Lue keskustelun säännöt.
Rauhanturvaaminen työkokemuksena
07.04.2021 |
Nyt tulee kyllä niin turha vuodatus kuin vain voi, mutta tästä aiheesta on saatu meidän perheessä kunnon mökötys aikaan. Sori, että tästä tuli pitkä tarina.
Miehelläni on veli. Veljen perheessä ihan kaikki tehdään mieheni mukaan aina huomattavasti paremmin kuin meillä. Ihan kaikessa. Esimerkiksi itse olen akateemisessa työssä ja miehen veli käynyt ammattikoulun (tai siis jonkun erikoisosaajakoulutuksen, josta voisi miehen puheista kuvitella, että sellaista ei Suomessa ole kuin miehen veljellä). Mieheni selittää ihan pokkana, että hänen veljensä saa palkkaa minun palkka + n. 300 eur. Asiassa ei muuten olisi mitään kummallista, mutta olen vaihtanut työpaikkaa pariin otteeseen ja saanut ylennyksiäkin. Miehen veljen palkka on kuitenkin kaikissa yhteyksissä minun palkkaani suurempi (esimerkki jos kerron miehelleni: "Sain palkankorotuksen, jee!" mieheni ei onnittele vaan vastaa "Joo mutta broidi saa 300 eur enemmän"). Minusta tämä on lähinnä huvittavaa, jotenkin lähes söpöä miten voikin isoveljeä katsoa noin paljon ylöspäin.
Miehen veljellä on poikia (totta kai, meillä vain poika ja tyttö). Nykyisestä ja entisestä liitosta. Aikuisia kaikki. Perheen silmäterä on toiseksi nuorin poika, joka kävi myös ammattikorkeakoulussa laajan erikoisosaajakoulutuksen, melkein kuin isänsä. Hän ei kuitenkaan ole kiinnostunut työnteosta. On itse sanonut, että työt eivät ole häntä varten, koska hän ei siedä, että joku käskee. Työttömyyttä on nyt jatkunut muutaman vuoden valmistumisen jälkeen. Kun hän aloitti opinnot, mieheni selitti, että näistä huippuosaajista suorastaan tapellaan työmarkkinoilla ja alkupalkka lienee sellaiset 4-5000e/kk. Totta kai, eihän nyt miehen veljen perheessä sen huonompia koulutuksia käydä.
(jatkuu..)
Kommentit (6)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko kyseessä jännäpoika?
Nyt kun sanot, niin voisipa ollakin. En olekaan tätä näkökulmaa osannut ajatella, hänet kun olen tuntenut vauvasta asti.
ap
työkokemusta arvostetaan
ei näytä hyvälle jos pitkiä aukkoja CV.ssä.
Mutta.nuorilla ei ole työllistyminen helppoa, ei töitä ilman kokemusta
Vierailija kirjoitti:
Rauhanturvahommissakin käsketään.
ja intissä myös.
Jos poika ei ota töissä komentelua vastaan niin ilmeisesti intissä se ei ollut ongelma ?
Mites tässä tapauksessa on käynyt ?
(jatkoa aloitukseen)
Nyt jostain on kuitenkin saatu huippuidea tämän pojan työllistymistä tukemaan. Poika lähtee rauhanturvaajaksi. Mieheni selitti suu vaahdossa, että sen lisäksi, että siitä maksetaan aivan tolkuttomia summia (tuhansia ja taas tuhansia euroja verottomasti kuukaudessa), kertyvä kansainvälinen kokemus tulee olemaan hänen työllistymisensä kannalta erittäin merkittävää. Hänet suorastaan haetaan töihin, sillä suomalaiset työmarkkinat vetävät magneetin lailla puoleensa rauhanturvatehtävissä olleita. Sellaiset ne miesten työmarkkinat ovat ja sitähän minä naisena en voi ymmärtää. (Tästä tulee melkein mieleen ne jokapäiväiset täällä olevat aloitukset armeijan käymisen ja korpin natsojen eduista työllistymisessä)
Minä - tyhmä kun olen - menin sitten sanomaan miehelleni, että tuo on totta kai hieno kokemus ja varmasti ihan hyvä juttu työmarkkinoilla. Mutta miten se korvaa puuttuvan työkokemuksen? Ja että kai veljenpoika ymmärtää sitten selittää töitä hakiessaan, että lähti rauhanturvaamishommaan mielenkiinnon vuoksi, eikä mene möläyttämään, että lähti sinne vaikkapa siksi, että saa tuoda verovapaan auton tai että ei ole viitsinyt tehdä töitä. Ei kuulu minulle, totta. Tuntui vaan jälleen kerran sille, että kun tämä idea on miehen veljen perheessä keksitty, se on vähintään Nobel-tasoa.
Nyt meillä sitten mökötetään. Minä olen hirveä ihminen, joka vihaa miehen koko sukua.
Ja mistä tässä lopulta mökötetään? Siitä, mitä miehen yksi veljenpojista aikoo ehkä tehdä. Käsittääkseni hän ei ole vielä hakemusta laittanut. Noihin hommiin on kuitenkin kai pääsykokeet ja karsinnat?
En vaan ymmärrä. Itselleni koko asialla ei oikeasti ole mitään merkitystä ja kadun, että menin sanomaan asiasta yhtään mitään. Totta kai on hienoa, että nuori ihminen lähtee tekemään jotain, mistä kokee saavansa hyötyä. Mutta töissä meidän kuitenkin pitäisi yrittää kaikkien käydä ja työn saaminen ei helpotu sillä, että koulutuksesta kuluu koko ajan pitempi aika ja työkokemusta ei ole. En ole aiemmin kommentoinut miehen veljen perheen asioita oikeastaan mitenkään ja jatkossa osaan kyllä pitää suuni kiinni.
Mutta nyt varsinainen kysymys palstalaisille. Onko rauhanturvaaminen työkokemuksena jotenkin erityisen korkealle arvostettua työkokemusta? Suoraan sanottuna, minä en tiedä, ja siihen olisikin hyvä saada tältä palstalta "oikea" mielipide jatkoa varten. Mutta en kyllä ole vielä tähän mennessä kuullut kenenkään rauhanturvaamisesta työkokemuksena vaahtoavan. RUK:n käyntiä pidetään meriittinä, sen kyllä tiedän.