Häpeän että lapsellani on Add.

Tarvitseeko sinun vastata noihin kyselyihin mitään? "Siinähän se, ihan hyvin menee hänellä" riittää vallan mainiosti, jos jotain haluat sanoa. Jos utelijat ovat niin kiinnostuneita lapsesi asioista, niin kysykööt asioita suoraan häneltä.

Minusta kuulostaa siltä, että otat lapsesi ADD:n aivan liian henkilökohtaisesti ja kuvittelet, että se kertoo sinusta ja sinun kyvyistäsi äitinä. Ei kerro, vaan se on synnynnäinen neurologinen poikkeavuus. Asenteesi kuulostaa aloituksesi perusteella ikävän itsekeskeiseltä ja vaikutat olevan ensijaisesti huolissasi omasta "imagostasi" ja siitä, miten muut näkevät sinut. Tämä ei voi olla heijastumatta lapseesi. Syyllistät häntä omasta epävarmuudestasi ja vaikka et sanoisi mitään suoraan ääneen, kyllä hän vaistoaa, mitä todellisuudessa ajattelet. Lapset ja nuoret ovat luultua tarkkavaistoisempia.

Vielä: hän on täyttämässä vasta 18. Aika monella nuorella on niin sanotusti pakka levällään siinä iässä, oli neuroepätyypillinen tai ei. Käykö hän koulua nyt tällä hetkellä? Jos ei, niin kotikuntasi etsivästä nuorisotyöstä voisi olla apua. Kunhan et esitä asiaa lapsellesi sitä kautta, että häpeät hänen poikkeavuuttaan ja pelkäät, tuleeko hänestä ikinä "mitään".

Ihan ymmärrettäviä pettymyksen ja huolen tunteita. Mutta lapsesi add ei ole kenenkään vika, ei sinun tai hänen. Älä tee siitä häpeää itsellesi tai ainakaan hänelle. Ihmisten elämässä on monenlaisia haasteita. Niiden kanssa voi oppia selviytymään, yhdessä. Ole lapsesi tukena. Hän tarvitsee sinua, kannustusta ja turvaa, etenkin jos kohtaa vaikeuksia. Tärkeintä on läheisistä välittäminen ja yhdessä selviytyminen, parhaalla mahdollisella tavalla.

Mieti mikä kaikki on hyvin, mitkä ovat lapsesi vahvuudet ja tue niitä. Muistuta häntä niistä. Koska vaikka lapsesi ei ole samanlainen kuin muut, on hänellä vahvuuksiakin. Auta häntä näkemään ne ja hän kyllä pärjää. Etsikää myös tukea ja apua muualta, lääkitys ja vertaistuki auttoivat itselläni. Ei kannata pohtia liikaa mitä ei voi tehdä, kun voi miettiä, mitä voi tehdä. Lapsesi elämä on vasta edessä. Ja sinä olet siinä merkittävässä roolissa, ole positiivinen voima lapsesi elämässä, se kantaa. Niin hän tulee olemaan myös sinun elämässäsi.

T. Add

Hän käy tällä hetkellä ammattikoulua (käytännön ammatti) ja viihtyy hyvin ja tykkää olla koulussa. Se on hyvä.

Yritän vältellä niitä uteluita ja/tai vastata jotain ympäripyöreetä mutta oman pään sisällä takoo aina levy ”olen epäonnistunut äitinä ja vika on minussa”. Tiedän kyllä, että add ei ole minun eikä lapseni syytä. Tiedän että lapseni ei ole tyhmä eikä vammainen.

Lapsella on myös paljon hyviä puolia. Hänellä on selkeät suunnitelmat tulevaisuutta varten. Toivon, että jaksaa ponnistella ja tehdä töitä sen eteen.

Jotenkin se häpeä kalvaa jatkuvasti oman pään sisällä.

Ap

Nuoresi käy koulussa, opiskelee ammattiin, viihtyy koulussa ja hänellä on selkeät tulevaisuuden suunnitelmat. Luettelet valtavan listan HYVIÄ ominaisuuksia ja silti häpeät? Tarvitset ammattiapua itsellesi.

