä jo mainitut duplot ym on ihan hyviä ja varmasti saa myytyä jos lapsi ei niillä leiki. Kiertoon vaan kaikki turha.



Tulevaisuudessa tuskin pystyt siltä krääsältä välttymään. Joka tapauksessa sitä tulee ainakin kavereilta lahjana, vaikka kaikki sukulaiset saisitkin ostamaan "järkeviä" lahjoja. Ja jostain syystä jotkut krääsät on lasten mielestä kaikkein kivompia leluja, mitkä pitää heittää rikkoutumisen jälkeen salaa roskiin... Omilla rahoillaan ostavat myös kaikkea älytöntä. Esim. mun 10v tytöllä on mittava lps -kokoelma, varmaan likemmäs 100, joista ehkä 5 olen itse ostanut. Loput saanut jostain lahjoina tai ostanut itse.



Mulle on jo hetken riittänyt se, että lapsen huoneessa on ravattuna polku ikkunalle sekä sängylle ja että oven saa kiinni.

Olisiko sitten tosiaan kivempi, että olisi kuin meillä, kun on rahat muutenkin tiukalla, kukaan sukulaisistakaan ei koskaan osta mitään lapsille. Ei mitään kummeilta, tädeiltä, sediltä, mummoilta, millonkaan. Meidän lapset ilahtuisivat ikihyviksi, kuten minäkin, jos tulisi vaatetta, leluja tai ihan mitä tahansa. Nykyään kaupat on pullollaan ihania vaatteitakin, joten tuskin sieltä nyt edes löytyy niin hirveitä, kuin täällä annetaan ymmärtää. Jos nyt ei ihan juuri ole se merkki tai väri, kun haluaisi, mitä sitten. Voihan ne lahjat aina antaa jollekin muulle, joka tarvitsee, jos ei itselle kelpaa.

Isomummu lähetti postissa meidän tytölle paketin.

Ihan kiva muuten mutta paketti sisälsi potkupuvun kokoa 68cm. Eipä tuosta iloa ole kun tyttö on kuitenkin (jo) 75cm pitkä. =O)

Mutta kyllä muakin ketuttaa toi krääsän määrä. Siivoominen on tuskaa ja lelujen roskiin heittäminen myös. Ihan järkyttävän epäekologista! Jossain Kiinassa lapset vääntää vaarallisissa oloissa tyhmiä leluja, jotka tänne roudataan ja eka leikkipäivän jälkeen hajoo. Isovanhemmille mätkätin tästä pari vuotta ennenkuin ymmärsivät, laitoin kirjalliset lahjatoiveet, esim. Brion junarataa, alushousuja, sukkia tms. Ja mitä teen jollain 25 collegepuvulla kokoa 90 cm? Olisi niitäkin 2 laadukasta, niin helpompi kierrättää eteenpäin. Osa lahjavaatteissa vielä paketeissa, kirpparilla en käy enkä ainakaan viitsi myydä mitään...

inhoat tavaraa ja silti varta vasten järjestät lapselle nimpparit. Kutsu kummit ja isovanhemmat synttäreille, (ja isompi lapsi haluaa sitten varmasti kaverijuhlat) ja rajoita lapsen ympärille tuleva juhliminen siihen. Sitten kutsutte vieraita ihan muuten vain, jos kerran siitä tykkäätte, niin tuomiset vähenevät, ja ovat enemmän kukka-viinipullotyyppisiä.

Ihan älytöntä pitää nimppareita, ja sitten kuitenkin kieltää sankarin muistaminen. Ja tosiaan synttäreillekään ei tartte kaikkia tuttuja kutsua, vaan tärkeimmät riittää.

ilman mitään tunnontuskia. Lahjavaatteita en ole koskaan pitänyt vaan myynyt samantien kirpparilla tai huuto.netissä, samoin suurin osa leluista on päätynyt myyntiin.

Meillä on nytkin pari kaappia täynnä kaiken maailman miehen ja mun sisaruksien yms vanhoja pehmoleluja joilla me ei tehdä sitte yhtään mitään. Osa ollaan jo laitettu konttiin ja ilmeisesti pitäs ottaa ja viedä niitä ihan urakalla pois. Harmittaa vaan sitte, jos joku tuleekin kyseleen, että onkos teillä vielä se pehmolelu tallessa jne. Tän vuoksi, en ite koskaan vie mitään pehmoleluja kellekään.

Viimeksi annoin 3-v pojalle lahjaksi maatilasetin, jossa oli traktori, perävaunu, ym. ja muovisia heinäpaaleja ym. pientä. Ja oli "krääsä"tavara, eli hinta noin 20e. Seuraavan kerran mennessäni käymään viikko synttäreiden jälkeen sain äitipuolelta kuulla, että onneksi se jäi mummolaan, että olisipa v***ttanut vahingossa astua yöllä niitten romujen päälle. Haluaisin viedä lahjaksi laadukasta tavaraa, esim. duploja, mutta en raaski, kun tiedän että eivät niitä niin säilyttele tai arvosta. Haluan kuitenkin antaa jotain joka on lapselle mieluista.. Toisaalta en itse voi sietää mitään sota- tai taisteluleluja, joten niitä en ikinä veisi vaikka lapsi toivoisi. Ymmärrän kyllä et lahja ei ollut mieluinen, mutta ei se ollut kovin kiva kuulla...

Kannattaa muistaa sekin, että varsinkin monilla vanhemmilla ihmisillä on tavaran ostaminen rakkauden osoitusta. Siis ajatuskulku on suurinpiirtein sellainen, että kun he eivät itse aikanaan ole saaneet, eikä ole ollut omillekaan lapsille mahdollista antaa, niin nyt sen voi kompensoida lapsenlapsille.



Siksi "rakkaudenosoitusten" kieltäminen voi tuntua kiittämättömältä isovanhemman näkökulmasta. Sen sijaan voi yrittää ohjata mieluisimpiin. Kirjat ja lastenlevyt ovat hyviä toiveita ja varsinkin kunnon satukirjat ovat aika kalliitakin.



Mutta odottakaa vaan: tavaramäärä räjähtää käsiin kun alatte pitämään kaverisynttäreitä.

Ja mikä pahinta, hulluimmathan antavat vastalahjoja, joten krääsää tulee erityisesti silloin kun itse käy kylässä.

Vein kaverini tytölle pari vuotta sitten erään aika kalliin lelun. Minun rahoissani oli jo ihan oikea sijoitus tämä "krääsä". No ei ollut kylläkään krääsää, vaan käsityönä valmistettu käsinukke.

Lapsi ei ilmeisesti leikkinyt sillä koskaan ja myöhemmin käydessäni huomasin, että tälläkin ainokaisella oli huone täynnä tavaroita ja äitinsä valitteli myös, että onpas meillä tavaraa...



Ennen kuin lapsi nyt kasvaa ja äitinsä heittää tämänkin lelun sitten roskiin tai lahjoittaa Venäjälle, niin ajattelin, että kehtaisikohan käydä pyytämässä se takaisin ja lahjoittaa jollekin muulle tutulle lapselle eteenpäin? Mitä olisitte mieltä? En usko, että lapsi ainakaan asiaa kovin huomaisi, tosiaan hänellä kokonainen huoneellinen leluja käytössä.