Kiusaajani ehkä juhlistavat sitä, että nolasin itseni julkisesti

Moni haastaa ja provosoi tahallaan sekä haluaa olla persoonallinen ja erilainen, mutta itse olen koettanut aina sulautua massaan ja olla hyväksytty. Silti minua pidetään jonain outona friikkinä ja inhotaan yleisemminkin.

Kukaan ei koskaan tue tai puolusta minua. Mulla ei ole käytännössä ketään. Elämä on pelkkää suorittamista ja pinnistelyä päivästä toiseen ja palkaksi saan vain halveksintaa ja inhoa.

Lähin kaverinikin on kiusannut mua vuosikaudet (hän juoruaa kaikki asiani, uhkailee ja saa mulle raivareita - ei häneen voi luottaa). Äitini ei suostu tai ehdi juttelemaan kanssani, vaikka olen aina ollut kiltti ja kunnollinen tyttären roolissa. Hänen mielestään minulla on aina liikaa kaikkia hänen mielestään mitättömiä ongelmia. Oikeasti elämäni on aivan hirveää.

En olisi lapsena edes arvannut, että aikuisena minusta tulee se inhon kohde, jota kavahdetaan, josta juoruillaan ja jolle naureskellaan ja jolle toivotaan pahaa. Minusta tuli sitten outo friikki, vaikka aina yritin olla kunnollinen, huolellinen ja tarkka. Tsemppasin, yritin, jaksoin ja suoritin ja tuloksena olen eräänlainen valuvikainen ihmishirviö. Olen täysin epäonnistunut ihminen.

On ikävää todeta, että Suomessa on paljon sellaisia ihmisiä, joista ei ihan oikeasti välitä kukaan ja joita oudoksutaan. Olen itse sellainen. Olen kuin joku intialainen kastiton ja siis ihan yleinen pilkan kohde. Sellainen ei tee hyvää ihmiselle.

...ja kukaan ei tietenkään kommentoi mitään. Mutta kun mulla ei ole muuta juttuseuraa kuin tämä palsta. Ei ole kumppania, ei ystäviä, joiden kanssa saisin jutella. En ole jutellut kunnolla ihmisen kanssa puhelimessakaan moneen viikkoon, puhumattakaan livenä.

Sen sijaan halveksintaa saan osakseni aivan takuuvarmasti, enkä pysty mitenkään pääsemään siitä roolistani pois. Ihmiset tunnistavat, että olen huonompi kuin muut ja polkevat minua vain lisää.

Miksi projisoit? Ei tarvitse olla kummoinenkaan tallaaja kun huomaa että kiusaaja siellä itse kirjoittaa. Lopeta kiusaaminen ja ryhdy kunnon ihmiseksi, niin ei tule luuseritunteita.

Kyllä, muut ihmiset ovat aina vaan rasittavia ja suurin osa haluaa vain kyylätä ja arvostella.

Ahh, meitä kaltaisiasi on paljon. Ei näin vanhana jaksa vain välittää. Elämästä voi tehdä iloista kiusaajista välittämättä.

Ihmiset ovat julmia. Pedoista ilman muuta pahimpia.

Mutta hyviäkin ihmisiä vastapainoksi on olemassa.

Koetetaan sätkiä menemään...

Helvetti ovat toiset ihmiset.

Vierailija kirjoitti:

...ja kukaan ei tietenkään kommentoi mitään. Mutta kun mulla ei ole muuta juttuseuraa kuin tämä palsta. Ei ole kumppania, ei ystäviä, joiden kanssa saisin jutella. En ole jutellut kunnolla ihmisen kanssa puhelimessakaan moneen viikkoon, puhumattakaan livenä.

Sen sijaan halveksintaa saan osakseni aivan takuuvarmasti, enkä pysty mitenkään pääsemään siitä roolistani pois. Ihmiset tunnistavat, että olen huonompi kuin muut ja polkevat minua vain lisää.

Älä vaan usko sitä, et sinä ole huonompi kuin muut!

Samaistun, mutta päätin että nyt riittää, ja sitten muutin pois. En enää näe usein kiusaajaperhettäni, ja entiset kiusaajakaverit yksinkertaisesti jätin. Tosi paljon riippuu ympäristöstä. Täällä minuun suhtaudutaan ihan kivasti mutta entisellä paikkakunnalla kaikki kavahtaa, varmaan juoruja liikkunut, ja luuserinleima on ikuinen. Mikä on aika outoa, koska se syntyi kouluaikoina, ja nyt olen kyllä ihan tavallista elämää viettävä ihminen. Ehkä vähän jännempääkin elämää elänyt kuin nuo kiusaajat, oikeastaan.

Aina on sellaisia ihmisiä jotka ovat sisältä paskaa.

Eli kuule minua, vaihda ympyrät! Dumppaa toksiset kaverit, vaihda maisemaa, tee kivoja asioita, katso aluksi inspiroivia youtubevideoita tai lue psykologiaa, voit oikeasti parantaa elämäsi viel!! Tsemppiä sinulle <3 :)

Koitan vielä sanoa jotain kannustavaa lisää, koska tiedän miltä sinusta tuntuu. Että olisit arvoton, ja kastiton, halveksittu, luuseri. Ajattelin ihan samalla tavalla aiemmin. Mutta en enää, koska poistin ympäriltäni ihmiset jotka antoivat ymmärtää että olen huono. 

