Vanha exä mielessä

Muistelehan Nyt uudestaan: MIKSI on EX?!

ja menet eteenpäin: menneisyydestä ei ole mitään haettavaa!

Vierailija kirjoitti:

Muistelehan Nyt uudestaan: MIKSI on EX?!

ja menet eteenpäin: menneisyydestä ei ole mitään haettavaa!

Sitä tosiaan yritän, varmasti siihen syynsä oli. Oltiin tosi nuoria silloin, alle 20v, ja en vain halunnut vakavaa suhdetta. Mutta tajuan kyllä sen ettei tuo mies varmasti ole vapaa enää ja/tai sama ihminen. Haluaisin näistä omista ajatuksista eroon.

Itse olen sinkku eikä ajatuksiin eksynyt mies ole edes exä vaan sellainen jonka kanssa taisi olla molemminpuolista kiinnostusta. Toki voi olla että tulkitsin silloin väärin eikä asiasta koskaan puhuttukaan, mutta jotenkin tuntui - ja tuntuu yhä siltä etten nyt vaan voinut niin väärin luulla.

Ajoitus oli silloin kuitenkin mun puolelta väärä, koska olin silloin vielä suhteessa joka tosin oli jo loppumassa muutenkin, mutta kuitenkin se ero oli kaikkea muuta kuin selvä ja mies harvinaisen vastahankainen ymmärtämään ettei suhde tule jatkumaan. En siihen sotkuun halunnut missään tapauksessa yhtään ylimääräisiä ihmisiä vaan ajattelin, että asia kerrallaan.

Ja sitten kävikin niin, että tämä mies vaan jotenkin katosi mun elämästä ja jonkin aikaa se harmitti, mutta sitten mies unohtui pariksi vuosikymmeneksi.

Kunnes sitten noin puoli vuotta sitten tämä mies tuli _en edes tiedä mistä ja miksi_ ihan yhtäkkiä mun mieleen ja se harmitus oikein vyöryi päälle kuinka pieleen kaikki silloin menikään. Eikä tämä hassu tunne edes katoa mihinkään vaan tuntuu jopa päivä päivältä selvemmältä se, että kyseinen mies oli minulle just "se oikea". Tai no, ainakin niin oikea kuin joku olla vain voi.

No ei elämäänsä kannata huonossa suhteessa tuhlata vaan parempihan se on elää vaikka sinkkunakin jos ei se enää saatavilla ole joka sukat saisi pyörimään jaloissa.

Keneenkään ei pidä tyytyä jotta olisi joku. Se on väärin niin itseä kuin toistakin kohtaan.

Avioliitto ei ole vankila eikä siinä myöskään eletä ulkopuolisten mieliksi eli tuollaisia ei pidä miettiä yhtään, että enhän mä kehtaa erota. Etenkään kun ei edes ole lapsia vaikka ei se kyllä heidänkään etunsa ole ettei vanhemmat tunne toisiaan kohtaan kuten parisuhteessa elävien kuuluisi tuntea.

Tavallinen 10v. kriisi. Käsittele se, ja jatka eteenpäin. 

Vierailija kirjoitti:

Tavallinen 10v. kriisi. Käsittele se, ja jatka eteenpäin. 

Voi hyvin olla, neuvoja?

Minua on alkanut viime aikoina (miestäni kohtaan todella epäreilusti) myös harmittamaan se, että hänellä ei tunnu olevan suurta paloa edetä urallaan. Itse olen hyvinkin uraorientoitunut, rakastan työtäni ja tekemäni työ näkyy myös palkassa. Joudun siis maksamaan talouden menoista suuren osan, joka on toki ihan reilua kun tienaan 3 kertaa enemmän kuin mieheni. Mutta tämä viilenneiden tunteiden kanssa yhdessä - jotenkin tuntuu niin hailalalta koko suhde.

Vierailija kirjoitti:

No ei elämäänsä kannata huonossa suhteessa tuhlata vaan parempihan se on elää vaikka sinkkunakin jos ei se enää saatavilla ole joka sukat saisi pyörimään jaloissa.

Keneenkään ei pidä tyytyä jotta olisi joku. Se on väärin niin itseä kuin toistakin kohtaan.

Avioliitto ei ole vankila eikä siinä myöskään eletä ulkopuolisten mieliksi eli tuollaisia ei pidä miettiä yhtään, että enhän mä kehtaa erota. Etenkään kun ei edes ole lapsia vaikka ei se kyllä heidänkään etunsa ole ettei vanhemmat tunne toisiaan kohtaan kuten parisuhteessa elävien kuuluisi tuntea.

No olet ihan oikeassa. Itkettää kun mietin hääpäivää, ihan todella luulin että tässä se nyt on, loppuelämä ollaan yhdessä. Miten siitä tullut tämmöistä.

