Lue keskustelun säännöt.
Naimisiin meno kaduttaa
04.04.2021 |
Minut on kasvatettu uskomaan omiin kykyihini, loistamaan ja menestymään. Opiskelin kiinnostavaa alaa, sain kiinnostavan työn. Työpaikalla tapasin mukavan ja älykkään miehen ja menimme naimisiin. Työpaikalla olimme aivan tasa-arvoiset ihmiset.
Nyt olen aivan ällikällä lyöty siitä, miten joudun taistelemaan saadakseni miehen tajuamaan että olen edelleen se sama tasa-arvoinen nainen. Joudun vahtimaan, ettei hän ala neuvomaan, holhoamaan ja vähättelemään. Hän on oppinut lopulta puhumaan minulle kunnioittaen, mutta ajattelee sen olevan jonkinlainen myönnytys. Teemme esimerkiksi kotityöt 50/50, mutta mies ajattelee tekevänsä siinäkin suurenkin palveluksen! Sekin oli yllätys, ettei naimisiinmeno vie itsemääräämisoikeutta kehooni, vaan edelleenkin harrastan seksiä vain kun olen halukas, minua ei todellakaan saa painostaa. Listaa voisi vielä jatkaa, mutta pointti tuli jo selväksi.
Tämä jatkuva normaalin kunnioittavan kohtelun eteen taistelu on saanut minut kyllästymään, vaikka tällä hetkellä kaikki on periaatteessa (taistelun seurauksena) ihan ok tuota marttyyriasennetta lukuunottamatta.
Onko muilla samanlaista paskaa?
Kommentit (25)
Avioero on Suomen lain mukaan sallittu, eikä sitä tarvitse mitenkään perustella. Eroa voi hakea yksinkin, eli siihen ei tarvitse olla puolison suostumusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen naimisiin menoa mies oli erilainen, niinkö?
Vierailija kirjoitti:
Ja tämä katkelma oli siis Jaana-lehdestä vuodelta 1965.
😂
Kaduttaapa hyvinkin. En näköjään pysty sopeutumaan miehen itsekkääseen elämäntyyliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja seurustelitte yhden kuukauden ennen naimisiin menoa. Sillä lailla.
Jos joku ei tätä tajua trolliksi niin paras pysyä poissa keskustelupalstoilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yllättävän moni paljastaa todellisen karvansa vasta naimisiin menon jälkeen, siihen asti feikataan oikeasti mukavaa ja tasa-arvoista kumppania, mutta häiden jälkeen totuus paljastuu, kun on saatu toinen ns nalkkiin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen ihan ällikällä lyöty siitä, että vaivaudut kirjoittamaan noin pitkän provon. Onko vähän tylsää?
Vierailija kirjoitti:
Ja seurustelitte yhden kuukauden ennen naimisiin menoa. Sillä lailla.
Taidat olla joku katkero, joka ei ole saa.nut naista? Ainakin kirjoitustyylistäsi päätellen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ihan ällikällä lyöty siitä, että vaivaudut kirjoittamaan noin pitkän provon. Onko vähän tylsää?
Meneekö u l i l a u d a n jon nella t u n t e i s i i n ;)
Vierailija kirjoitti:
Yllättävän moni paljastaa todellisen karvansa vasta naimisiin menon jälkeen, siihen asti feikataan oikeasti mukavaa ja tasa-arvoista kumppania, mutta häiden jälkeen totuus paljastuu, kun on saatu toinen ns nalkkiin...
Miten niin saatu nalkkiin 🤣 ei tässä mitään 1500-luvulla elellä. Avioliitosta voi häipyä samantein jos ei viihdy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomaa, että yksi ja sama tyyppi on kirjoittanut monta viestiä peräkkäin tähän ketjuun :D
Vierailija kirjoitti:
Yllättävän moni paljastaa todellisen karvansa vasta naimisiin menon jälkeen, siihen asti feikataan oikeasti mukavaa ja tasa-arvoista kumppania, mutta häiden jälkeen totuus paljastuu, kun on saatu toinen ns nalkkiin...
Miten avioliitto saa toisen nalkkiin? Kyllä ihminen on ihan yhtä vapaa lähtemään papin aamenen jälkeen, kuin oli ennen sitä. Olipa outo kommentti.
Kilt tikset aktivoituneet näin iltasella ainakin tässä ketjussa :D
Ei aapeella mitään miestä ole. On 12 kissaa ja viha miehiä kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Yllättävän moni paljastaa todellisen karvansa vasta naimisiin menon jälkeen, siihen asti feikataan oikeasti mukavaa ja tasa-arvoista kumppania, mutta häiden jälkeen totuus paljastuu, kun on saatu toinen ns nalkkiin...
Ai kymmenen vuotta vai pelkkä kolmen vuoden alkuhuuma?
Joissakin kulttuureissa vaimo on miehen omaisuutta. Muita naisia saatetaan niissäkin kulttuureissa kohdella nykyisin melko tasa-arvoisesti, mutta vaimoa pidetään edelleen miehensä alamaisena.
Ja tämä katkelma oli siis Jaana-lehdestä vuodelta 1965.