Minkä ikäisenä olet saanut lapsesi?

Ja olin ihan passeli tähän hommaan. Vuosi meni "hukkaan" keskenmenon takia ja vuosi yritettiin sitäkin, mutta en usko muuttuneeni sinä aikana sen paremmaksi tai huonommaksi.

olin kypsä huolehtimaan lapsesta kun 15 vuotiaasta saakka olen itsenikin elättänyt.



Terveen ja tasapainoisen oloinen tyttökin vaikuttaa olevan :) nyt 4 vee..

Vaikka olisin toivonut lasta jo 5-v aiemminkin.

Ja kyllä, sen aikaisemmin en olisi ollut valmis! Olen mieheni kanssa ollut kyllä jo 18-vuotiaasta, joten mitään villiä sinkkuelämää en ole koskaan viettänyt, mutta biletimme yhdessä ystävien kanssa, reissasimme, asuimme ulkomailla, jne. Mahtavat nuoruusvuodet tuli vietettyä ja vasta kolmikymppisenä oli miolemmilla sellainen olo että voi asettua aloilleen ja tehdä lapsia.

Jos jokin on "kärsinyt" niin opinnot, mutta en ota sitä sillä tavalla. Opinnot odottaa kyllä ja niitä voi tehdä minkä ikäisenä tahansa. Olen siis aivan tyytyväinen tekemääni ratkaisuun.



Jos jotain kadun niin sitä, etten aloittanut nuorempana, että tokan ja kolmannen ikäero on noinkin iso ja ettei vieläkään ole neljättä vaikka ikää nyt 31.

Kaikki ollu aivan sopivia ikiä lapsen saannille. Olisin voinut aloittaa aikaisemminkin. Saatan vielä yhden vauvelin tekasta :) Nyt olen 37.

Kolmosta yritettiin kyllä useampi vuosi ennen tärppiä, mutta olen tyytyväinen että näin.

tuntuu että olen hankkinut lapset juuri oikeassa iässä. jaksan hyvin ja minulle on aina ollut elämässä tärkeintä perheen perustaminen.

Hyviä ikiä kaikki, eikä yksikään ikä ole ollut toista parempi tai huonompi. Kaikille lapsille on riittänyt aikaa ja energiaa yhtä lailla.

Jos oisin saanut aiemmin, olisin varmasti sopeutunut hyvin ja nauttinut äitiydestä samalla lailla kuin nytkin. Mut nyt oli jo tsekattu työelämääkin ja opiskelut takana, joten ei ole niihin enää kiire, saa olla vaan, ihanaa!

Olis kantsinu käydä eka koulu loppuun. Ei muuta.

Nyt on taas aikaa opiskelulle.

sain esikoiseni, ja toistaiseksi ainokaiseni, 25-vuotiaana. Ei tod. harmita! Lapsi oli ennalta suunnittelematon, ja tiedän takuuvarmasti, että jos hän ei olisi vain päättänyt tulla maailmaan, niin olisin varmaan vieläkin lapseton:))



Jos hyvin menee, niin toisen lapseni tulen saamaan 31-vuotiaana, eli ensi vuonna.

Olisin ollut valmis jo aikasemmin mutta mies ei. Ja olisin halunnut pienemmät ikäerot mutta... Ja vielä olisi tilaa yhdelle tahi kahdelle vaaaville, nyt ikää 30v mulla.

Ja ikä on minulle hyvä, koska aiemmin edellytykset tarjota lapselleni kaikki haluamani olivat huonot. Nyt, kun olemme mieheni kanssa saaneet opinnot loppuun, löytäneet niin vakituiset työpaikat kuin nykyään on mahdollista saada, sopiva asunto ostettuna, ajankohta tuntui sopivalta.



En koe missään nimessä olevani ollenkaan liian vanha tähän ensimmäiseen lapseen nyt, minua ei väsytä liikaa yövalvomiset ja ehkä minulla on aiempaa enemmän kärsivällisyyttä ja pinna on pidentynyt. Olen tyytyväinen siitä, että olen nuoruuteni elänyt matkustelemalla, viettämällä opiskelijaelämää jne, joten lapsiperhe-elämää viettää kotosalla enemmän kuin mielellään.

Enkä tietenkään tarkoita, etteikö joku voi olla nuorena todella kypsä ja hyvä äiti, tarkoitan vain että minä en olisi varmastikaan sitä ollut.

Ja mielestäni juuri sopivaan aikaan, opiskelut ei kärsineet koska omaa tyhmyyttä lopetin ne jo ennen raskautta.

Ja kyllä mä tyytyväinen olen tilanteeseen :) Välillä tulee tuon uhmaikäisen kanssa mietittyä että mitä olen mennyt tekemään :D Mutta se ajatus menee ohi yhtä nopeaa kuin on tullutkin.

Ehdin opiskella itselleni ammatin. Ja muutin maatilalle emännäksi :) Joten töitä riittää kotonakin aikas paljon.

Nyt oon 35-vuotias. Ja ei, mä olen tähän tilanteeseen ihan tyytyväinen. Ammatin kerkesin saada jo ennen esikoisen syntymää ja kerkesin olla töissäkin. Nykyään olen töissä perheyrityksessä.

Energiaa on riittänyt ihan samoin molempien lapsien kanssa.

Mä olen tyytyväinen ratkaisuihini, asuntolainankin uskalsin ottaa jo parikymppisenä, mitä nyt oikeesti vähän ihmettelen?

Kai se oli sitä nuoruuden rohkeutta, mutta hyvä niin.

Enää ei lapsia tehdä, se päätös ollaan miehen kanssa yhdessä tehty.

Ihan hyviä oli kaikki iät. Olin just valmnistunut yliopistosta, kun sain ekan lapsen. Nyt kolmanne odotus oli sen verran vaikea, että neljättä tuskin enää hankin, vaikka toiset tässä iässä hankkii vasta niitä esikoisia.

Hyvä puoli se että olen saanut lapset nuorena mutta jos jostakin pitää alkaa kaivaa niin ehkä olis pitänyt olla vähän pidemmät välit toisesta kolmanteen ja kolmannesta neljänteen.

Mutta turha sitä alkaa murehtia jälkeenpäin. Kaikille yritän antaa jollakin tapaa huomiota. Rankkaa oli monen pienen kanssa mutta nyt on jo helppoa.

Ja vielä kai sitä yhden jaksais =)