Epäilen miehen pettäneen, voiko suhde enää palautua hyväksi?
Voi luoja, enpä olisi uskonut että tällaisesta aiheesta tänne vuodatan, mutta niin se vain on että elämä menee niinkun menee..
Kuten otsikossa kirjoitan, epäilen miehen pettäneen minua baarireissullansa. Vakaasti kieltää niin tapahtuneen, mutta aiheeseen liittyy aika epäilyttäviä aukkokohtia, joille ei löydy oikein muuta järkevää selitystä. Mikäli näin on käynyt, voiko tästä suhteesta enää ikinä tulla mitään? Voinko elää epätietoisuudessa lopun ikäni? Tulenko aina miettimään mahdollisesti tapahtunutta vsi unohdanko sen Voinko enää ikinä olla hänen kanssaan täysin onnellinen? Onko täällä joku, joka on paininut tällaisten kysymysten kanssa ja selvinnyt niistä yhdessä?
Pelkään, että jos nyt annan anteeksi tai päätän luottaa mieheni sanaan ja jatkaa yhdessä, niin murrun täysin jos joskus paljastuu, että mieheni todella on kaikesta vannomisestaan huolimatta pettänyt. En tiedä, mitä tehdä. Rakastan miestäni ihan hulluna. Koskaan ennen ei ole tällaista hänen kanssaan joutunut miettimään. Ollaan oltu onnellisia yhdessä.
Meillä on alle vuoden ikäinen lapsi, mieheni on loistava isä. Kerrottakoon, että tämä oli toinen baarikäynti lapsemme syntymän jälkeen. On siis omistautunut perheelleen ja kohdellut minua tosi hyvin. Tuntuu niin pahalta, tuntuu että ollaan tän asian myötä menetetty jotain, mitä ei enää koskaan voi saada takaisin.
Toivoisin asiallisia vastauksia, kiitos!
Kommentit (13)
niin voiko suhde kaatua yhteen panoon? Minun kohdalla ei, mutta sinun kohdalla ehkä.
Nyt vaan punnitset tilanteen hyvin tarkkaan ja mietit mikä on järkiratkaisu. Pieni lapsikin pelissä, joka tarvitsee sekä äidin, että isän.
mutta minulla on vahva syy epäillä. En niinkään toivo teidän ottavan kantaa siihen, onko mieheni pettänyt vai ei, vaan siihen, voiko tällaisen epäilyn kanssa oppia elämään? Voisitteko te elää onnellista elämää yhdessä rakkaan miehenne kanssa huolimatta siitä, että epäilisitte hänen kerran pettäneen?
Edelleen toivon asiallisia kommentteja, vaikka hölmöltä kuulostaisikin..
helposti pystyt sitten näillä tiedoilla vastaamaan itse. muilla on muiden jutut ja ajatukset toiset pystyy ja toiset ei.
simple as that
eli jos merkit ovat selvät ja olisi kenties täällä keskustelevienkin mielestä täysin varmat
tai jos merkit on keksittyjä tai liioiteltuja!
Voit ajan kanssa oppia noiden lievien merkkien kanssa elämään, mutta voimakkaiden kanssa kenties et. Siksi kannattaisi täällä testauttaa ajatuksensa..
mutta tunnusti heti itkien. Paljon oli kännisekoilun syytä. Eikä ole sen jälkeen juonut itseään niin humalaan, koska ei kerran osannut kontrolloida itseään.
Eli tilanne on hieman eri. Joka tapauksessa olen antanut anteeksi, mutta vaikeaa se oli. Avainasemassa oli se, että mies todella katui tekoaan ja näytti sen myös. mm. oli vuoden juomatta tippaakaan alkoholia. Tästä on kulunut 7 vuotta ja vieläkin sillä on vaikutusta parisuhteeseemme siten etten pysty täysin edelleenkään luottamaan. Mieheni tietää sen ja käyttäytyy sen mukaan. Esim. jos menee jonnekin (jota tekee harvoin) laittaa minulle tekstiviestiä missä menee jne. Eikä ole ollut kuin kerran tuon jälkeen pilkkuun asti baarissa. Nämä harvat kerrat ovat minulle silti rankkoja, koska en pysty kunnolla nukkumaan vaan odotan miestä kotiin.
Et kerro paljoa, miksi epäilet. Mutta jos todella ei ole tapahtunut mitään, niin tuollainen epäilys on todella väärin miestäsi kohtaan ja voi myös pilata paljon.
