Lue keskustelun säännöt.
Olenko kohtuuton?
06.08.2009 |
Tämä on näitä valituskirjeitä, mutta en ole enää varma, kohdellaanko minua epäreilusti vai olenko kohtuuton?
Olen äitiyslomalla, lapsi 3kk. Mies yrittäjä, töissä n.12h/pvä. Hoidan lapsen täysin, hoidan myös kodin kokonaan, pyykit sekä kaupassa käynnit ja ruuanlaiton ym. Jos pyydän miestä vaikkapa vaihtamaan illalla vauvan vaipan ja yöpuvun päälle, sen pystyy tekemään, mutta siinä se sitten on. Tykkää vauvasta ja lirkuttaa ja halii ja pussaa, muttei osallistu hoitoon ollenkaan. Joskus harvoin voi tunnin vahtia että pääsen pyöräilemään tms. jotta saan tuulettua edes hetken. Mies on viimeisen kahden viikon aikana ollut rilluttelemassa kolmesti, muuten käy väh'n harvemmin. Minä en ole käynyt missään kun vauva on vielä täysin rintaruokittu eikä suostu pullosta syömään. Enkä tiedä mikä riita tulisi jos pyytäisin vahtimaan kun itse lähden ulos.
Tämä kaikki on tullut minulle yllätyksenä, ennen tätä, kun olimme siis molemmat työelämässä, elämämme oli ihan tasa-arvoista, nyt tunnen olevani riistetty. Muuttuuko tämä tästä, kuinka kauan odotan? Ollaan riidelty asiasta useasti, miehen mielestä minä nukun vaan pitkään ja valitan turhasta. Totta, nukun pitkään, mutta minun "työpäiväni" kestääkin puoleen yöhön, kunnes vauva menee nukkumaan. Tuntuu, että aina puhuessamme minun täytyy korostaa niitä asioita joita olen tehnyt päivän aikana, jottei hän luulisi minun vetelehtineen ja löhöilleen sohvalla koko päivää.
Kommentit (23)
sanon mielipiteeni : ) Eli 12 tuntinen työpäivä on varmasti rankka. Mutta NYT on niin tehtävä. Sain käsityksen, että on vain tilapäistä. Sitä en ymmärrä, että mies menee omiin menoihin vapaillaan. Perheen edun mukaista olisi puuhailla kaikkea mukavaa yhdessä. Kyläillä, ulkoilla yms. Ja sinulle nuo kotipäivät on varmasti puuduttavia. Nyt hankkimaan ystäviä päiviin! Käytte vauvan kanssa kahvilla ja treffaamassa kavereita. Vauvan sivuillakin on noita ryhmiä, mihin voit liittyä. Itse olisin ollut helisemässä, ellen olisi pakottanut itseäni ulkomaailmaan päivisin. Sitten nuo pitkät kotipäivätkään eivät tuntuneet pahalta.
Mutta siis, tiukka keskustelu ja tarvittaessa vaikka tappelu miehen kanssa, että tajuaisi, mitä vapaalla puuhaillaan! Lapset ovat hetken vain pieniä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sun tekemän työn määrää...ei, ellei hyppää vuodeksi sun saappaisiin eikä silti olis sama, koska imetät.
On vaan outo ristiriita siinä, että jos kotihommat ei o mitään, niin miten ne häntä iltaisin sitten niin paljon rasittavat jos joutuisi niitä tekemään.Ja vaikka se vauva imeekin vielä, niin eihän se nyt joka hetki rinnassa roiku, tunnin voi nipistää hyvin kun livahtaisit jossain imetysvälissä tuulettumaan (vaikka halailemaan puita).
Mun mies ois ollut varmaan samanlainen, mutta lähdin heti alusta siitä, että kun mies on töissä x tuntia, teen minä vastaavan "työpäivän" kotona. jos ehdin siinä tehdä kotityöt, hyvä, jos en, niin sitten tuo kaikki loppu valveillaoloaika jaettiin 50/50 meidän kesken, sekä kotihommat JA vapaat/omat menot. On vaan päästävä säännöllisesti ulos neljän seinän sisältä -myös sun-, tai pää räjähtää.
Raahaa se mies vaikka neuvolaan tai jonnekin, missä joku neutraali ulkopuolinen/auktoriteetti voi kommentoida tuota teidän järjestelyä eikä kaikki tuo tulisi vain "sen valittavan akan suusta".
Muuten tulee vaikeampaa jatkossa. Isän pitää oppia olemaan vauvan kanssa jo kun se on ihan pieni. Sopikaa vaikka jotkut tietyt ajat jotka on sinun omaa aikaasi ja silloin lähdet ulos. Kotityöt ei voi olla yksin sinun harteilla. Jos miehellä on aikaa ja energiaa harrastuksiin ja ryyppyreissuille niin on todellakin silloin kotitöillekin.