Lue keskustelun säännöt.
Itsensä löytäminen?
13.09.2009 |
Moi kaikki,
Elän ihanaa itsenäistä elämää oppien itsestäni ja elämästä jatkuvasti lisää. Nautin tästä, älämäni muokkautuu pikkuhiljaa omani näköiseksi enkä tunne olevani vielä valmis esim perheen perustamiseen, sillä olenvasta matkalla kohti omaa minuuttani. Haluaisin kuulla muilta mielipiteitä ja kokemuksia aiheesta; missä iässä/vaiheessa olette tunteneet olevanne "kokonaisia"? Millainen on ollut matkanne?
Kommentit (33)
Käytännössä se tarkoittaa sitä, etten enää poukkoile päätä pahkaa joka paikkaan, enkä välitä tippaakaan, mitä muut minusta ajattelevat. Tärkeintä elämässäni ovat mies ja lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eheyden ja kokonaisuuden tunne on päivä päivältä yhä pysyvämpi olotilani arjessa. Jokaisen kokemuksen myötä itsetuntemuus samoin kuin yleinen elämäntuntemus lisääntyy tuoden varmuutta olemiseen.
Kohdallani on käynyt niin, että koko elämäni perheenperustamisine, opiskeluine ja oman paikan etsimisine tuntui välillä hyvinkin hajottavalta elämisenharjoittelulta, mutta 30 vuotta täytettyäni koin, että nyt on jo sentään perusjutut hallussa..
Sittemmin olen välillä joutunut toteamaan, että taitaa tämä elämä olla omana itsenään olemisen, elämisentaidon harjoittelemista koko matkan:)
Olen 27 vuotias ja luulen että löysin vihdoin itseni, olin pitkään systeemissä, jossa noudatin nykyarvoja, tein työtä rahalle ja lopulta romahdin täydellisesti.
Mökillä luonnon rauhassa oivalsin vihdoin asioioita ja mietteitä jotka ovat painaneet mieltäni. Nyt tunnen että olen polun alussa löytääkseni oman itseni.
Vihdoin uskallan olla vapaa, uskallan tehdä mitä haluan ja sanoa mitä ajattelen.
oppia elämään omien arvojeni mukaisesti ja ennen kaikkea omaa elämää. En muita miellyyttäkseni. Osaan sanoa ei ja asettaa rajat. Takana viisi vuotta terapiaa. Ilman sitä olisin muiden kynnysmatto :-(
aloin tuntea että viihdyn omassa arjessani, teen asiat itseni näköisellä tavalla eikä sellaisia "turhia" ongelmia enää ole. Tarkoitan turhilla ongelmilla näitä "mitä teen kun poikaystäväni ei soita mulle ikinä", "mitä teen kun kaverini katsoi oudosti", "mitä teen kun sukulaiseni sanoi ilkeästi" ongelmia.
Tähän johtaneita seikkoja olivat erinäiset seurustelusuhteet - voiko mitään olla kasvattavampaa kuin epäonnistuneet ihmissuhteet? Niiden jälkeen joutuu taatusti pohtimaan omaa itseään... Myös muutaman hyvän itsehoito-oppaan lukeminen antoi apua, samoin opiskeluista ja työuran aloituksesta selviäminen. Kiitos myös monipuoliselle kaveripiirille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mitä itsetunto-oppaita olet lukenut? Minäkin niitä olen selannut, mutta vinkkejä mielelläni haluan. 4
mutta pohdin edelleen mikä on elämässä tärkeintä. Olen hieman hukassa sen suhteen kuinka itsekäs täällä saa/pitää olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mitä itsetunto-oppaita olet lukenut? Minäkin niitä olen selannut, mutta vinkkejä mielelläni haluan. 4
mutta aivan loistava kirja on Tuulikki Saariston kirja "Taikasanat eli miksi antaisin anteeksi". Luin tuota sen jälkeen, kun seurustelusuhde loppui melkoiseen ihmissuhdesotkuun ja katkeruus vaivasi mieltä pitkään. Hain ensin neuvoja siihen, miten voi antaa anteeksi toisille ihmisille, ettei katkeruus jäisi omaa mieltä vaivaamaan, mutta loppujen lopuksi tärkeimmäksi nousi neuvo siitä, miten ihmisen pitää antaa itselleen anteeksi.
