Miten saada jo suht iäkäs äiti ymmärtämään että syrjäinen omakotitalo ei ole enää paras paikka asua
Kaikki kunnostushommat, lumenluonnit, nurmikonleikkuut, polttopuuhommat yms omakotitaloasumiseen kuuluvat asiat hoitaa jompikumpi meistä lapsista. Äiti kyllä vielä itse kaupassa onneksi.
Kun ehdottaa varoasti että olisikohan viisasta muuttaa asumaan keskustaan palvelujen ääreen, tai edes miettiä sellaista asiaa, on seurauksena raivokohtaus ja me lapset olemme häntä ajamassa pois kotoa :( Hän ei jotenkin ymmärrä että meillä molemmilla on omatkin kodit ja perheet jotka pitäisi hoitaa siinä samalla. Myös pelottaa hänen puolestaan jos jotain sattuu, liikkuminen ei ole enää ihan niin ketterää kuitenkaan. Ihan kamala tilanne, eikä meillä kummallakaan ole sitten kumminkaan sydäntä jättää noita hommia tekemättä ja jättää äitiä ns oman onnensa nojaan. Kai ollaan tuolla tavoin sitten osasyyllisiä tähän ongelmaan...
Millaisia ratkaisuja olette löytäneet tällaiseen asiaan, kai muitakin on samassa tilanteessa olleita?
Kommentit (3)
Samoilla linjoilla 1 kanssa.
Palvelu päättyy lasten osalta, jos mielii jatkaa asumista talossaan, ostaa talonmiespalvelut ellei itse niihin kykene.
Meillä äiti asuu suht syrjässä ja rahalla saa niin lumenluonnit kuin kaiken muunkin palvelun. Ei ole mikään ongelma.
Kerrotte äidille kauniisti, että palvelu on päättynyt.
Ja sitten oikeasti teette niin.
Raivokohtauksiin ette vaan reagoi.
Äidillä on tietysti oikeus itse päättää, missä ja miten haluaa asua, mutta on myös itse vastuussa valinnoistaan ja niiden seurauksista. Seuraukset eivät äidille kunnolla valkene, jos aikuiset lapset ravaavat niitä kannattelemassa.