Lue keskustelun säännöt.
Päiväkodeissa ei huomata avun tarvetta
06.08.2009 |
jolloin lapsen ollessa ensimmäisellä luokalla, tulee mieleen etteikö ne siellä päiväkodissa jo huomanneet.
Olen usein joutunut tilanteeseen missä tulee tosiaan mieleen kuinka lapsen asioihin olisi pitänyt puuttua jo päiväkodissa, josta asiat lähtevät eteenpäin lapsen parhaaksi ja perhettäkin ajatellen.
Kerron tämän siksi kun jotkut ajattelevat kenties päiväkodin olevan se paikka josta havannoila ja seuraamalla saadaan tietää lasten mahdolliset puutteet kehityksessä, sosiaalisissa taidoissa jne. Jotain saadaankin, mutta kuitenkin olen työssäni saanut nähdä ja kokea ettei asia nyt näinkään ole, vaan päiväkodissa olisi luullut kasvattajien huomaavan poikkeamat jne.
Mitä varhaisempi diagnoosi ja tuki lapselle saadaan, sitä paremmat mahdollisuudet saada tulosta kuntoutuksessa ym.
Päiväkodeissa on aika vilkas ilmapiiri erilaisten lasten ja aikuisten kesken, ei siinä paljon pysty keskittymään sen ihmeemmin. Tosi aggressiiviset käytöshäiriöiset huomataan ja halutaan saada ratkaisuja.
Neuvolakäynneillä ennen kouluikää ei aina tule varmuutta lapsen koulukypsyydestä jne. mutta usein suuntaa antava. Monissa tapauksissa asiat korjaantuvat lasten ollessa ykslilöllisiä, ei aina taulukoiden mukaisia.
Alotin työt eräässä koulussa ja huomasin suuren määrän oppilaita joista osa olisi kuulunut erityiskouluun hyötyäkseen koulusta jotain. Eräänkin sain lopulta mutta lapsen kannalta liian myöhään. Osa olisi ehdottomasti tarvinnut avustajan, sillä oppiminen oli vaikeata ja tuntitehtävien suorittaminen ilman aikuisen valvontaa jäi vajaaksi, joku oppilas ei voinut tehdä tehtäviä ollenkaan.
Kommentit (8)
Luulen että kyse on myös siitä että vanhemmat haluavat suojella lastaan ja antaa lapsensa aloittaa puhtaalta pöydältä koulussa , ilman ennakkoluuloa tms.
Itse ainakin eskariopena olen tähän ilmiöön törmännyt- ei kovin kauas kantoista ajattelua vanhemmilta sillä ongelmat eivät katoa päiväkodista kouluun siirryttäessä. Vanhemmat siis kieltävät tietojen välittämisen päiväkodista kouluun. Se on raskas homma seurata sivusta ja koittaa saada vanhemmat ymmärtämään että lapsen parasta tietojen vaihtamisella pyritään saavuttamaan. Mutta minkäs teet, kun vanhemmat päättävät mitä tietoja koululle saa antaa ja mitä ei. Vaitiolovelvollisuus tuntuu todella pahalta silloin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lasten huoltajat voivat myös kieltää kaiken informaation siirtymisen koulun puolelle? Kohtaamasi oppilaan hyväksi on voitu tehdä paljonkin, mutta tieto siitä jää päivähoitoon/esiopetukseen. Huoltaja voi myös kieltäytyä kaikista tukitoimista, mitä suositellaan. Työvuosieni aikana olen törmännyt tällaisiin perheisiin jatkuvasti. Syynsä kullakin, en niitä lähde tässä erittelemään.
Toki osa lapsista pääsee läpi seulan. Esim. kouluvalmiusarvoinnit paljastavat vain tietynlaiset tuentarpeet. Kaikissa kunnissa niitä ei edes tehdä. Päivähoidin resurssitkaan eivät ole kovin kummoiset, joten kaikkea ei ehditä huomata, kaikkeen ei pysty vaikuttamaan vaikka haluaisikin.
Mikä muuten sitten on puuttumista vaativa poikkeama, se onkin asia erikseen.
t.lto
lasten huoltajat voivat myös kieltää kaiken informaation siirtymisen koulun puolelle? Kohtaamasi oppilaan hyväksi on voitu tehdä paljonkin, mutta tieto siitä jää päivähoitoon/esiopetukseen. Huoltaja voi myös kieltäytyä kaikista tukitoimista, mitä suositellaan. Työvuosieni aikana olen törmännyt tällaisiin perheisiin jatkuvasti. Syynsä kullakin, en niitä lähde tässä erittelemään.
Toki osa lapsista pääsee läpi seulan. Esim. kouluvalmiusarvoinnit paljastavat vain tietynlaiset tuentarpeet. Kaikissa kunnissa niitä ei edes tehdä. Päivähoidin resurssitkaan eivät ole kovin kummoiset, joten kaikkea ei ehditä huomata, kaikkeen ei pysty vaikuttamaan vaikka haluaisikin.
