Sinä 30+ kalliolainen sinkkuopiskelija, miltä tuntuu?

Auttakaa mua näkemään ystävän näkökulma. Hän on otsikon mukaisessa elämäntilanteessa. Itse olen perheellinen ja työssäkäyvä eli mennyt perinteisempää polkua. Tuntuu että ystäväni on ns vapaa sielu jolla menee paljon aikaa itsensä etsintään. Hän myös tavoittelee rohkeasti unelmiaan ja vaatii myös paljon parisuhteelta eikä ihastu helposti. Mutta erilaisten elämäntilanteiden ja -valintojen vuoksi meidän on aika vaikeaa ymmärtää toisiamme ja olla ystäviä. Tuntuu että käsitykset mielekkäästä elämästä eroavat aika paljon. Ystäväni perhetoiveet eivät myöskään tunnu näkyvän hänen toiminnassaan mikä huolestuttaa - kaduttaako häntä jossain vaiheessa jos ei saakaan enää lapsia? Puhuminen hänen kanssaan on aikamoista nuorallatanssia että en vain loukkaa. En halua arvostella hänen valintojaan mutta huomaan ajattelevani että hänen elämänsä täytyy olla todella raskasta.