Moni nuori olisi luovuttanut tuossa tilanteessa. Nämä nuoret makaavat syrjäytyneenä kotona, notkuvat ostareilla ja käyttävät päihteitä. Sinun poikasi on puskenut eteenpäin, on löytänyt mieluisan alan ja viihtyy koulussa. Ja sinä häpeät häntä.

Vierailija kirjoitti:

Hän käy tällä hetkellä ammattikoulua (käytännön ammatti) ja viihtyy hyvin ja tykkää olla koulussa. Se on hyvä.

Yritän vältellä niitä uteluita ja/tai vastata jotain ympäripyöreetä mutta oman pään sisällä takoo aina levy ”olen epäonnistunut äitinä ja vika on minussa”. Tiedän kyllä, että add ei ole minun eikä lapseni syytä. Tiedän että lapseni ei ole tyhmä eikä vammainen.

Lapsella on myös paljon hyviä puolia. Hänellä on selkeät suunnitelmat tulevaisuutta varten. Toivon, että jaksaa ponnistella ja tehdä töitä sen eteen.

Jotenkin se häpeä kalvaa jatkuvasti oman pään sisällä.

Ap

Arjessa rutiinit ja struktuuri ovat elintärkeitä add-tyypeille, vaikka niitä on lähtökohtaisesti vaikea ylläpitää. Tätä ei voi korostaa tarpeeksi. Ammatinvalinnassa kiinnostus on tärkeässä roolissa ja se on hyvä huomioida.

Ehkä keskusteluapu auttaisi häpeän tunteiden käsittelyn kanssa? Kuulostaa siltä, että asiaan liittyy kohdallasi ahdistusta ja jopa masennusta, jos ajatukset pyörivät negatiivisten asioiden ympärillä kehämäisesti. Haasteet vievät veronsa ja joskus tarvitsee apua. Yhtälailla kun lapsesi on otettava vastuuta elämästään, on sinun velvollisuutesi olla siirtämättä hänelle häpeää joka ei hänelle kuulu. Häpeä saattaa liittyä enemmin omiin kokemuksiisi, kuin lapsesi oireyhtymään. Liiallisen häpeän tunteet ja niiden käsittelemisen vaikeus kumpuaa monesti menneistä tapahtumista ja vaikuttaa nykyhetken tulkitsemiseen. Ehkä mukana on syyllisyyttä. Tehokas tapa hoitaa häpeää on yrittää ihan parhaansa muiden eteen, silloin jossittelulle ei jää sijaa ja ylpeys itsestä valtaa tilaa häpeältä (kokemuksella tämä). Samalla katse kääntyy omasta itsestä muihin. Parasta aloittaa heti.

Oletko jo hoitanut asiat koulussa niin, ettei häntä kiusata? Kyllä hän pärjää elämässä aikuisena. Nimenomaan harrastuksia ei saa väkisin tyrkyttää, osalle se aiheuttaa ahdistushäiriön jos aikuinen ei usko sanaa ei, ja joissakin lasten harrastuspaikoissa voi olla myös kiusaajia. Hän voi irtautua välillä pelistä(?) jos sää on hyvä, kävely ulkona, kesällä pyörätiellä pääsee ajamaan, entä uimahalli, harrastusvälineitä kotiin, kirjaa, mistä hän itse tykkää. Nykyään kavereita voi hankkia myös vaikka lautapeli-illasta, voihan vanhemmatkin yhdessä jotain keksiä lapsille, muutama lapsi kokoontuu jne. Ennen (80-90-luvulla) oli lapsilla jopa kirjeenvaihtoilmoituksia ja maatilamatkailua, joskin maatilalle ei kannata mennä, maalla on erikseen kivempaa. Mitään sellaista mistä lapsi ei tykkää ja innostu, ei kannata, on sitten jotain muuta vaihtoehtoa maailmassa - lapsia kannattaa kuunnella. Ehkä joskus pääsee myös ulkomaille matkalle.

Ok. Lapsi olikin isompi eli nuori. Vastasin vahingossa nuoremman lapsen tilanteeseen tuossa äsken. Ammattikouluikäinen jo päättää itse asioistaan ja keksii omia kiinnostuksia.

Add voi olla myös lapsesi vahvuus ja lahja.