4, juuri tuota mietin, kun en haluaisi heittää kaikkea yhteistä, koko elämää, hukkaan tämän takia. Mutta en tiedä, löytyykö minulta rohkeutta jatkaa, pelkään että satutan tässä lopulta vain itseäni. Haluaisin elää yhdessä, en vain tiedä onko minusta siihen. Voi elämä, huoh.
Ap
ei sulla asian kanssa mitään kiirettä ole. älä tee mitään hätiköityä kattele miten lähtee ja teet päätöksen sen mukaan.
tuskin pystyisin elämään erittäin vahvan epäilyn kanssa, siis haluaisin tietää totuuden, ja sitten päättää, pystyykö sen totuuden kanssa elämään. Olen aika vainoharhaista tyyppiä itse, eli sitten taas toisaalta elän jonkinlaisessa epäilyssä koko ajan, mutta järjellä ajatellen ei ole ollut mitään syytä epäillä. Siksi tosiaan vaikuttaa se, oletko oikeasti todella varma, että jotain on tapahtunut.
Epäilyni taustalla olevat syyt on mielestäni aika ilmeisiä, voivat toki olla erittäin huonoa tuuria ja uskomatonta yhteensattumaakin. Päällimmäinen ajatukseni on, ettei mies uskalla kertoa totuutta koska pelkää menettävänsä tämän suhteen. Olen yrittänyt sanoa, että ilman rehellisyyttä emme voi jatkaa ja että ehkä nyt olisin kykenevä antamaan pettämisen anteeksi mutta myöhemmin paljastuessaan en siihen millään pystyisi. Tuntuu, että mies nyt paniikissa vannoo uskollisuuttaan. Haluaisin vain tietää totuuden.
Tiedän, että turhat epäilyt satuttavat, nyt ei ole kyse siitä. Mies tietää itsekin, että minulla on syytä epäillä häntä. Oikeastaan tilanne on minun kannaltani sellainen, että näen pettämisen hyvin todennäköisenä.
Ja kuten joku jo kirjoitti, niin niinhän se on, että toiset voivat tällaisen asian kanssa elää, toiset eivät. Minun pitää löytää vastaus itsestäni, ei siihen kukaan muu pysty.
Ap
Siis jos itse tunnustaisi, näyttäisi aidosti katuvansa ja eläisi sen mukaisesti ettei anna syytä uusille epäilyille. Olisi sanojensa arvoinen. Olen todella onnellinen teidän puolesta, että olette selvinneet asian kanssa. Vaikka vahvuutta se on varmasti vaatinut!
Ap
Epäilyni taustalla olevat syyt on mielestäni aika ilmeisiä, voivat toki olla erittäin huonoa tuuria ja uskomatonta yhteensattumaakin. Päällimmäinen ajatukseni on, ettei mies uskalla kertoa totuutta koska pelkää menettävänsä tämän suhteen. Olen yrittänyt sanoa, että ilman rehellisyyttä emme voi jatkaa ja että ehkä nyt olisin kykenevä antamaan pettämisen anteeksi mutta myöhemmin paljastuessaan en siihen millään pystyisi. Tuntuu, että mies nyt paniikissa vannoo uskollisuuttaan. Haluaisin vain tietää totuuden.
Tiedän, että turhat epäilyt satuttavat, nyt ei ole kyse siitä. Mies tietää itsekin, että minulla on syytä epäillä häntä. Oikeastaan tilanne on minun kannaltani sellainen, että näen pettämisen hyvin todennäköisenä.
Ja kuten joku jo kirjoitti, niin niinhän se on, että toiset voivat tällaisen asian kanssa elää, toiset eivät. Minun pitää löytää vastaus itsestäni, ei siihen kukaan muu pysty.
Ap
Eikös joskus ole parempi olla tietämättä..? Itse en haluaisi edes tietää jos mies olisi pettänyt ja olisi aidosti pahoillaan siitä. Voisi ehkä siirtää kiven omilta hartioiltaan pois kertomalla, mutta minä kantaisin sitä mukanani loppu elämän.
Unohda ja jatka! Ihan jo pienen lapsenne takia. Mies kun vaikuttaa kunnolliselta. Tieto vaan lisää tuskaa...
jos toivot asiallisia vastauksia niin avaa nyt vähän enemmän.
oliko sovittu että tulee kotiin 23.38 ja tuli 24.00 vai miten.