Ihminenhän helposti hokee itselleen "olet niin ruma ja tyhmä ettet kuitenkaan onnistu", "taas teit tämänkin väärin, miksi olet niin huono" jne. Saaristo neuvoo kirjassa, miten tällaisista ajatuksista voi opettaa itseään pois ja ryhtyä suhtautumaan itseensä kannustavasti ja myönteisesti.
Kirjassa käsitellään myös unia ja unien tulkintaa kevyest ja neuvotaan pitämään unipäiväkirjaa. Pidin semmoista jonkun aikaa, kirjoitin unia muistiin ja hain niille tulkintoja elämäntilanteeni valossa. Saihan niistä paljon irti. Unitulkinnassa järkevä kirja on Suuri suomalainen unikirja (Anja Angel - Leena Larjanko). Löytyy nettidivareista, jos uusia painoksia ei ole saatavilla.
Olen lukenut Pekka Hämäläisen anteeksianto-kirjan sekä muitakin aiheeseen liittyviä. Tärkeä asia, ettei katkeroidu. Anteeksianto ja itsensä armahtaminen tosiaan yhtä merkittävä asia. 4
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itsensä tuntemisen saralla kyllä sanoisin, että voi vielä olla tekemistä... Kun ajattelee miten rumasti hän puhuu täällä ihmisistä jotka on erilaisia kuin hän itse. Minusta aidosti sinut itsensä kanssa oleva ihminen ei hyökkää niin voimakkaasti jotain toisen ihmisen ominaisuutta kohtaan. Se kertoo siitä että omassa itsessä vielä jokin asia resonoi siihen.
Tuosta RoughtLoven asiantunemuksesta. itsensä tuntemisen saralla kyllä sanoisin, että voi vielä olla tekemistä... Kun ajattelee miten rumasti hän puhuu täällä ihmisistä jotka on erilaisia kuin hän itse. Minusta aidosti sinut itsensä kanssa oleva ihminen ei hyökkää niin voimakkaasti jotain toisen ihmisen ominaisuutta kohtaan. Se kertoo siitä että omassa itsessä vielä jokin asia resonoi siihen.
Niin, kyllä pieni keskustelun herättäminen kuuluu minun omana itsenäni olemiseen. ;) Voimakkaat reaktiot mykkä tyttöystävä -keskusteluissa kertovat minusta eniten siitä, miten järkyttävän paljon Suomessa tuntuu olevan ihmispelkoisia ihmisiä. Ja siitä, miten hyväksyttyä epäsosiaalisuus ja käytöstapojen puute tuntuu olevan semmoisissakin tilanteissa, joissa pitäisi olla perustaidot muiden ihmisten kanssa kommunikointiin. Ehkä huomasitkin, että en on ollut tämän mielipiteeni kanssa yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, kyllä pieni keskustelun herättäminen kuuluu minun omana itsenäni olemiseen. ;)
paremmuudesta näiden ihmisten suhteen kuuluu omana itsenäsi olemiseen. Sanosin, että sitten kun olet viisastunut tuosta, voit ruveta muita opettamaan.
Niin, kyllä pieni keskustelun herättäminen kuuluu minun omana itsenäni olemiseen. ;)
paremmuudesta näiden ihmisten suhteen kuuluu omana itsenäsi olemiseen. Sanosin, että sitten kun olet viisastunut tuosta, voit ruveta muita opettamaan.