Aluksi kannattaa rauhassa parannella itseään henkisesti ja sitten vasta koittaa uusia tuttavuuksia.

Vierailija kirjoitti:

Aina on sellaisia ihmisiä jotka ovat sisältä paskaa.

Kyllä, ja he ovat noita kiusaajia.

Vierailija kirjoitti:

Miksi projisoit? Ei tarvitse olla kummoinenkaan tallaaja kun huomaa että kiusaaja siellä itse kirjoittaa. Lopeta kiusaaminen ja ryhdy kunnon ihmiseksi, niin ei tule luuseritunteita.

En kiusaa ketään. En ole koskaan kiusannutkaan. Olen rehellinen ja suora. En ajattele noin kierosti kuin sinä ajattelet. Millainen on "kunnon ihminen"? Minulla se huonous perustuu sellaisiin asioihin, joille en oikeasti voi yhtään, mitään, kuten ulkonäkö ja perustemperamentti (olen vähän sählä).

Lakukissa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

...ja kukaan ei tietenkään kommentoi mitään. Mutta kun mulla ei ole muuta juttuseuraa kuin tämä palsta. Ei ole kumppania, ei ystäviä, joiden kanssa saisin jutella. En ole jutellut kunnolla ihmisen kanssa puhelimessakaan moneen viikkoon, puhumattakaan livenä.

Sen sijaan halveksintaa saan osakseni aivan takuuvarmasti, enkä pysty mitenkään pääsemään siitä roolistani pois. Ihmiset tunnistavat, että olen huonompi kuin muut ja polkevat minua vain lisää.

Älä vaan usko sitä, et sinä ole huonompi kuin muut!

Kiitos ❤ Kunpa vielä joskus löytyisi rehellisiä ja hyväntahtoisia kavereita jostain. Olisi mukavaa olla sellainen hyväksytty osa isompaa yhteisöä.

Ja miten ihmeessä mä itse edes kiusaisin, kun olen tässä melkein koko elämäni yrittänyt ihan epätoivoisesti olla hyväksytty ja normaali? Mua kiusattiin jo alakouluaikoina ja olin luokalla ainoa tyttö ilman kavereita. Koetan aina olla asiallinen, kiltti ja kunnollinen kaikessa. Silti en vain kelpaa ja olen päätynyt sellaiseen tilanteeseen, josta ei oikeastaan ole poispääsyä, enkä edes saa keneltäkään tukeakaan.

Voi olla, että mulla on sosiaalisten tilanteiden pelko, mutta pelkään jotenkin hieman ihmisiä ja pelkoa lisää se, kun tiedän, että minusta puhutaan pahaa. Ja jos mokaan jotain, niin puhutaan vain lisää pahaa. Eli se kierre on aivan loputon ja alaspäin. Ja kun ei kukaan auta tai tue, niin en osaa tehdä asioille mitään.

Olen ihan todella, todella tuskallisen yksinäinen. Onneksi oon joskus jonkun tukipuhelimen kautta voinut puhua tämän palstan lisäksi. Ei musta välitä äitinikään edes.

Koetin joskus vuosia sitten tutustua yhteen ihmisee ja ostin hänelle lahjoja ja sanoin, että olisin halunnut hånet kaverikseni. Mutta hänpä sanoi, että ei onnistu, kun hänellä on jo valmiiksi niin paljon ystäviä. Puolison löytäminen on käytännössä mahdottomuus. Kukaan ei vaan koskaan kiinnostu missään. Tasan eivät käy onnen lahjat. 😢

Itsesi takia, lakkaa välittämästä mitä muut ihmiset tekevät, sanovat tai sinusta ajattelevat. Perheen kanssa se on hankalampaa, tiedän omasta kokemuksesta, mutta muilla ei ole yhtään mitään väliä.

Sinä elät niin kuin elät ja olet mitä olet. Suomessa on ahdistava ilmapiiri, otan aina henkistä lomaa ja kuvittelen olevani vaikka San Franciscossa- on mielikuva, että siellä ihmiset on suvaitsevaisia, avoimia ja ihanasti outoja❤

Vierailija kirjoitti:

Miksi projisoit? Ei tarvitse olla kummoinenkaan tallaaja kun huomaa että kiusaaja siellä itse kirjoittaa. Lopeta kiusaaminen ja ryhdy kunnon ihmiseksi, niin ei tule luuseritunteita.

Kerro vielä, millä ihmeen logiikalla ajattelet noin? En edes ymmärrä, miksi/miten joku ajattelisi noin ja varsinkin tällaisesta aihepiiristä. Koetko itse noin? Miksi olisin tehnyt tämän aloituksen, jos olisin tilanteeni herra jotenkin?

Olen tuskallisen yksinäinen, huonoitsetuntoinen, oikeasti hyljeksitty ja kiusattu. Juuri ja juuri selviän arkisista tilanteista ja stressaan sekä pelkään kaikkea ihan pientäkin asiaa. Elän jatkuvassa pelossa arjessani ja yksinäisenä aikuisena kukaan ei välitä kaltaisestani, puhumattakaan tukemisesta.

Ainoat kaverini ovat olleet sellaisia, jotka myös kiusaavat, jopa aika törkeästi. Chattikavereista pari on vuosien takaisia exiä, jotka pahoinpitelivät tai pettivät. Ei mulla ole edes niinä pinnallisina tuttuina sellaisia, jotka aidosti välittävät.