Miksi hymyilette, kun näette tuntemattoman ihmisen?
Tai huomaatteko itse sitä? Minulla tulee automaattisesti hymy, jos näen jonkun tutun, mutta en ainakaan tiedosta, että hymyilisin tuntemattomille tai peittelisi sitä.
Kommentit (19)
Se tuntematon on persoonallisen kivannäköinen. Tuntemattomalla on kivat vaatteet. Tuntematon näyttää iloiselta. Tuntemattomalla on koira, jonka näkeminen ilahduttaa minua. Tuntematon tekee jotakin hyvää, esim. poimii roskan tai nostaa kaatuneen harjan takaisin seinää vasten.
Tuntematon on ruma ja huvittavan näköinen ja naurattaa minua.
Jos vastaan tulee kaunis nainen niin ei siinä voi olla hymyilemättä. Useasti nämä naiset pelastavat päivän kävelemällä vastaan.
Ajattelen asiaa joka saa minut hymyilemään.
Hymyilin sievälle kassaneidille kun huomasin hänen selkeästi arpovan kysyäkkö papereita. Hän huomasi ja kasvoilleen tuli vihainen ilme, tai näin tulkitsin. Jätin sitten pyytämättä treffeille vaikka jo aiemminkin olin kyseisen neidon kohdalla asiaa harkinnut. Taisi olla liian vahva ja itsenäinen makuuni.
Vierailija kirjoitti:
Jos vastaan tulee kaunis nainen niin ei siinä voi olla hymyilemättä. Useasti nämä naiset pelastavat päivän kävelemällä vastaan.
Totta. T. Heteronainen
Minä saatan hymyillä tuntemattomille. Hymyilen automaattisesti yleensä kun otan kontaktia ihmisiin, vaikka asiakaspalvelijaan, tai sanon jollekin jotain. Esim. Jossain jonotustilanteessa jos kysyn että odottaako joku siihen tiskille pääsyä, tai päästän ihmisiä edelleni kassajonossa.
Silloinkin kun en välttämättä puhu, niin jos on sellainen tilanne että tulee sellainen kohtaaminen, pidempi katsekontakti, niin kai se automaattisesti yleensä tulee.
Ei sillä ihmisen ulkonäöllä mitään merkitystä siinä ole.
Saatan hymyllä ihan vaan omille ajatuksilleni, tai vaikka sille viestille, jonka yks ihana laittoi 😊
No jos joku läski lyllertää ohi niin eihän siinä pokka pidä.
Vierailija kirjoitti:
Meikkivirhe tai hiukset hassusti.
Minä olen kerran hymyillyt kun oli hiukset hassusti, tai oikeastaan melkein nauroin ääneen.
Kaupassa tuli nainen vastaan autokärryjä työntäen, ja siellä kärryissä tytön pitkä tukka leijaili pystyssä sähköisenä. Oli niin hurja näky, ettei siinä pokka pitänyt vaan hymyilin heille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos vastaan tulee kaunis nainen niin ei siinä voi olla hymyilemättä. Useasti nämä naiset pelastavat päivän kävelemällä vastaan.
Totta. T. Heteronainen
Sama komistuksille ja muutenkin iloisille ihmisille, koirille. Piristää päivän monesti.
Nainen kans.
On ystävällistä hymyillä joskus aivan tuntemattomillekin ihmisille.
Ja hienointa on se, että hän hymyilee takaisin. Se on sellaista joka päivän upeaa käytöstä.
Ja molemmille jää hyvä mieli.
Bussissa hymyilen useinkin, kun satutaan jonossa tai vastakkain poistumaan bussista. Samoin liikkeiden ovilla. Se on kanssaihmisten huomioimista. Ja melkein aina saan hymyn takaisin.
Toki olenkin jo vanhempi ihminen, joka uskaltaa olla oma itsensä, eikä minua loukkaa jos toinen hymyile takaisin, mutta lähes aina hymyilevät.
On sellainen yleisohjekin lehdissä ja kirjoissa että: Hymyile, hymysi voi pelastaa jonkun ihmisen tosi kurjan päivän.
Usein hyvikseni katson johonkin vastaantulijaan ja alan nauramaan.
Toinen pohtii sitten pitkän aikaa miksi se nauroi minulle 😂
Vierailija kirjoitti:
Tuntematon on ruma ja huvittavan näköinen ja naurattaa minua.
Mistä tämä ilkeys ja negatiivisuuden voima tällä palstalla kumpuaa?
Mikä sitä ruokkii?
Kaikki, pienistä pieninkin positiivisuus ja hyvä tallataan heti maahan ja oksennetaan sen päälle.
Miksi?
Kohdan 2.30- 2.40 hymy vosii pelastaa jonkun päivän, ehkä suuri sinun
Ei todellakaan tunnu olevan yleisesti tapana, joten kaipa se outo tyyppi sitten jollain tavalla miellyttää ulkonäöllisesti niitä jotka hymyilevät.