En ole lukenut kyseisiä RoughLoven kommentteja mutta minkä ihmeen takia epäilet että hän ei olisi sinut itsensä kanssa sanoessaan mielipiteensä, (jos kärkkäästikin, niin mitä sitten?) suoraan? Ei minusta siinä ole sinänsä mitään pahaa ja teen niin itsekin. Silti olen sinut itseni kanssa, ei ne asiat liity mielestäni toisiinsa tuolla tavalla. Pahempi on sellainen jolla ei ole mielipiteitä tai ei mitenkään tuo niitä esiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun en ymmärrä mitä tarkoittaa "itsensä löytäminen" tai "itsensä tunteminen", vissiin liian syvällisiä asioita mulle! Haluaisin saada enemmän elämältä mutta en tiedä miten. Päivät rullaa samaa rataa enkä tiedä mitä haluan. Mistä kannattais lähteä liikkeelle?
minkä ihmeen takia epäilet että hän ei olisi sinut itsensä kanssa sanoessaan mielipiteensä, (jos kärkkäästikin, niin mitä sitten?) suoraan? Ei minusta siinä ole sinänsä mitään pahaa ja teen niin itsekin. Silti olen sinut itseni kanssa, ei ne asiat liity mielestäni toisiinsa tuolla tavalla.
Kyllä mielipiteensä voi sanoa, mutta minusta sellainen että riemastuu jonkun toisen kipupisteestä kertoo että jokin siinä riemastujalla hiertää.
Niin, kyllä pieni keskustelun herättäminen kuuluu minun omana itsenäni olemiseen. ;)
paremmuudesta näiden ihmisten suhteen kuuluu omana itsenäsi olemiseen. Sanosin, että sitten kun olet viisastunut tuosta, voit ruveta muita opettamaan.
En ole lukenut kyseisiä RoughLoven kommentteja mutta minkä ihmeen takia epäilet että hän ei olisi sinut itsensä kanssa sanoessaan mielipiteensä, (jos kärkkäästikin, niin mitä sitten?) suoraan? Ei minusta siinä ole sinänsä mitään pahaa ja teen niin itsekin. Silti olen sinut itseni kanssa, ei ne asiat liity mielestäni toisiinsa tuolla tavalla. Pahempi on sellainen jolla ei ole mielipiteitä tai ei mitenkään tuo niitä esiin.
Onhan tälläkin palstalla kärkkäitä mielipiteitä vaikka mistä - kotihoidosta, päivähoidosta, lestadiolaisista, maahanmuuttajista... En menisi arvostelemaan kirjoittajien itsetuntemusta sen perusteella, kuinka värikkäitä mielipiteitä heillä on. (Ellei kyseessä ole joku aivan ääritapaus, tyyliin "kyllä minusta on ok että anoppi tulee meille omilla avaimillaan joka lauantai kello 7 ja alkaa siivota kaappeja.")
Mielenkiintoista että jonkun mielestä juhlissa keskustelu on aiheena rankempi kuin vaikkapa nämä maahanmuuttokommentit. ;)
Yleensä ottaen voimakkaaseen mielipiteeseen jonkinlainen sisäsyntyinen paremmuuden tunne varmasti liittyy, esim. vegaani varmasti tuntee paremmuutta sekasyöjiin nähden sen vuoksi, että hän tiedostaa että lihansyönti on epäekologista ja on pystynyt karsimaan lihansyönnin ruokailutottumuksistaan, toisin kuin sekasyöjä. Tai uskovainen tuntee paremmuutta ei-uskovaisia kohtaan, kun "tietää pääsevänsä taivaaseen", jne.
Jospa ei kuitenkaan vedetä tätä keskustelua kokonaan offtopiciksi vaan antaa tämän jatkua itsetuntemusaiheisena...
ja nyt palaset ovat viimeinkin kasassa. Etsin niitä 20 vuoden ajan.
kun en ymmärrä mitä tarkoittaa "itsensä löytäminen" tai "itsensä tunteminen", vissiin liian syvällisiä asioita mulle! Haluaisin saada enemmän elämältä mutta en tiedä miten. Päivät rullaa samaa rataa enkä tiedä mitä haluan. Mistä kannattais lähteä liikkeelle?
asioiden tekemiseen. Että sitten kun olen löytänyt itseni, tiedän mitä minun pitäisi tehdä elämässä. Lähteäkö maailmanympärysmatkalle? Perustaako orpokoti? Sellaisia elämän tarkoitukseen liittyviä juttuja. Minulta on ollut oma itse hukassa totaalisesti, itse asiassa se on jäänyt suorastaan kehittymättä, ja terapian avulla olen ruvennut hahmottamaan itseäni. Koen, että oman itsen löytäminen on enemmänkin olemisen kuin tekemisen opettelua. Mitä enemmän itse löytyy, sitä vähemmän se mitä tekee ja missä olosuhteissa elää vaikuttaa olemiseen. Tulee sellainen sisäinen rauha ja tyyneys, josta käsin voi elää hyvää elämää myös ihan paskoissa olosuhteissa. Klisee, mutta oppii elämään hetkessä.
