Oletko "ihana ilma, lähdetään ulos" -tyyppi? Sellainen jonka luonnollinen reaktio aurinkoiseen päivään on se, että on päästävä pihalle?
Kommentit (19)
Ajattelen aina että onpa ihan ilma pitäisköhän mennä kävelylle mutta en koskaan oikeasti lähde.
En. Ulkoilen kesäisinkin pääosin vasta auringonlaskun aikaan.
Välillä, mutta ulkoilen keljullakin kelillä.
Keväällä on mahtavaa käydä ulkona. Aurinko paistaa taivas sininen ja linnut laulaa. Talven synkkyys poissa.
Mulle toi olo tulee vasta kun oon oikeesti päässyt sinne ulos. Eli nurinkurisesti ei toimi kovin hyvin. Poikkeus se, kun duunista kotiin tullessa on ihana ilma ja päättää jäädä ulos tai lähteä vielä erikseen uudelleen ulkoilemaan.
Kesällä aurinko saa innostumaan uimisesta. Sinne lähden sisätiloistakin ihan suht innokkaasti.
Tietyllä tavalla olen. Menen mielelläni ulos aina, kun on kiva ilma.
Mutta auringonpaisteeseen en halua, aurinkoisina päivinä pysyn mieluummin sisätiloissa.
Jep. Olen aina tykännyt käydä kävelyllä tai juoksemassa, kelistä riippumatta. Nykyään on tosi hienot maisematkin mun poluilla.
Totta kai. Omituinen kysymys. Kuka ihme ei mieluummin ulkoile kauniilla kuin rumalla ilmalla?
Se on ihmislajilla geeneissä, että hyvällä ilmalla on mukava liikkua ulkona. Iho saa d-vitamiinia, mikä on terveydelle elintärkeää.
Ja kas, luolamiesaikoina aurinkoisella kelillä pysyi kuivana ja terveenäkin paremmin, ei saanut kylmää. Goretexejä ja kumppareita ei oltu vielä keksitty.
Riippuu fiiliksestä, monesti ollaan sisälläkin auringonpaisteella, koska rakastan sitä, miltä meidän talossa näyttää auringonpaisteella..aurinko kiertää kaikki ikkunat päivän aikana ja se näyttää kivalta.
Auringossa olo ei välttämättä ole mukavaa, mielummin sitä katsoo jostain varjosta/hämystä😎
Ei, silloin on hyvä vetää sälekaihtimet kii ja olla kotona.
Mitä siellä ulkona sitten on..loskaa paskaa häikäisee rapaa soraa pölyä ym. kevät on hirveä
Vierailija kirjoitti:
En. Ulkoilen kesäisinkin pääosin vasta auringonlaskun aikaan.
Paahtavan paisteen jälkeenhän just onkin hyvä ilma, eli olet juuri sellainen hyvä ilma tyyppi :D
Riippuu siitä olenko rättiväsynyt vai täynnä energiaa. Ekaksi mainittuina päivinä tyydyn ihailemaan paistetta sisätiloista käsin, reippaammalla ololla lähden ulkoilemaan. Kesällä mennään lippis, aurinkovoide ja juomapullo -kolminaisuudella, muina vuodenaikoina lämpömittarin mukaan. Eli kuinka paljon tai vähän vaatetusta pitää olla että tarkenee.
Joo, usein ajattelen niin. En välttämättä kävelylle lähde mutta ulos ihastelemaan kevätkukkia kunhan tästä lumet sulaa. Oikein innolla odotan että voin laittaa kesäkalusteet esille ja juoda kahvini ulkona auringonpaisteessa.
Välillä. Kyllä auringon paiste inspiroi kummasti ja pilvinen harmaa sää masentaa. Keväällä ja kesällä varsinkin lähden mielelläni ulos hyvällä säällä jos vaan voin.
Silleen on sääherkkä, että se vaikuttaa paljon mielialaani. Ja haluuni ulkoilla ja ylipäätään tehdä asioita.
Vierailija kirjoitti:
Totta kai. Omituinen kysymys. Kuka ihme ei mieluummin ulkoile kauniilla kuin rumalla ilmalla?
Se on ihmislajilla geeneissä, että hyvällä ilmalla on mukava liikkua ulkona. Iho saa d-vitamiinia, mikä on terveydelle elintärkeää.
Ja kas, luolamiesaikoina aurinkoisella kelillä pysyi kuivana ja terveenäkin paremmin, ei saanut kylmää. Goretexejä ja kumppareita ei oltu vielä keksitty.
No minä ainakin ulkoilen mieluummin joko aamulla tai illalla, koska en oikein siedä voimakasta auringonvaloa enkä varsinkaan kuumia lämpötiloja. Ulkoilen sateessakin mieluummin kuin aurinkoisena päivänä keskipäivällä.
En pidä auringonpaisteesta enkä varsinkaan helteestä. Ihoni ei rusketu, ja auringonsäteet tuntuvat inhottavilta. Vältän auringon kokemista ja näkemistä kaikin tavoin. Vähäaurinkoiset vuodenajat ovat mukavia, ja suosikkisääni on +10 astetta, tuulta ja sadetta.
Auringonpaisteeseen liittyvät ja liitetyt asiat ovat usein vastenmielisiä. Ihmiset vouhottavat auringosta ja kesästä helmikuusta lähtien, uikuttavat kesällä siitä, ettei olekaan tropiikkia Härmässä, ja syys- ja talvikauden taas uikuttavat sekä mennyttä, olevaa ja tulevaa.
Typerin auringosta lausuttu mielipide on se, että siitä saa D-vitamiinia. Jos aurinko imisi ihmisiltä viimeisetkin D-vitamiinit ihon läpi, auringonrakastajat kärventäisivät silti itseään ja selittelisivät, että saahan sitä vitamiinia purkistakin.
Olen. Tosin tykkään ulkoilla myös sateella, tuulella ja tuiskulla.