Olenko kohtuuton?

minulle tuli ensimmäisenä mieleen se, että miten miehesi aikoo olla isä lapselleen sitten kun lapsi on esin 5-10 -vuotias? Aikooko hän yhä tehdä 12-tuntista päivää ja käydä rilluttelemassa? Se ei ole hyväksi sinulle mutta ennenkaikkea tuo isän poissaolo on haitaksi lapselle. Lapsi tarvitsee äidin ja isän ja nyt hänellä ei ole kuin isä joka käy joskus moikkamassa kotona.

että miehesi pitäisi (ainakin näin ymmärsin) osallistua enemmän kotitöihin yms. 12tuntinen työpäivä on kuitenkin pirun pitkä.

mutta mielestäni mies voisi joustaa siinä että kävisi rilluttelemassa max. kerran kuukaudessa ja antaisi sinulle joka ilta vaikka tilaisuuden käydä rauhassa suihkussa ja vahtii lasta sillä aikaa. tai vaikka kylvettää lapsen ja sinä saat sillä aikaa olla ihan rauhassa ja lukea vaikka lehden.

päivää vai pakeneeko hän muuttunutta kotielämää töihin? Ei noin voi jatkua ....



Ensimmäisen vauvavuoteni mies oli töissä 200 kilometrin päässä toisella paikkakunnalla (kotona vain viikonloput ja tällöinkin hänellä oli mielestään "oikeus" tavata ystäviään ja harrastaa niin kuin ennenkin ----> mikä aiheutti tosi paljon riitoja), mutta onneksi vauva oli ns. helppo, univelkaa ei kertynyt ja vanhempani auttoivat vauvanhoidossa. Tilanne helpottui miehen työn vaihduttua samalle paikkakunnalle lapsen täyttäessä 1 v.



Et jaksa hoitaa yksin vauvaa ellet välillä pääse hiukan huilimaan. Kerro miehellesi, miltä sinusta tuntuu ja että tarvitset omaakin aikaa. Voisiko miehen työpäivää mitenkään lyhentää?

Miehen on nyt tehtävä pidempää päivää, koska laman alkaessa töitä ei muutamaan kuukauteen ollut ollenkaan ja nyt kun on, niitä täytyy tehdä jotta yritys pyörisi taas. Mutta vapaapäivinään herää aikaisin, lähtee tekemään mitä meneekään; kahville, omiin mielipuuhiin yms. ja minun arkeni tai viikonloppuni jatkuu samanlaisena kuin ennenkin vaikka mikä viikonpäivä olisi.



Hän ei kerta kaikkiaan ymmärrä, että minä en täällä kotona lorvaile ja lekottele sillä aikaa kun hän on töissä. Hän puhuu niin, että kun lapsi on vähän vanhempi (ei rintaruokinnassa) hän alkaa sen kanssa touhuta ja ottaa mukaan yms. mutta nyt on niin minussa kiinni. Epäilen toteutuuko, mutta haluan uskoa näin. Ja saattaahan olla, että työtilannekin helpottuu, mutta mies on luonteeltaan sellainen, että hänen on vaikea pysähtyä ja olla vaan, aina pitää touhuta,oli se työ tai harrastus. Vähän harmittaa, kun luulin olevani ihanan ymmärtäväisen miehen kanssa, mutta nyt vauva-aikana onkin paljastunut muuta. Riitojen aikana hän valittaa kun olen hänelle joskus soittanut illalla töihin (lähtenyt seitsemäksi aamulla, soitan puoli yhdeksän illalla) että missä on, voisko tulla jo kotiin.

Eipä missään julkaisuissa joita luin odotusaikana varoitettu siitä että mies saattaa muuttua vauvan synnyttyä ihan eri ihmiseksi.



Meillä oli mies se joka halusi lapsia. Pari vuotta puhui lapsista siis useammasta kuin vain yhdestä lapsesta. Suunnitteli etukäteen kaikenlaista.

Ensimmäisen lapsen odotusaikana alkoi mies muuttua. Toisen lapsen syntymän jälkeen en tunnistanut miestä enää ollenkaan ja 2 vuoden päästä minulle ei jäänyt vaihtoehtoja kuin erota. Nyt mies tapaa lapsiaan korkeintaan 5 viikon välein pari tuntia kerrallaan. Ei soita lapsille eikä muutenkaan kommunikoi.

Minä olin täysin puulla päähän lyöty. Miten joku voi muuttua lasten myötä täysin päinvastaiseksi siitä mitä oli?

Mulla on ainakin mennyt täysin luottamus miehiin.

miehet yleensä alkavat touhuamaan lasten kanssa enemmän, kun rintaruokinta päättyy. Yhden lapsen kanssa oleminen on vielä äidillekin varsin helppoa, eli koeta vain tukea miestä, jos hänellä on kova tressi yrityksensä menestymisestä ja perheen tuloista.