Voit sinä katsoa senkin kortin. Etsi hänet ja käy kahvilla. Voit tietysti kertoa nykyiselle sen, että haluat ennen lapsia kokeilla senkin kortin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavallinen 10v. kriisi. Käsittele se, ja jatka eteenpäin. 

Voi hyvin olla, neuvoja?

Minua on alkanut viime aikoina (miestäni kohtaan todella epäreilusti) myös harmittamaan se, että hänellä ei tunnu olevan suurta paloa edetä urallaan. Itse olen hyvinkin uraorientoitunut, rakastan työtäni ja tekemäni työ näkyy myös palkassa. Joudun siis maksamaan talouden menoista suuren osan, joka on toki ihan reilua kun tienaan 3 kertaa enemmän kuin mieheni. Mutta tämä viilenneiden tunteiden kanssa yhdessä - jotenkin tuntuu niin hailalalta koko suhde.

Naiset ei yleensä halua seurustella itseään vähemmän tienaavien miesten kanssa. Tämä on sinun tilanteessasi haaste, sillä ilmeisesti tienaat paljon. Huomaa, että sinun tasolla tienaavia miehiä on määrällisesti vähän ja nämä miehet pariutuvat mieluusti vähemmän tienaavien naisten kanssa. Näin ollen sopivan miehen löytäminen vaikeutuu mitä enemmän nainen itse tienaa. 



"Yksin jäävät tyhmät miehet ja älykkäät naiset." 

Todennäköisesti kaipaat perinteisempiä sukupuolirooleja ja miestä, joka ottaisi vastuun perheen elättämäisestä, ainakin suurimaksi osaksi. Semmoisen löytäminen on kuitenkin vaikeaa sinun tilanteessasi eikä ole mitään takeita siitä, että tulevalla miehellä on niitä muita hyviä ominaisuuksia, mitkä löytyvät nykyisestä miehestäsi. Mieti siis tarkkaan mitä haluat ja millaisia riskejä olet valmis ottamaan. 



Olisiko mahdollista tehdä niin, että miehesi ottaa isomman roolin esim asumisen ja elämisen kuluista mutta sinun rahat menisi sitten siihen ylimääräiseen kivaan kuten kalusteet, matkustelu jne? Se voisi ehkä muuttaa sinun tunnetta siitä, että nyt perheen elättäminen on sinun vastuullasi. 

Minut jätti nainen aikanaan, kun luuli, etten työllisty. Nyt kuulun parhaiten tienaavaan osaan väestöstä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavallinen 10v. kriisi. Käsittele se, ja jatka eteenpäin. 

Voi hyvin olla, neuvoja?

Minua on alkanut viime aikoina (miestäni kohtaan todella epäreilusti) myös harmittamaan se, että hänellä ei tunnu olevan suurta paloa edetä urallaan. Itse olen hyvinkin uraorientoitunut, rakastan työtäni ja tekemäni työ näkyy myös palkassa. Joudun siis maksamaan talouden menoista suuren osan, joka on toki ihan reilua kun tienaan 3 kertaa enemmän kuin mieheni. Mutta tämä viilenneiden tunteiden kanssa yhdessä - jotenkin tuntuu niin hailalalta koko suhde.

Naiset ei yleensä halua seurustella itseään vähemmän tienaavien miesten kanssa. Tämä on sinun tilanteessasi haaste, sillä ilmeisesti tienaat paljon. Huomaa, että sinun tasolla tienaavia miehiä on määrällisesti vähän ja nämä miehet pariutuvat mieluusti

Tuo on hyvä idea, sitä voisi kokeilla. Nuorena opiskelijana en osannut ajatella, että oma ajatusmaailmani muuttuisi näin, ajattelin että rahalla ei ole väliä ja edelleen tavallaan ajattelen niin.

Tulojen kasvaessa ja sitä myötä taloudellisen vastuun lisääntyessä ajatukseni ovat valitettavasti muuttuneet. Tämä tuntuu erityisen epäreilulta miestäni kohtaan, sillä olen kyllä naimisiin mennessä tietänyt, että hän ei todennäköisesti tule tienaamaan lähellekään yhtä paljon kuin minä.

Nuo mainitsemasi asiat varmasti pitävät kyllä paikkaansa. Miehelläni on myös paljon hyviä ominaisuuksia, mutta intohimo puuttuu ihan täysin. Hän on hyvä mies, hoitaa kotitöistä puolet ja on luotettava ja järkähtämätön kallio. Toisaalta, riidoissa on loukannut minua syvästi ja haukkunut pahasti vuosien saatossa. Joskus huutanut ihan täyttö huutoa siten, että mietin soittaako naapurit poliisit. Väkivaltainen EI ole koskaan. Ja varmasti vikaa myös minussa ihan yhtä paljon kuin hänessä.

Olen miettinyt myös pariterapiaa, jos tulisikin ero, ehkä terapia auttaisi molempia eteenpäin ja ero olisi siistimpi? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavallinen 10v. kriisi. Käsittele se, ja jatka eteenpäin. 

