Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olitko koulussa näkymätön?
08.04.2021 |
Itse olin jossain muotoa koska olin poissa tunneilta varsinkin luokat 8 ja 9. Muutenkin olin sellainen sivussa elävä ja hiljaisempi lapsi koko kouluajan. En kiusattu, vaikka olisin voinut olla arkuuteni ja vetäytymiseni takia.
Kommentit (14)
Kyllä. Minulla oli kyky muuttua kesken tunnin näkymättömäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo. Ruma, hiljainen tyttö jolla ei ollut kavereita.
Olin. Olin hyvin ujo ja minulla oli vähän kavereita. Opettajat eivät pitäneet minusta. Olin kyllä hyvä oppilas useissa tärkeissä aineissa. Mutta olin täysin näkymätön. En kokenut merkitseväni juurikaan mitään juurikaan kenellekään.
Olin. Olin jotenkin niin keskiverto, ettei minusta saanut minkäänlaista aihetta esimerkiksi kiusaamiseen. Joitakuita muita kiusattiin silmälaseista tai vinoista hampaista tai epämuodikkaista vaatteista, mutta minulla nekään eivät herättäneet huomiota. Kukaan ei kiinnostunut hyvässä eikä pahassa. Ylioppilaskeväänä kirjoitin sitten rivin älliä kaikkien yllätykseksi ja jouduin pitämään lakkiaisissa uuden ylioppilaan puheen, mutta en usko, että sitäkään kovin moni muisti enää illan tullen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En.
Ala-asteella olin hieman ujo, mutta tosi hyvä ihan kaikissa oppiaineissa ja siksi opettajan suosikki. Sen takia en jäänyt näkymättömäksi oppilaillekaan, vaan ihmiset tiesivät minut open lellikkinä.
Yläasteella taas rohkaistuin, mutta olin kova haastamaan riitaa luokkalaisteni kanssa. Siis en fyysistä, vaan nautin väittelystä ja provosoinnista. Joskus myös kapinoin opettajien sääntöjä vastaan ja vastasin puhelimeen tunnilla kesken opetuksen tai muuta typerää. Tällä tavoin sai huomiota, joskus positiivista ja joskus negatiivista. Mutta en ollut näkymätön missään nimessä, juonsin koulun tapahtumiakin kun olin sen verran sanavalmis ja rohkea.
Lukiossa taas aluksi laittauduin sen verran näyttävästi, että herätin huomiota sen takia. Korkokengät, vahva meikki, kiharretut hiukset ja joka päivä erilainen asukokonaisuus. Siitä jäin ihmisten mieleen ja varmaan osittain sen ansiosta sain paljon uusia kavereita, ihmiset lähestyivät helpommin ja tulivat juttusille. Jonkun pilkkapalkinnon sain abeiltakin, koska pukeuduin kouluun kuin juhliin... Tyyli muuttui abivuoteen mennessä kollareihin ja meikittömyyteen, mutta olin jo niittänyt "maineeni" joten en ollut omalle vuosikurssilleni näkymätön silloinkaan vaan tunsin lähes kaikki oppilaat jollain tavalla. Nuoremmille oppilaille tosin olin varmaan abina näkymätön, paitsi abigaalassa jonka jälleen juonsin.
Eli ei, en ollut näkymätön koulussa.
En tiedä olinko, mutta ainakin toivoin olevani näkymätön. Olin erittäin arka ja hiljainen.
Ala-asteella en uskaltanut tuoda itseäni millään tavalla esille. En halunnut edes yskiä tai aivastaa tunnilla jos olin kipeä.
Häpesin kaikkia ääniä mitä saatoin edes vahingossa aiheuttaa.
Esim. kynäpenaalin vetoketjun avaamista jos tunnilla oli hiljaista!
Kerran (n.9-10v ikäisenä) oli hankala tilanne kun minulla oli hirveä räkätauti. Oikein röhisevä limainen yskä.
Eräällä tunnilla oloani olisi helpottanut jos olisin voinut yskäistä kurkussa olevan liman liikkeelle.
Sen sijaan, että olisin yskinyt, tuijotin kelloa tuskaisena ja olin tukehtua omaan limaani.
Olin varmasti ihan punainen ja muistan vastapäätä istuvan pojan katsovan minua ihmetellen.
Kun välituntikello sitten viimein soi, aloin heti yskiä. :D
Ammattikoulussa olin edelleen vielä mieluiten omissa oloissani, mutta luokkani pojat eivät antaneet minun olla. Vaikka miten yritin sulautua tapettiin niin aina minut huomattiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivoin että olisin ollut. Kiusaajat oli kimpussa joka päivä. Voi miten toivoinkaan olevani näkymätön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensin olin täysin näkymätön mutta yläasteella minusta tuli jossakin vaiheessa "kylän ainoa lesbo" joka keräsi huomiota. Ei ollut haluttua enkä todellisuudessa edes ainoa ollut mutta sillähän ei sinällään väliä. Ehkä isompi asia miksi minuun alettiin kiinnittää huomiota oli isoveljeni. Hän oli minua viitisen vuotta vanhempi ja Urheilija. Silloin tyttöjen keskuudessa todella suosittu. Lukiossa sain taas olla jo oma itseni ilman ylimääräistä huomiota. Tai siis sain huomiota niiltä joilta sitä toivoinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä haluisin olla myös työssä näkymätön, kellään ideaa miten sen teen..
En, minulla oli yksi ainoa kaveri, muuten olin koko luokan yleinen vitsi, tai meemi, kuten nykyään varmaan sanottaisiin. Sellainen nolona, hölmönä ja ällöttävänä pidetty tyttö, jolle pyöriteltiin silmiä ja naurettiin. Oikeasti olin hyvin ujo ja yritin sulautua tapettiin, näkymättömyys olisi varmasti ollut mulle miellyttävämpää, kuin huono huomio, jota en edes kerjännyt
Alue: Aihe vapaa
Joo. Olin. No, yläasteella lintsasin yli puolet 8-luokasta ja jos olin paikalla, sanoin vähän liiankin kärkkäästi mielipiteeni. Istuin osan tunneista käytävällä. Mutta sitä ennen kukaan ei nähnyt eikä kuullut minua.