Mikä muuten sitten on puuttumista vaativa poikkeama, se onkin asia erikseen.
t.lto
Monista lapsista näkee jo 4-5 -vuotiaina tuen tarpeen, mutta vanhemmilla on niin suuri vastustus ja pelko, etteivät ota huolta vastaan. Tällaisia lapsia käy sääli, kun vanhemmat vedättävät ja koulussa on ap:n kuvaama tilanne edessä. Monia voisi auttaa tehostettu tuki esim. eskarivuonna ja mahdollisesti loiventaa sillä vaikeuksia kouluun siirryttäessä. Mutta jos vanhemmat kieltäytyvät viemästä lastaan tutkimuksiin, niin minkäs teet. Edestään löytävät nämä asiat kuitenkin.
t. toinen lto
neuvoloiden taso on laskenut 2000-luvulla tutkitusti
jossa lapsemme oli, oltiin myös huomattu hänen puheenkehityksen viivästys ja lievät motoriset ongelmat. Olemme koko ajan tehneet yhteistyötä ja olleet avoimia kaikista kuntoutustoimista. Päiväkodin lausunnolla on myös merkittävä osuus tukitoimien saamisessa ja jatkossa kouluasioissa.
Suurimmat ongelmat tulevatkin tosiaan vastaan niissä perheissä, joissa halutaan lakaista ongelmat maton alle ja toivotaan niiden katoavan tuhkana tuuleen... Harvoin se paras ratkaisu lapsen kannalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lapsi on ollut esiopetuksessa, ammattitaitoiset lto:t ovat kyllä yleensä erinomaisesti havainneet tuen tarpeen ja ainakin meidän kaupungissa asioille myös tehdään jotain JOS vanhemmat antavat luvan. Eli useimmiten ongelma johtuu siitä, että vanhempien mielestä ei ole mitään ongelmaa ("isäkin on oppinut puhumaan vasta koulussa", "äitikään ei osaa piirtää"). Tiedonsiirto pk:sta kouluun sujuu täällä hyvin. Silloin tällöin kouluun tulee oppilas, jonka tietoja vanhemmat eivät ole antaneet siirtää kouluun. Opettajalle se on yleensä merkki oppilaan pulmista.
Aika surullista toisaalta että näet päiväkodin yhtenä isona meluisana klönttinä jossa vaan äkäsimmät huomataan ja niihin puututaan (ilmeisesti tarkotat koska se häiritsee..)
Minulla on päiväkodista eri kokemus.
Lapsen päivittäisestä käytöksestä saa tietoa ja he jäävät seuraamaankin jos tulee tarvetta.
Silloin kun jäin pois yläasteelta niin luokkakoot räjähti käsiin.
Nykysin kuulemma mennään vähentämään erityistunteja ja erikoisoppilaita laitetaan hanakammin perusluokkiin.
Minne rahan uumeniin jäikään ajatus pienentää luokkakokoja ja huomioida jokasen lapsen tarpeita paremmin?
Veikkaan, ettei nämä ongelmat näy ekalla mutta ehkä tokalta, kolmannelta viimeistään alkaa kiirehdintä.
Kyllä se ongelma näkyisi jo ala-asteen ekaltakin jos lapset ei pärjää ja syy on jossain "rauhattomuudessa".
Rauhattomuus on nimenomaan siitä ettei fiksut ja jo vaikka lukemaan/kirjoittamaan oppineet tai semmoset jokka sisäistää asioita nopeesti saa riittävästi tunnilta ja he turhautuu ja toisaalta on ne jokka takkuaa perusasioissa ja jää jalkoihin kun pitää seuraavalle tunnille osata vähän liikaa.
Opettaja ei taas ehdi selittämään kaikkea, huomioimaan ja vaan repeämään kun luokassa on liikaa lapsia ja kaikkiin tarttee saada joku yhteys.
Voiko opettaja enää arvioida sitä lasta, muulla kuin mitä koenumero muistivihossa kertoo??
Joskus on niinkin, että pienessä erityisryhmässä oleva tukea tarvitseva pystyy toimimaan ihan hienosti ja todetaan koulukypsäksi. Hän on saattanut saada tosi paljon henkilökohtaista huomiota, hän on ehkä ollut jopa ryhmän vanhin (ja siksi taitavin).
Sitten hän menee ekalle luokalle, jossa 22-26 oppilasta. Se voi olla pelottavaa ja toiseksi muutamassa viikossa hän onkin huomannut, ettei olekaan enää paras. Huomiotakaan ei enää saa samaan malliin kuin ennen. Pärjääminen ei olekaan niin helppoa. Voi olla aikamoinen kolaus itsetunnolle.
Mutta miten siitä sitten selvitään - ehkä hyvin, ehkä heikommin, kaikki lapset eivät ole yhtä taitavia. Lapsi voi myös vain tulla araksi alisuorittajaksi.