Lue keskustelun säännöt.
Rikkonainen perhetausta ja miehen vanhempien tapaaminen
03.04.2021 |
Olen joskus miettinyt miten toimin jos minulla olisi mies. Itselläni tausta on: olen alkoholistiperheestä, vanhempani erosivat kun täytin 7, isäni oli löytänyt uuden naisen ennen tuota jo, äitini kuoli alkoholismiin kun olin parikymppinen. Veljeni ja minut otettiin mummon luo asumaan, sillä muuten meidät olisi otettu huostaan. Äitimme tuli myöhemmin perässä mutta ilman mummoa emme olisi selvinneet.
Mitäs siinä keskustellaan kun tapaan miehen vanhemmat tai vanhemman ekan kerran? Että tällainen tausta minulla, mites teillä? En oikeasti halua avautua taustastani, haluan vain kiertää kysymykset.
Siksi jättäisin mieluummin menemättä tapaamaan. Jos mies siitä loukkaantuu, niin ei voi mitään. Mitä enemmän ikää tulee, sitä vähemmän koetan miellyttää muita, sillä itseään varten täällä on elettävä. Toki autan ihmisiä jos he tarvitsevat apua, en siis sillä tavalla itsekäs ihminen ole. Olen oikeastaan aika helläsydäminen tietyissä asioissa. Mutta omat rajat on opittava pitämään.
Mitä neuvoja antaisitte?
Kommentit (14)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voit puhua muista asioista. Virheellisesti luullaan että ihmisiä kauheasti kiinnostavat heidän oma tausta ja elämä, usein ei kiinnosta minkään vertaa. Voit jossain sivulauseessa mainita taustastasi jos heitä kiinnostaa, luulen etteivät kiinnostu jos valitset muita keskustelunaiheita.
Ei taustasta tarvitse kertoa mitään tarkkaa. Harvoja se edes kiinnostaa niin paljon.
Oikeasti rehellisyys on parasta, voithan sanoa mahdolliselle miesystävälle, että hän kertoo taustasi ja että olet herkkä sen suhteen etukäteen vanhemmilleen, jos ovat normaaleja ihmisiä eivät kysele enempää.
Ihan mielenkiinnosta ap, minkäikäinen olet? Teininä multa kysyttiin ekalla tapaamiskerralla jotain perheestäni yms, mutta eipä enää aikuisena. Mun mielestä sä voit sanoa sun poikaystävälle, että hän etukäteen sanoo vanhemmilleen, etteivät utele sun perhetaustasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä anna menneisyytesi rajoittaa tulevaisuuttasi.
Minusta on aika kuvaavaa että mietit jotain miesystävän vanhempien tapaamista tuolta kantilta vaikka sinulla ei ilmeisesti edes ole vielä miesystävää. Ehkä sinun kannattaisi tehdä asialle jotain. Käydä vaikka juttelemassa jonkun terapeutin kanssa.
Jos saisit käsiteltyä tuota menneisyyttäsi niin ettei se enää paina niin sinun ei tarvi enää jännittää miten selittää lapsuus jollekin vieraalle. Voisit oppia kertomaan ihan ongelmitta että lapsuuteni oli rikkonainen ja vaihtaa puheenaihetta. Se ei enää olisi asia jonka takia välttelet uusien ihmisten tapaamista ym.
Ehkä elämä olisi yleensäkin kevyempää sen jälkeen?
No, saahan noista jo kasaan vaikka mitä:
Vanhemmat erosivat kun olit 7-vuotias.
Muutitte äitisi kanssa mummon luokse, jotta olisi enemmän aikuisia teitä hoitamassa. Sinun ei tarvitse kertoa siitä, että te muutitte mummolaan ensin ilman äitiä huostaanoton vuoksi, vaan muutitte yhdessä. Sitten voi kertoa jonkin mukavan muiston siitä, kun mummosi esim. paistoi lettuja yms. Kerrot, että äitisi kuoli, kun olit 20, ja se on vielä tosi arka paikka. Rakastithan äitiäsi paljon. ( Näin oletan, että rakastit. Lkoholismia et rakastanut, mutta oletan, että äitiäsi rakastit.) Eikä sinun tarvitse kertoa, että äitisi kuoli alkoholismiin. Kuolin syy on varmaankin jokin muu: sydän, yms. Kerrot tarvittaessa sen virallisen kuolinsyyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No höh!
Lapsellani oli poikkis, jolla oli tuollainen tausta. Hän kertoi kaiken saman tien. Siis tyttärelleni ja hän heti minulle. Ja kun tapasin pojan, hän puhui asiasta aivan avoimesti.
Olin kyllä hyvin huolissani pojasta, kun molemmat vanhempansa olivat alkoholisteja ja hän itse oli huostaanotettuna. Mutta poika oli suloinen itse.
Niin siinä kuitenkin kävi, että parin vuoden kuluttua viina ja huumeet alkoi houkutella poikaa liikaa. Tytön olo pakko lopettaa suhde, kun humalaiset kaveriporukat vei voiton pojasta.
Vierailija kirjoitti:
No, saahan noista jo kasaan vaikka mitä:
Vanhemmat erosivat kun olit 7-vuotias.
Muutitte äitisi kanssa mummon luokse, jotta olisi enemmän aikuisia teitä hoitamassa. Sinun ei tarvitse kertoa siitä, että te muutitte mummolaan ensin ilman äitiä huostaanoton vuoksi, vaan muutitte yhdessä. Sitten voi kertoa jonkin mukavan muiston siitä, kun mummosi esim. paistoi lettuja yms. Kerrot, että äitisi kuoli, kun olit 20, ja se on vielä tosi arka paikka. Rakastithan äitiäsi paljon. ( Näin oletan, että rakastit. Lkoholismia et rakastanut, mutta oletan, että äitiäsi rakastit.) Eikä sinun tarvitse kertoa, että äitisi kuoli alkoholismiin. Kuolin syy on varmaankin jokin muu: sydän, yms. Kerrot tarvittaessa sen virallisen kuolinsyyn.
Minusta alkoholismi kannattaa kertoa avoimesti.
Tulee kuitenkin ilmi, mutta sua kohdellaan pimittelijänä ikuisesti.
Ei sun vanhemmat ole sinä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noin läheisessä suhteessa kannattaa olla avoin.
Itse olen kertonut miehelleni, vanhemmat ovat kyselleet minulta vain vanhempieni ammattia ja koska käyn heillä. En ole käynyt kauhean usein, joten varmaan siitä pystyvät päättelemään ettei välit ole mitkään tosi hyvät. Ammatinhan voi sanoa koulutuksen mukaan, eikä sen mukaan on työpaikkaa enää. Jos on menehtynyt, sen voi sanoa. Kierrä että menehtyi terveysongelmiin. Jos oli isä joka menehtyi sano vaan että et tuntenut kovin hyvin. Sitten aiheen vaihto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anteeksi olikin äitisi joka menehtyi. No voit kuitenkin kiertää kysymykset noin. Sitten höpöttelet avoimesti omista jutuistasi kuitenkin. Älä jätä tapaamatta puolison vanhempia tuon takia.
Sini olet oma itsenäinen ihminen riippumatta vanhemmistasi. Aku Ankka sählää aina ja Tupu, Hupu ja Lupu ovat fiksuja. Jos tapaat uusia ihmisiä kertot tietysti itsestäsi, mitä olet harrastanut, mitä tykkäät tehdä, työpaikoista tai opiskeluistasi. Irrottaudu vanhemmustasi.