Voi hyvin olla, neuvoja?

Minua on alkanut viime aikoina (miestäni kohtaan todella epäreilusti) myös harmittamaan se, että hänellä ei tunnu olevan suurta paloa edetä urallaan. Itse olen hyvinkin uraorientoitunut, rakastan työtäni ja tekemäni työ näkyy myös palkassa. Joudun siis maksamaan talouden menoista suuren osan, joka on toki ihan reilua kun tienaan 3 kertaa enemmän kuin mieheni. Mutta tämä viilenneiden tunteiden kanssa yhdessä - jotenkin tuntuu niin hailalalta koko suhde.

Naiset ei yleensä halua seurustella itseään vähemmän tienaavien miesten kanssa. Tämä on sinun tilanteessasi haaste, sillä ilmeisesti tienaat paljon. Huomaa, että sinun tasolla tienaavia miehiä on määrällisesti vähän ja nämä miehet pariutuvat mieluusti

Kirjoitin jo kerran pitkän viestin joka katosi, saattaa nyt tulla kahdesti.

Olet luultavasti oikeassa. Kun kumpikin opiskelimme ja aloittelimme uraa, talouden asiat menivät puoliksi. Tiesin kuitenkin naimisiin mennessäni, että todennäköisesti tulen tienaamaan runsaasti enemmän kuin hän. Tuntuu siten todella epäreilulta ja pidän itseäni kamalana, kun jälkikäteen asia on alkanut häiritsemään.

Tuo on kyllä hyvä idea, että minun rahojani säästettäisiin ns. hauskoihin juttuihin. Tosin nytkin esim ravintolassa minä olen se, joka tarjoan.

Tuokin on ihan totta, että suurella todennäköisyydellä jään yksin tai en löydä parempaa suhdetta, jos lähden tästä suhteesta. Mieheni on hyvä mies, hän hoitaa kotitöistä aina puolet, on luotettava ja järkähtämätön kallio. Olemme päässeet yhdessä yli monista vaikeista asioista yhdessä. Kääntöpuolena riitojen aikana hän haukkuu ja huutaa täyttä huutoa, siten, että pelottaa että naapurit kutsuvat poliisit. Myös minussa on paljon vikaa aivan varmasti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavallinen 10v. kriisi. Käsittele se, ja jatka eteenpäin. 

Voi hyvin olla, neuvoja?

Minua on alkanut viime aikoina (miestäni kohtaan todella epäreilusti) myös harmittamaan se, että hänellä ei tunnu olevan suurta paloa edetä urallaan. Itse olen hyvinkin uraorientoitunut, rakastan työtäni ja tekemäni työ näkyy myös palkassa. Joudun siis maksamaan talouden menoista suuren osan, joka on toki ihan reilua kun tienaan 3 kertaa enemmän kuin mieheni. Mutta tämä viilenneiden tunteiden kanssa yhdessä - jotenkin tuntuu niin hailalalta koko suhde.

Naiset ei yleensä halua seurustella itseään vähemmän tienaavien miesten kanssa. Tämä on sinun tilanteessasi haaste, sillä ilmeisesti tienaat paljon. Huomaa, että sinun tasolla tienaavia miehiä on määrällisesti vähän ja nämä miehet pariutuvat mieluusti

Juuri näin, suhteen päivitys ja vastuiden uusjako. 

Riitojen syyt pitää selvittää ja käsitellä. Mainitset omasta mielestäsi tuloerot suhdetta rasittavaksi asiaksi, mutta mieltä miehesi on? Tarkoitan että kuulostaa vähän siltä, että käytät tuota tienaamistasi tekosyynä olla käsittelemättä suhdetta hiertäviä asioita. Jos se on se syy, niin hyvä niin, on ainakin selvillä. Ei kuitenkaan kannata olla liian varma.

Vierailija kirjoitti:

Riitojen syyt pitää selvittää ja käsitellä. Mainitset omasta mielestäsi tuloerot suhdetta rasittavaksi asiaksi, mutta mieltä miehesi on? Tarkoitan että kuulostaa vähän siltä, että käytät tuota tienaamistasi tekosyynä olla käsittelemättä suhdetta hiertäviä asioita. Jos se on se syy, niin hyvä niin, on ainakin selvillä. Ei kuitenkaan kannata olla liian varma.

Ei hän suoraan ole mitään sanonut, mutta usein kommentoi tuloeroja ns. leikillään valittavaan sävyyn ja sanoo, että hänellä ei ole rahaa mihinkään. Eli varmasti häntäkin tilanne vaivaa, asiasta on kyllä juteltu ja olen yrittänyt kannustaa häntä etenemään urallaan, mutta se ei ole niin yksinkertaista eikä helppoa. Ja muitakin syitä on tässä taustalla, varmasti paljon riitoja, mitä ei ole käsitelty. Itse vetäydyn riidoissa, koska en kestä huutoa joten riitojen selvittäminen on usein haastavaa.