Yleensä ottaen voimakkaaseen mielipiteeseen jonkinlainen sisäsyntyinen paremmuuden tunne varmasti liittyy...
Kyllä se liittyy henkiseen keskenkasvuisuuteen. Kaikki me syyllistytään siihen, ennemmän tai vähemmän. Ja sitä enemmän, mitä enemmän asia liipaisee jotain sisäistä konfliktia. Jos otetaan joku täysin vähäpätöinen asia, jolla ei ole henkilökohtaista merkitystä, eipä siitä juuri ylemmyydentunteitakaan nouse. Syökö aamupalalla Nallepuuroa vai Elovenaa? Who cares?
Toisaalta on myös täysin mahdollista olla "voimakkaita mielipiteitä" sillä lailla, ettei oikeasti tunne ylemmyyttä muita kohtaan. Voimakkaita siinä mielessä, että ne ovat jatkumon äärilaitaa, ei siinä mielessä miten paljon vahingoniloa vastustajan mollaaminen saa tuntemaan. Vaikka nyt sitten vegaaniuden suhteen.
Mahaan sattuu, enkä tiedä miten päin olisin. Koko ajan menee hullummaksi kaikki. Ikää on 27. Tasan 2 vuotta sitten olin sitä mieltä, että palaset on kasassa. Silloin muistan miettineeni näitä keskusteluja itsensä löytämisestä ja elämän tarkoituksesta.. En oikein ymmärtänyt niitä. Enkä pitkän parisuhteen jälkeen ystäväni kommenttia, jossa luulin hänen puhuvan menevän sinkkuelämän ja irtosuhteiden hauskuudesta. Hän puhuikin elämän syvyydestä ja oman henkisen kapasiteetin kehittämisestä.
No nyt vuoden terapian jälkeen ymmärrän hyvinkin mitä sillä tarkoitti. Ero tuli oikeastaan tällaisen rankan henkisen heräämisen seurauksena. Olen nyt paljon onnellisempi, mutta aivan käsittämättömän epävarma kaikesta. Koko elämä on enemmän tai vähemmän pelottavaa. Tiedän, että saan olla onnekas tästä "heräämisestä". Tuo yksi edellinen kirjoittaja ihmetteli tätä keskustelua ja epäili olevansa pinnallinen. Luulenpa, että hän ei ole vaan kokenut tätä jotakin, joka suuremman osan meistä pysäyttää.
Mutta kaikki se puhe murrosiän vaikeudesta nyt vanhempana ihmetyttää. Ei mun elämä ole ollut koskaan aiemmin näin rankkaa. Vaikka mielestäni mulla kyllä olikin murrosikä.
Ihmetyttää ja toisaalta raastaa. Tuntuu että oman lähipiirin ystävät on jo tasapainoisia aikuisia. Ittellä vaan epävarmuus (ja puhun nyt suhteessa itseen ei toisiin) kasvaa kasvamistaan. Tavallaan pelkään koko ajan että hajoan. Mieli hajoaa. Lääkärin lausunnonkin mukaan tarvitsen apua aikuiseksi kasvamiseen. Kauan se sellanenkin sitten kestää?
Mulle jotenkin se karmivin huomio tässä on ollut se, että olen yksin täällä maailmassa. Että ei ole ketään, joka vahtii ja pitää huolta. Jonka pitää tietää kaikki. Olen niin kuin se tyyppi siinä leffassa, joka saa kaikki Jumalan voimat (minä oman elämäni suhteen) - mutta en tiedä yhtään mitä tehdä niillä. En halua niitä. Haluan jotain turvaa. En mä ole koskaan ollut näin turvaton kuin nyt.