Ei ole sattumaa, että Matti Nykänen on edelleen maailman paras mäkihyppääjä tai Jean Sibelius maailman kuulu säveltäjä.

https://yle.fi/uutiset/3-10437254

Aika paljon on kasvatuksesta ja kodin tuesta kiinni. Omalla lapselleni on ADHD, pärjää koulussa hienosti, ei ole mikään ylisosiaalinen, mutta tulee toimeen muiden lasten kanssa suht hyvin, on kiinnostuksen kohteita ja hyperkeskittyminen on iso plussa 👌

Meillä lapsella myös vahvoja add-piirteitä. Minua ei hävetä, olen ylpeä siitä, että olemme koko mun puoleinen suku neuroepätyypillisiä piirteitä omaavia, mutta mua kylläkin huolestuttaa, mitä hänen elämästään tulee.

Epäilen, ettei yhtään mitään, ei pääse työelämään, jossa nauttisi ja ei saa parisuhdetta (arki ei sujuvaa) jne.

Toinen lapsi on normaali ja eron kyllä huomaa. Se auttaa itsellä kokemaan, ettei tosiaan johdu meistä vanhemmista.

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapsella myös vahvoja add-piirteitä. Minua ei hävetä, olen ylpeä siitä, että olemme koko mun puoleinen suku neuroepätyypillisiä piirteitä omaavia, mutta mua kylläkin huolestuttaa, mitä hänen elämästään tulee.

Epäilen, ettei yhtään mitään, ei pääse työelämään, jossa nauttisi ja ei saa parisuhdetta (arki ei sujuvaa) jne.

Toinen lapsi on normaali ja eron kyllä huomaa. Se auttaa itsellä kokemaan, ettei tosiaan johdu meistä vanhemmista.

Jos epäilet noin jo nyt, etkä tee asialle mitään ja tuot epäilyksiäsi esiin, niin varmaan noin sitten käykin. Haasteita varmasti on meillä jokaisella Add-, adhd-, ja autismin piirteitä omaavalla tyypillä, mutta kyllä niitä haasteita on neurotyypillisilläkin. T: korkeakoulusta valmistunut yrittäjä, jolla on adhd, adhd-lapsi, vakaa parisuhde ja sujuva arki.

Vierailija kirjoitti:

Nuoresi käy koulussa, opiskelee ammattiin, viihtyy koulussa ja hänellä on selkeät tulevaisuuden suunnitelmat. Luettelet valtavan listan HYVIÄ ominaisuuksia ja silti häpeät? Tarvitset ammattiapua itsellesi.

Moni nuori olisi luovuttanut tuossa tilanteessa. Nämä nuoret makaavat syrjäytyneenä kotona, notkuvat ostareilla ja käyttävät päihteitä. Sinun poikasi on puskenut eteenpäin, on löytänyt mieluisan alan ja viihtyy koulussa. Ja sinä häpeät häntä.

Ap ei kertonut lapsensa sukupuolta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuoresi käy koulussa, opiskelee ammattiin, viihtyy koulussa ja hänellä on selkeät tulevaisuuden suunnitelmat. Luettelet valtavan listan HYVIÄ ominaisuuksia ja silti häpeät? Tarvitset ammattiapua itsellesi.

Moni nuori olisi luovuttanut tuossa tilanteessa. Nämä nuoret makaavat syrjäytyneenä kotona, notkuvat ostareilla ja käyttävät päihteitä. Sinun poikasi on puskenut eteenpäin, on löytänyt mieluisan alan ja viihtyy koulussa. Ja sinä häpeät häntä.

Ap ei kertonut lapsensa sukupuolta.

*ennakkoluulot näkyviksi*

Oikeesti siis häpeät sitä ettet ole tukenut ja auttanut lastasi, vaan hän on joutunut jäämään yksin vaikeuksiensa kanssa. Häpeät huonoa vanhemmuuttasi, ja taitaa olla ihan perusteltuakin...

Miksi häpeät? Nykylääkityksellä elinajan ennuste on sama kuin muulla väestöllä. Lääkitys on myös helpompaa nykyään; useimmiten vain yksi tabletti päivässä kun 20. vuotta sitten piti ottaa kourallinen ja aina eri aikoina ja joko ruoan kanssa tai ilman mikä oli hankalaa.