Ehkä paras ratkaisu olisi, että hieman hankkisit itsellesi kodin ulkopuolista elämää eli miehen työssäoloaikana alat vain liikkumaan enemmän ulkona lapsen kanssa etkä hautaudu sinne neljän seinän sisälle.

niin vaadi päästä vauvan kanssa mukaan, kun lähtee vaikka kahville, nyt kuulostaa että teistä kumpikin elelee itsekseen, teidän pitää pikkuhiljaa opetella tekemään asioita myös perheenä. Ja tottakai tarvitset omaa aikaa myös, eli mies työntämään vaunuja ulos tms. mutta mielestäni tarvitsette uudessa tilanteessa myös "perheaikaa", kuulostaa että miehesi jatkaa eloaan kuin mikään ei olisi muuttunut lapsen syntymän jälkeen.

Tuenkin miestä, mutta kai tässä eniten minua harmittaa se, että hän väheksyy minun "työtäni" nyt kotona. Valittaa kun yritän pyytää olemaan vapaa-aikanaan vähän kotonakin. Hänen elämänsä ei ole lapsen myötä muuttunut juuri ollenkaan, ainoa mikä on muuttunut on kiukkuinen akka kotona. Illalla kysyy että tuunko jo nukkumaan kun olen saanut vaivan unille 23-24 aikaan, mutta paha on tulla kun on vielä pyykit levittämättä, tiskikone täyttämättä ja käsitiskit pesemättä, kun vauva ei ole nukkunut kunnon päiväunia joiden aikana olisi voinut nuo tehdä. Kuitenkin päivän aikana olen käynyt kaupassa ja laittanut ruuan, tyhjentänyt tiskikoneen, lenkittänyt koirat kahdesti, ajanut nurmikon, pessyt ja levittänyt eka lastin pyykkiä, maksanut laskut, vaihtanut kuusi vaippaa, imettänyt kahden tunnin välein, viihdyttänyt vauvaa ja sen sellaista muuta pientä. Ja ei, en roiku netissä päivisin enkä iltaisinkaan, nyt olen täällä kun ei ole muita kelle tätä purkaa.



No mutta tämä purkaminen tänne helpottaa, heti on parempi olo :)

Vauva, ei siis vaiva (pikku kirjoitusvirhe äskeisessä). Vauva on aivan ihana enkä hänen hoidostaan valita. En tätä vauva-aikaa pois vaihtaisi vaikka välillä rankempaa onkin kuin "entisessä elämässä". Mikään ei ole ihanampaa kuin vauvan hymy kun näkee äitin herätessään :)

älä vaan ala "viihdyttämään" lasta, jos se viihtyy hyvin itsekseenkin.

Pistä sitteriin ja lue vaikka jotain. Anna vauvan olla yksin siinä vieressä.

Jos koko ajan yrität keksiä "virikkeitä", niin vuoden kuluttua huomaat, että sulla on kitisevä lapsi, joka ei viihdy hetkeäkään yksin.

Mun mielestä teidän kannattaa tehdä niin, että sovit että kummallakin on mahdollisuus lähteä ulos. Sulla se saattaa olla alkuun hätäisesti tehty kävelylenkki tai uimahallikäynti, miehellä sitten jotain muuta. Mutta tärkeintä on, että pääset tuulettumaan.



Kotitöitä en sälyttäisi miehen harteille, vaan pitäisin todella tärkeänä että hän viettäisi mahdollisimman suuren vapaa-ajasta lapsen kanssa. Mitä enemmän lapsen kanssa on, sitä enemmän häntä rakastaa ja sitä helpommin kiintymyssuhde syntyy.



Kotitalousvähennys on nyt niin hyvä, että tilapäistä siivousapuakin voi kyllä ihan hyvä harkita käyttävänsä.



Meillä on hiukan sama tilanne. Mies on konsultti ja silloin kun on sopimus päällä, niin sitten pitää tehdä töitä. Vastapainona on pitkät kesälomat.



Me ollaan sovittu tosiaan niin, että omia menoja on miehellä vähän jos ollenkaan silloin kun on kova työputki. Hän harrastaa sitten löysempinä hetkinä.

nimenomaan, iskä jatkaa entistä eloaan, ja minun elämäni muuttui täysin vauvan myötä. Ennen tehtiin yhdessä, mutta kun vauvaa on vaikea ottaa moottoripyöräilemään tai muihin rientoihin, niin hän menee sitten yksin ja me jäädään kotiin.

helppoa se olikaan yhden vauvan kanssa(siis koko elämä)

en viihdytäkkään "turhaan", lapsi viihtyy sitterissä ja lattialla itsekseenkin, mutta kyllä päivään mahtuu niitä seurusteluhetkiä ja lelujen katselua yms. Eihän siinäkään ole järkeä että kohta me kaikki kolme eletään omia elämiämme, tottakai "viihdytän" lasta päivittäin eli olen hänen kanssaan.

jos vaadit miestä tekemään kotitöitä. Jos et itse jaksa ja ehdi tehdä niitä, niin älä tee! Mies tekee kuitenkin pitkää päivää ja sinä olet kotona, joten kotityöt kuuluvat sinulle. Pidä kuitenkin siitä huoli, ettei tämä jatku sitten, kun molemmat olette töissä! Puhukaa asiasta jo etukäteen. Oletteko muuten puhuneet asioista jo ennen vauvan syntymää? Jos asioista ei puhuta, niin miehille voi tulla ihan oikasti yllätyksenä, että lapsen syntymän jälkeen hänen odotetaan osallistuvan vauvan hoitamiseen ja jättävän jokaviikkoiset baarireissut väliin...

