Lue keskustelun säännöt.
Hei, sinkut! Asiaa ruuanlaitosta ja elämänhallinnasta
02.04.2021 |
Onko teillä muilla sinkkuihmisillä ruuanlaitto ihan asiallista? Vai kohtuullisen säälittävää kuten minulla? Tässä esimerkkejä sinkkuna ja parisuhteessa.
Tykkään laittaa ruokaa ja leipoa. Siis todellakin nautin siitä, kun löydän jonkun uuden reseptin (tai keksin sellaisen) ja saan aterian onnistumaan ihan parfait. Entisenä ravintolatyöntekijänä nautin myös kaikesta siitä esillepanosta, kattauksesta, viinien valinnasta ja astioiden kanssa ähisemisestä, jos on kyseessä siis vaikka treffi-ilta tai muuten vain joku tähdellisempi tapaus. Kun olen parisuhteessa, tykkään pitää tällaisia erikoisiltamia ainakin kerran kuussa, koska on ihanaa hemmotella itseään ja kumppaniaan näin. Se on kivaa.
Myös arkena (parisuhteessa) tehdään salaatit, ruuat ja ehkä jonkinlainen jälkkäri ja pöytä katetaan kivasti. Eksälläni oli lapsia, joten ruuanlaittoon osallistui "koko perhe" jotenkin. Aikuiset hoiti ruuat ja lapset sitten kattoi pöydät, teki salaatin, tms. jotain pientä. Ei tietenkään aina, mutta joskus. Yhteinen ruokailu oli ihanan maadoittava kokemus ja vatsakin toimi jotenkin paremmin, kun ruokailu oli säännöllistä.
Näin sinkkuna sitten haaveilen usein, että nytpäs minä loihdin itselleni jonkin ihanan aterian, katan pöydän ja juon hyvää viiniä ja hemmottelen itseäni. Mutta jos sitten saankin hankittua itselleni jonkinlaiset ateriavermekset, en ikinä osta itselleni "laatutavaraa", vaan ostan esimerkiksi tupla-alesta hyvää päiväyslihaa tai -kalaa. Siinä ei olisi muutoin mitään ongelmaa, ja teen niin kyllä parisuhteessakin, mutta usein en sitten vain jaksa/viitsi tehdä itselleni niistä mitään, ja lykkään ruuanlaittoa "seuraavaan päivään". Pian ovatkin lihat siinä vaiheessa elinkaarta, että koira saa niistä itselleen aterian. Itse syön sitten nuudeleita ja ruisleipää, spagettia, jotain riisimössöä, tms. Tai sitten haen (mikro)pizzan. Ja juon sitä viiniä, joka on sekin kyykkyviiniä pahvipurkista.
Arkiruuanlaitto noudattaa samoja kaavoja. En välttämättä syö ennen iltapäivää, ja silloinkin syön ruisleivän ja ehkä niitä nuudeleita. Illalle saatan suunnitella tekeväni jotain järkevämpää ruokaa, mutta harvemmin tulee tehtyä. Kaikenlaiset laatikot ja uuniruuat ovat suosiossa, koska ne ovat helppoja ja niistä syö useamman päivän. Todellisuudessa jaksan kuitenkin syödä samaa ruokaa ehkä sen pari päivää, ja sitten se homehtuu kaappiin.
Yksineläessä en tunnu arvostavan itseäni. Kämppä on sotkuinen ja muonitus epämääräistä. Jos joku deittikokelas näkisi millaista elämää elän yksin, en ikinä löytäisi parisuhdetta. Olen kuitenkin elämässä ihan hyvin kiinni, joten kyse ei ole kaiketi varsinaisesta mielenterveysongelmasta. Minulla on kiva työ, tavoitteita ja ystäviä. Ruokaa en vain tykkää itselleni laittaa ja siivoaminenkin on vähän siinä ja tässä. Kyse ei parisuhteessa kuitenkaan ole niinkään esittämisestä, koska koen, että ihmiset ympärillä tuovat minussa esiin halun pitää huolta toisista ja samalla myös itsestäni. Kuvittelen kyllä arvostavani itseäni, mutta se ei näy arjen valinnoissani mitenkään.
Kommentit (19)
Eri asia se on laittaa vain itselle tai sitten muille ja syödä seurassa samaa ruokaa. Seura sen tekee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ikäsi ? Olen mies +50 lähes joka päivä oikeaa ruokaa ja vähintään kerran viikossa pullat ja sämpylät paistan. Imuri huilaa kylläkin välillä pitemmänkin tovin.