Kysymykseksi toki jää kuinka lapsesi sai ADD:n. Oletko itse käynyt testeissä? Oletko itse oireeton kantaja ja siirsti taudin syntymättömään lapseesi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuoresi käy koulussa, opiskelee ammattiin, viihtyy koulussa ja hänellä on selkeät tulevaisuuden suunnitelmat. Luettelet valtavan listan HYVIÄ ominaisuuksia ja silti häpeät? Tarvitset ammattiapua itsellesi.

Moni nuori olisi luovuttanut tuossa tilanteessa. Nämä nuoret makaavat syrjäytyneenä kotona, notkuvat ostareilla ja käyttävät päihteitä. Sinun poikasi on puskenut eteenpäin, on löytänyt mieluisan alan ja viihtyy koulussa. Ja sinä häpeät häntä.

Ap ei kertonut lapsensa sukupuolta.

Pyydän anteeksi sinulta. Luin toisessa ikkunassa juttua ammattikoulua käyvästä pojasta, ja tyhmä mieleni sekoitti asiat. Pahoitteluni.

Hyvin tuttuja ajatuksia ap:lla. Minun nuorella on asperger ja koko hänen lapsuuden surin mm tuota kavereiden puuttumista ja harrastusten epäonnistumisista. Hän on nyt 16v tyttö. Olen tällä hetkellä hyvin onnellinen hänen puolestaan siitä, että hänellä on melko itsensä kaltainen poikaystävä. Heillä synkkaa hyvin, vaikka yleensä ihmisten kanssa on hänen vaikea olla. Tulevaisuuden työllistymisestä olen myös huolissani, vaikka käy kyllä nyt koulua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuoresi käy koulussa, opiskelee ammattiin, viihtyy koulussa ja hänellä on selkeät tulevaisuuden suunnitelmat. Luettelet valtavan listan HYVIÄ ominaisuuksia ja silti häpeät? Tarvitset ammattiapua itsellesi.

Moni nuori olisi luovuttanut tuossa tilanteessa. Nämä nuoret makaavat syrjäytyneenä kotona, notkuvat ostareilla ja käyttävät päihteitä. Sinun poikasi on puskenut eteenpäin, on löytänyt mieluisan alan ja viihtyy koulussa. Ja sinä häpeät häntä.

Ap ei kertonut lapsensa sukupuolta.

Jos lapsi on CIS-nainen, on yhteiskunnan tukiverkko ensiarvoisen tärkeä. Myös vertaistuki erityislapsien vanhemmille voi olla paikallaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuoresi käy koulussa, opiskelee ammattiin, viihtyy koulussa ja hänellä on selkeät tulevaisuuden suunnitelmat. Luettelet valtavan listan HYVIÄ ominaisuuksia ja silti häpeät? Tarvitset ammattiapua itsellesi.

Moni nuori olisi luovuttanut tuossa tilanteessa. Nämä nuoret makaavat syrjäytyneenä kotona, notkuvat ostareilla ja käyttävät päihteitä. Sinun poikasi on puskenut eteenpäin, on löytänyt mieluisan alan ja viihtyy koulussa. Ja sinä häpeät häntä.

Ap ei kertonut lapsensa sukupuolta.

*ennakkoluulot näkyviksi*

Ei ollut ennakkoluulo kyseessä. Lue toinen vastaukseni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuoresi käy koulussa, opiskelee ammattiin, viihtyy koulussa ja hänellä on selkeät tulevaisuuden suunnitelmat. Luettelet valtavan listan HYVIÄ ominaisuuksia ja silti häpeät? Tarvitset ammattiapua itsellesi.

Moni nuori olisi luovuttanut tuossa tilanteessa. Nämä nuoret makaavat syrjäytyneenä kotona, notkuvat ostareilla ja käyttävät päihteitä. Sinun poikasi on puskenut eteenpäin, on löytänyt mieluisan alan ja viihtyy koulussa. Ja sinä häpeät häntä.

Ap ei kertonut lapsensa sukupuolta.

Jos lapsi on CIS-nainen, on yhteiskunnan tukiverkko ensiarvoisen tärkeä. Myös vertaistuki erityislapsien vanhemmille voi olla paikallaan.

Lapselle voisi suositell että hän itseidentifioituu cis-naismieheksi, jolloin tilanne olisi tukiverkon osalta yksinkertaisempi.