Lue keskustelun säännöt.
Kannattaako palata yhteen?
06.08.2009 |
Olemme mieheni kanssa eronneet vähän vajaa 4v sitten. Meillä on neljä lasta, joista nuorin nyt 3,5v. Eromme syy oli se, että miehelle oli tärkeämpää työnteko kun hänen oma perheensä emmekä nähneet juuri koskaan ja tavallaan kasvoimme erillemme emmekä saaneet enää suhdettamme toimimaan. Ex-mieheni kuitenkin ryhdistäytyi erottuamme ja on tavannut säännöllisesti lapsiaan ja lapset pitävät nykyään kovasti isästään, erotessamme vanhimmat lapset tuskin tunsivat isäänsä kun häntä ei juuri kotona näkynyt.
Tässä yhtenä päivänä sitten juttu siirtyi meihin ja mies sanoi, ettei ole koskaan lakannut rakastamasta minua. Ja itselläni on aika samalla tavalla. Kaikesta huolimatta yhä tunnen samoja tunteita ex-miestäni kohtaan kun meidän alkuaikoina. Mutta en silti tiedä, että haluanko palata yhteen. Ekalla kerralla alottaessamme seurustelun miehellä riitti aikaa minulle, mutta sitten kun muutimme yhteen ja tuli lapsia niin hänen kiireensä lisääntyivät. Sen kyllä ymmärsin, että työnsä takia hänen on tiettynä vuodenaikana tehtävä pitkää päivää, mutta en sitä, että pitkiä päiviä piti tehdä koko ajan. Pelkään, että jos aloitamme uudelleen ja jossain vaiheessa asumme saman katon alla niin sitten taas kaikki muuttuu.
Kommentit (4)
Ja pakkoko sitä on naimisiin asti pyrkiä? Odota naimisiin menon kanssa ainakin siihen asti, että roihahtavat tunteet viilenevät. Jos taas alkaa lämpenemään, niin miksikäs ei naimisiinkin asti, ihan jos saat paremman leskeneläkkeenkin, mikäli siis päädyt vielä leskeksi. Tai miehesi saisi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mihin se johtaa. Eikä sitä ole pakko edetä niin nopeasti vaan katsotte pikkuhiljaa :-)
Siis kirjoitatte paperille sen mitä haluatte ajankäytöstä keskenänne sopia. Ei tietenkään mitään minuutintarkkaa, ettei elämä mene kyttäilyksi, eihän sitä kukaan haluaisikaan. Mutta jotain periaatteita, jotta paperin voi ottaa esille, jos alkaa pahasti lipsumaan.
Sillä voihan olla, että mies ei ihan oikeasti muista puheita, jos niin edes kävisi. Mutta kun saa eteensä muistutuksena paperin, jossa on hänen allekirjoituksensa, niin ehkä sitten muistaisi oikeasti, että näinhän se tosiaan oli puhe.
Eli sulle voisi olla apua siitä, että on valmis suunnitelma miten toimit, jos elämä valuu taas niihin ei-toivottuihin uomiin.
Sanokaa muut, jos tämä tuulesta temmattu idea on huono. Voihan sitä antaa sen miehenkin keksiä, että mikä sitten auttaa, jos työajat alkaa venymään. Eli kerrot miehelle, että sun suurin pelkosi on ne työajat. Eli jos haluaa yhteen, niin tuo on sun puolelta suurin este. Ehkä mies keksii miten asian voisi ratkaista, jos hänellä on motivaatio kohdallaan ideoimisen kanssa.
Jos on löytänyt ihmisen josta tykkää, niin kannattaa yrittää. Varsinkin jos sattuu olemaan vielä lasten vanhempi ;)
Kokeilkaa seurustella. Katsokaa mihin se arki johtaa.