Millainen on tuntemasi itsestään kolmannessa persoonassa puhuva?

Tunnen yhden kuninkaan... Se puhuu oudosti noin.

Masentunut ja bipoläärinen alkoholisti.

Tosi ihana ja herkkä, syvällinen ihminen, ja pitää tuolla tavalla luultavasti itsensä jotenkin ”etäällä” itsestään ja elämästään.

Tai voi aidosti kokea olevansa jotenkin ”ulkopuolinen” omassa elämässään, itsensäkin kanssa.

Viisikymppinen nainen, joka myös aina toisteli sanoja. Puhui siis tällä tyylillä "Odottakaas kun Riitta hakee takin takin takin" tai kysymykseen vastatessa sanoi kysymyksen uudestaan. Tästä on jo kymmenen vuotta kun olen kyseistä ihmistä nähnyt, mutta on jäänyt mieleen silti. Kai tuolle joku diagnoosikin on.

70+ tuttava, älykäs ja lukenut mies ja persoonallisella huumorintajulla varustettu. Luulen että syy on samansuuntainen kuin Hercule Poirot'lla, se että näin saa tarvittavaa etäisyyttä omaan nerouteen :D

Noin 40v nainen. Koko ajan puhuu itsestään ja kehuu itseään. Alussa luulin että vetää tarinaa vähän läpällä ja jännittyneenä kun tuli uusiin kuvioihin mutta vuosien aikan selvinnyt että vakavissaan. Lempiaihe hänellä on hän itse ja koko ajan tuo sitä estoitta julki ja myös sitä miten kaikki muut aina häntä kehuvat. Samalla myös työpaikan ehdottomasti laiskin ihminen sillä työt jäävät tekemättä kun istuu seurustelemassa kahvihuoneessa tai pomojen luona. Toisaalta silloin ei tarvitse häntä kuunnella mikä valtaisan positiivista. 

Jumala. 

Olen 30v nainen. Puhun usein töissä lapsille kolmannessa persoonassa. "Annas kun Minna auttaa vetskarin kanssa. "

Minulla ei ole diagnoosia, hyvin tavallinen ihminen olen.

51-vuotias. Alkkis, asperger ja narsisti.