32
Minä seurustelen mutta kaukosuhteen vuoksi arki on kyllä aika yksinäistä. Eilen tein juuri itselleni lasagnea ja salaattia sekä asunto on suht siisti koko ajan, mutta kyllä se yksin oleminen ja tekeminen on aika kolkkoa. Ruoanlaitto esimerkiksi on mukavaa, mutta syödessä on vähän suru.
Päivittäin kokkaan ihan kunnon aterian ja syön loput seuraavana päivänä lounaalla ja siivoan myös säännöllisesti. Yllätysvieraita saa tulla milloin vain.
Mun mielestä olet ihan normaali. Minusta tuo yksinäisyys korostuu nyt korona-aikaan. Tosin ei mulla kyllä ennen koronaa käynyt kauheesti ihmisiä kylässä silloinkaan.
En välitä siivoamisesta ja en itseäni varten myöskään jaksa pitää asuntoa tosi siivottuna. Eli siinä on vähän sama kuin tuo sinun ruoanlaittosi, suhteessa ollessa panostan enemmän siihen.
Mutta mitä tulee tuohon ruokahävikkiin niin tekisin vaan niin, että laittaisin osan noista ruoista pakkaseen, silloin ei menisi koiralle tai roskiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakkaseen huolella käärin pieniä annoksia esimerkiksi elmukelmuun
Ihania yllätyksiä tulevaisuuteen.
Ei se ruoka siellä pakkasessakaan loputtomiin säily.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ei ikinä ole ollut ongelmaa tehdä ruokaa vaan itselleni, kokkaus on mukavaa söipä sitten yksin tai porukassa. Tein sinkkuna aina itse ruokani.
Teen ison annoksen ruokaa ja syön sitä niin monta päivää että se loppuu. Sitten teen uuden ison satsin ruokaa. Ruoka on välttämätön pakko. Minulle on ihan sama vaikka söisin aina samaa. Kunhan ei tarvitse miettiä sitä. En ikinä tekisi ruokaa enkä edes söisi jos se olisi mahdollista. Koti pysyy aina siistinä ja kunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan tuo, että onnistuu ihan parfait. <3
Olen laiska kokki, joten ostan lounaskortilla salaatteja, valmisruokaa, eineksiä ja toisinaan patonkeja.
Ruoanlaitto on tylsää ja sottaavaa, joten syön turhan usein kotona leipää.
N 55
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän sitä panostaa eri tavalla, kun on muitakin syöjiä paikalla. Itselleni käy myös toisinaan noin, että hommaan ainekset johonkin vähän parempaan ruokaan, mutta sitten syönkin vain leipää ja nuudeleita, kunnes huomaan niiden ainesten menneen jääkaapissa huonoksi.
Yksin jotenkin menettää ajan tajun. Omasta mielestäni ostin ne ainekset juuri pari päivää sitten, mutta ne onkin maanneet kaapissa viikkotolkulla.
Vierailija kirjoitti:
Teen ison annoksen ruokaa ja syön sitä niin monta päivää että se loppuu. Sitten teen uuden ison satsin ruokaa. Ruoka on välttämätön pakko. Minulle on ihan sama vaikka söisin aina samaa. Kunhan ei tarvitse miettiä sitä. En ikinä tekisi ruokaa enkä edes söisi jos se olisi mahdollista. Koti pysyy aina siistinä ja kunnossa.
En kyllä jaksaisi montaa päivää peräkkäin kiskoa samaa ruokaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu, itse myös helposti "unohdan" syödä kun mies on työmatkoilla. Jos ei ole ketään kenen kanssa syödä saatan elää koko päivän parilla voileivällä. En nauti syömisestä tai ruoanlaitosta yksin.
Kokkaus ei aina huvita, joskus meni monta viikkoa perunalaatikolla.
Ostin ison 10 litran kattilan jossa aion valmistaa keittoja.
Teen isomman satsin kerran kuussa.
Vierailija kirjoitti:
Ihan tuo, että onnistuu ihan parfait. <3
Mua taas huvitti astioiden kanssa ähiseminen 🙂
Enpä nyt tiedä mikä tuossa olisi niin säälittävää. Itse söin paljon mikroaterioita sinkkuna. Ruokaa sekin on. Jos ei huvita panostaa kokkaamiseen, miksi pitäisi?
Minä herkuttelen jatkuvasti. Hyvää ruokaa vain minulle, eikä kukaan pääse osille, nam nam :D
Ikäsi ? Olen mies +50 lähes joka päivä oikeaa ruokaa ja vähintään kerran viikossa pullat ja sämpylät paistan. Imuri huilaa kylläkin välillä pitemmänkin tovin.