Miksi jotkut alkavat aina raskaanaoleville kertomaan tuntemistaan kuolleista vauvoista ym.?

nyt kun itse ootan jälleen lasta, niin hän muistaa muistuttaa omista menetyksistään ( keskenmenoja, keskeytys vakavan sairauden vuoksi).

Hänellä kuitenkin 3 lasta, joten en tiiä miksi jauhaa aina samaa.



Itse jouduin elämään epätietoisuuden tuskaa 8 viikkoa. 12rv np-ultrassa liian suuri turvotus, josta seurasi lv-punktio ja sitten vielä rv20 rakenneultra.

Kaikki pitäis olla ok nyt.

Mutta hän muistaa muistuttaa, etten minä tiedä oikeasta tuskasta mitään:(



Marttyyri kait haluais olla???

Minulla tässä neljännessä raskaudessa varsinkin on oikein korostunut se miten joillakin ihmisillä on tarve "varoitella" vauvan kuolemasta.



Etenkin yksi nainen muisti lähes raskauden viimeiseen kolmannekseen asti kertoa sitä miten joka 3. vauva kuolee kohtuun ja voivotteli meidän tilannettamme ja moneen otteeseen varoitteli siitä miten hänen mielestään melko varmasti käy.



(Hän ei siis tiennyt että meidän 3. vauvamme oli itse asiassa kuollut alkuraskaudessa ja tämä oli jo 4. raskauteni)



Kaikkein oksettavampana pidän sitä että lasten kuullen kauhistellaan sitä mitä kaikkea voi käydä. Herrajumala sentään, jos jotain käy niin sitten käy, ei kai sitä tarvi kuukausikaupalla etukäteen varmuuden vuoksi vatvoa?!?

Melkein yhtä kivaa on karmeiden synnytyskokemusten, koliikki- yms. mukavien vauvan vaivojen ja jatkuvan yövalvomisen muisteleminen... Ihan kuin lapsen saamisessa ei olisi mitään kivaa, iloista ja ihanaa.

saa puhua raskaana ollessani ja kerron ajatuksistani raskaana oleville.



Kyllähän lapsi sinne kohtuun saattaa kuolla tai synnytykseen. Yllättääkö vai mikä siinä häiritsee?



Enempi minua ottaisi päähän jos kaikki kohtelis silkkihansikkain ja lässyttää.

tuota kuolleista vauvoista kertomisen tarvetta.