Lue keskustelun säännöt.
Oletteko onnistuneet auttamaan yksinäistä teiniä saamaan kavereita?
01.11.2026 |
Tiedän, että teinille ei enää järkätä ”leikkitreffejä” kuten pienille lapsille, mutta oletteko vanhempana onnistuneet aktivoimaan tai sosiaalistamaan yksinäistä teiniä?
Kyseessä 18-vuotia lukiolaispoika joka on aina koulun jälkeen kotona. Viihtynyt aina itsekseen mutta alakoulussa meni vielä kavereille koulun jälkeen tai kaverit meille. Yläkoulussa joutui luokalle jossa ei tuntenut ketään, sai pari kaveria mutta ei läheisiä ystäviä ja vanhoihin kavereihin ei pitänyt yhteyttä. Lukiossa ei tietääkseni ole tutustunut keneenkään.
Kiusaamista ei pitäisi olla, tämä varmistettu myös koulusta. Pojalla ei mitään mielenkiinnon kohteita paitsi joskus pelaaminen. Yrittänyt ehdottaa harrastuksia, reissuja, shoppailua, yrittänyt tutustuttaa kavereiden samanikäisiin nuoriin. Osallistuu kyllä mutta jää yhteen kertaan eikä mikään tuttavuus jatku. Hänellä todettu masennus johon hoitokontakti, mutta oletteko vanhempina vastaavassa tilanteessa keksineet keinoja auttaa? Ja huom. tämä kaverittomuus/vetäytyminen alkoi pikku hiljaa ennen masennusoireita. Sydän särkyy pojan puolesta, osaako joku auttaa?
Kommentit (7)
Omalla pojalla tuli kaverit harrastuksen kautta. Oli aika, että oli yksin, koska luokkakaverit vaihtuivat ja oma kaveri meni eri luokalle.
Nykyään on löytänyt oman jutun ja kaverit.
Ehkä jokaisella tai melkein jokaisella on elämän aikana se yksinäinenkin kausi?
Monella on kiusaaminenkin ja kummasti ihmiset löytää oman polun. Moni kiusaaja katuu.
Muuttuu.
Moni masentunut muuttuu. Jokaisella ihmisellä elämän aikana on jokin mielenterveyden haaste.
Monenlaista on. Ei tarvi siitä syyllisyyttä kantaa.
Lapsesi on sinulle ilo ja arvokas. Muista tuoda se hänelle ilmi. Joka päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No en mutta munaa kyllä. Typykkä oli 19-vuotias. Uuhh!
M55
Kyllä. Aloin seurustella teini-tytön kanssa. Olin silloin itsekin teini. Ei siihen paljoa tarvittu ja oikeesti rakastuttiin.
Millainen luonne hän on? Minunkin poikani on nykyisin teininä kotona enimmäkseen, mutta hänen taustalla on kyllä ollut kiusaamista. Ehkä poikasi on vain harkitseva eikä halua osallistua mihinkään tyhmään toimintaan ja etsii sopivaa seuraa myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Omalla pojalla tuli kaverit harrastuksen kautta. Oli aika, että oli yksin, koska luokkakaverit vaihtuivat ja oma kaveri meni eri luokalle.
Nykyään on löytänyt oman jutun ja kaverit.
Ehkä jokaisella tai melkein jokaisella on elämän aikana se yksinäinenkin kausi?
Monella on kiusaaminenkin ja kummasti ihmiset löytää oman polun. Moni kiusaaja katuu.
Muuttuu.
Moni masentunut muuttuu. Jokaisella ihmisellä elämän aikana on jokin mielenterveyden haaste.
Monenlaista on. Ei tarvi siitä syyllisyyttä kantaa.
Lapsesi on sinulle ilo ja arvokas. Muista tuoda se hänelle ilmi. Joka päivä.
Kaikki kiusaajat ei kadu eikä muutu vaan heitä on yhä edelleen liikaa työpaikoilla. Lisäksi vielä moni kiusattu menettää loppuiäkseen mielenterveytensä eikä välttämättä pääse yhtä hyvään työhön kuin kiusaaja. Sitä me kiusatut ei enää hyväksytä vaan meille pitää antaa yhtä hyvä asema sitten aikuisena, kiusaamisella ei saa olla meidän eikä meidän lasten elämää rikkovaa seurausta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oon itse ollut kiusattu teini. löysin kuitenkin kavereita koulun ulkopuolelta.
eli kävin kansalaisopiston kursseilla siellä oli mukavaa sosiaalista meininkiä.suosittelen taide kursseja.
kesäleirit missä muita nuoria.
sitten kävin urheilemassa ja pelaamassa urheilu paikoilla ja tutustuin muiden koulujen tyyppeihin ja sain kavereita.omat serkut joita myös tapasin kesälomilla.
harrastusten kautta kannattaa mennä harrastusryhmiin. jotkut on saanut kavereita comic con pukeutumis tapahtumissa joissa sarjakuva ja elokuva asuja puetaan jne.
Ei pystytty auttamaan kavereiden saamisessa. Pojalla ei ollut alakoulun jälkeen yhtään ystävää. Mutta muutti opiskelemaan armeijan jälkeen ja onkin yllättäen ystävystynyt opiskelukavereiden kanssa ja käy yhteisissä tapahtumissa. Eli älä menetä toivoasi.