Yksi vauva kotona, joka nyt ei edes kilju koko päivää...? Miten sulla voi olla vielä iltamyöhällä kotitöitä tekemättä? Miksi et pysty tekemään niitä päivällä? Lapsi köllöttää lattialla ja sinä touhailet siinä. Ei niihin kotitöihin saa kyllä 1-2 tuntia pidempään päivässä menemään, vaikka kuinka hyvin tekisi. Loppuaika on luppoaikaa: olet lapsen kanssa, surffaat netissä, katselet töllöä, ulkoilet jne.



Sinänsä on liian varhaista tehdä mitään johtopäätöksiä. Lapsi on vasta 3kk ja tietysti vielä äidissä kiinni.

Hei



Minusta noin 12-tuntiset työpäivät ovat täysin kohtuuttomia sinulle ja lapselle.

Tee miehellesi selväksi, että tilanne voi jatkua VAIN vähän aikaa laman tms takia, mutta ei jatkuvasti.

EI VAIN VOI.



Ymmärrän että mies on väsynyt 12h jälkeen, mutta vähintään vapaapäivinä on osallistuttava kodinhoitoon ja lapsenhoitoon. Sinullahan pää hajoaa, jos et saa vaihtelua, eihän mieskään joudu tekemään samaa työtä 7 pv viikossa.



LIsäksi viikonloppuisin kummallekin omaa aikaa vaikka tunti molempina päivinä.



VAraudu siihen, että joudut tappelemaan asiasta. Vaadi mies vaikka mukaasi neuvolaan ja terkkaria selittämään miehellesi minkälaista 24 h lastenhoito oikein on. Tai etsi käsiisi jotain tekstejä, lehdistä tai netistä, jossa asiaa valotetaan.

Joku la-aamu vaan lähdet, ja tulet paikalle vain imettämään tms. Ilmoitat, että lähden kahville, tulen silloin ja silloin.



Älä kuuntele näitä jotka tässäkin ketjussa selittävät että yhden lapsen hoito on niiiiin helppoa. Näin onkin, mutta vauvoja on erilaisia. MInulla yksi helppo tapaus ja toinen todella hankala, jonka kanssa koko päivä takkuamista kaikesta.

kuin kauppaan. Tapaa muita perhekerhoissa, kahviloissa yms. Näin sulta ei "kaadu seinät päälle".



Mielestäni mies on tehnyt jo paljon perheensä eteen, kun tekee pakottavista syistä pitkää päivää ja päästää sinut sentään edes joskus pyöräilemään! Ryyppäämistä on kuitenkin liikaa, jos sitä tapahtuu yli 1 krt/kk.

Ap valittaa ihan turhasta. Mieti, miten yksinhuoltajat pärjäävät?!? Kyllä ne kotityöt saa tehtyä päivän aikana, jos on yhtään organisointitaitoja.

Yksi vauva kotona, joka nyt ei edes kilju koko päivää...? Miten sulla voi olla vielä iltamyöhällä kotitöitä tekemättä? Miksi et pysty tekemään niitä päivällä? Lapsi köllöttää lattialla ja sinä touhailet siinä. Ei niihin kotitöihin saa kyllä 1-2 tuntia pidempään päivässä menemään, vaikka kuinka hyvin tekisi. Loppuaika on luppoaikaa: olet lapsen kanssa, surffaat netissä, katselet töllöä, ulkoilet jne. Sinänsä on liian varhaista tehdä mitään johtopäätöksiä. Lapsi on vasta 3kk ja tietysti vielä äidissä kiinni.

Yksi vauva kotona, joka nyt ei edes kilju koko päivää...? Miten sulla voi olla vielä iltamyöhällä kotitöitä tekemättä? Miksi et pysty tekemään niitä päivällä? Lapsi köllöttää lattialla ja sinä touhailet siinä. Ei niihin kotitöihin saa kyllä 1-2 tuntia pidempään päivässä menemään, vaikka kuinka hyvin tekisi. Loppuaika on luppoaikaa: olet lapsen kanssa, surffaat netissä, katselet töllöä, ulkoilet jne.

Sinänsä on liian varhaista tehdä mitään johtopäätöksiä. Lapsi on vasta 3kk ja tietysti vielä äidissä kiinni.

Kaikki vauvat eivät todellakaan vaan köllöttele lattialla. Tietyt vauvat ovat itkuisia koko päivän ja vaativat pelkkää sylissä oloa.

Ärsyttää tällaiset jotka väittävät että kaikilla kotiäideillä pitäisi olla tosi helppoa! Kun ei kaikilla ole. Tilanteet on niin erilaisia. LIsäksi voi olla vielä synnytyksen jälkeistä masennusta ja ap:n kaltaisessa tilanteessa varmaan itselleni tulisikin, jos 12 h toinen pois kotoa.