Ikää 30 - tuntuu että elämä oli tässä
Pätkätyötä ja pakkoyrittäjyyttä koko aikuisikä. Nyt vaihteeksi työttömänä, ansiosidonnainen nettona alle 1000 €/kk. Uskoni elämään on loppu ja huomaan usein miettiväni itsem*rhaa. Tiedän monia ikätovereita joilla sama kohtalo, kaksi ystävää on tehnyt lopullisen ratkaisun. Miksi elämä on nykyään tällaista?!
Kommentit (15)
Useammassa työhaastattelussa on ehdotettu työsuhteen sijaan alihankintasopimusta. Tuskin tällaista ehdotetaan miehille.
N30, graafikko ja toimittaja
Vierailija kirjoitti:
Työttömänä ite ja elämä rentoa. Taiteilen kotona ja juttelen netissä kivan miehen kanssa. Hamsteri löytyy myös. T. N30
Minkälainen hamsteri? :)
Meillä on talvikkovanhus, jolla on ikää jo 2 vuotta 3 kk. Ihana utelias vilpertti vieläkin, mutta laihtunut nyt muutaman viikon sisällä paljon, joten luulen, että sen elämä alkaa olla viimeisillä hetkillä.
Vierailija kirjoitti:
Hahaa, oma vika.
Hais** v****. Oot varmaan näitä "menkää töihin" -boomereita.
Korona muutenkin on pilannut monen ihmisen tulevaisuuden ja täten koko elämän.
Itsemurha ei ole ratkaisu sinullekaan.
Me lama-ajan lapset todellakin synnyttiin epäonnen tähtien alla. Joo, olihan välissä ne lihavat Nokia-vuodet mutta ne sattuivat vaan sinne peruskouluajalle. 2008 lähtien pelkkää alamäkeä.
Olitko teininä j ännätyttö ja tuntuuko että se elämä on nyt ohi...?
Joo. Koko elämä pelkkää taloudellista epävarmuutta, omasta asunnosta ja lapsista ei uskalla haaveilla. Työsuhteet keskimäärin 6 kk pätkiä tai nollatuntisopimuksia. Tätä on monen 90-luvulla syntyneen maisterin arki.
Älä nyt ihmeessä luovuta noin nuorena. Itse olen saanut lähes kaikki elämäni parhaat asiat vasta tuon iän jälkeen. Mukaan lukien vakituisen työn ja suuren rakkauden. Et voi vielä tietää, mitä elämä tuo sinulle tullessaan. Kannattaa jäädä katsomaan.
Niinhän se oli. Kohta vuoden itkenyt ikääni, pian 36v ja itku jatkuu. Maailma vihaa vanhoja naisia.
Vierailija kirjoitti:
Älä nyt ihmeessä luovuta noin nuorena. Itse olen saanut lähes kaikki elämäni parhaat asiat vasta tuon iän jälkeen. Mukaan lukien vakituisen työn ja suuren rakkauden. Et voi vielä tietää, mitä elämä tuo sinulle tullessaan. Kannattaa jäädä katsomaan.
Kaunis ajatus, mutta nykyään varsinkaan 30-vuotias lapseton nainen ei ole mitenkään haluttua kamaa työmarkkinoilla. Naisia syrjitään vielä enemmän kuin 10 vuotta sitten.
Vierailija kirjoitti:
Joo. Koko elämä pelkkää taloudellista epävarmuutta, omasta asunnosta ja lapsista ei uskalla haaveilla. Työsuhteet keskimäärin 6 kk pätkiä tai nollatuntisopimuksia. Tätä on monen 90-luvulla syntyneen maisterin arki.
Olisiko kannattanut opiskella jotain muuta kuin diipadaapa humanismia?
Iso osa varsinkin naisista kuvittelee, että on olemassa joku universaali oikeus opiskella juuri sitä marginaalista alaa, joka työllistää vuodessa kolme ihmistä. Sitten vingutaan, kun ei töitä löydy vaikka viisi vuotta pidettiin kivoja kansainvälisiä namaste-bileitä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä nyt ihmeessä luovuta noin nuorena. Itse olen saanut lähes kaikki elämäni parhaat asiat vasta tuon iän jälkeen. Mukaan lukien vakituisen työn ja suuren rakkauden. Et voi vielä tietää, mitä elämä tuo sinulle tullessaan. Kannattaa jäädä katsomaan.
Kaunis ajatus, mutta nykyään varsinkaan 30-vuotias lapseton nainen ei ole mitenkään haluttua kamaa työmarkkinoilla. Naisia syrjitään vielä enemmän kuin 10 vuotta sitten.
Eikä ihme. Kunhan työpaikka löytyy, niin pamahdetaan paksuksi ja jäädään mammalomalle.
Nuoret opettajat ovat erikoistuneita tähän järjestelyyn. Sitten lapsilla voi olla kymmenen eri opettajaa alakoulun aikana
Ala ap yrittäjäksi. Ne tienaa palstavassareiden mukaan kauheat rahat eikä tarvitse itse tikkua ristiin laittaa.
Työttömänä ite ja elämä rentoa. Taiteilen kotona ja juttelen netissä kivan miehen kanssa. Hamsteri löytyy myös. T. N30