En kestänyt pienen vauvan kanssa, oli psykoosi ja sain raivokohtauksen jossa

Otan osaa. Voimia parantumiseen, ja onneksi kellekään ei kuitenkaan käynyt mitään.

Mulla on kans ollut psykoosi. Olitko Aurorassa 15-talossa vai missä?

Voimia. Kun toivut kunnolla saat varmaan nähdä lastakin enemmän. Onneksi ei käynyt mitään.

Asun ulkomailla toisessa pohjoismaassa en kerro missä

Ihania viestejä näin alkuun, kiitos ♡

Onneksi te olette kaikki kunnossa, ja oot päässy hoitoon.

Mies on varmaan säikähtänyt tilannetta, tuskin hän sinua vihaa, mutta ikävistä asioista ei aina kannata puhua, hän ottaa asian itse esiin kun on siihen valmis.

Lapselle on tärkeää että saa nähdä sinua, olet silti paras ja ainoa äiti hänelle, vaikka et asuisi hänen kanssaan.

Aika luonnollista seota lapsen syntymästä, tunnustettu tosiasia. 

Onko miehesi saanut mitään apuja tai muuta ymmärtääksesi tilannettasi?

Oikein. Hoida ongelmasi ensin kuntoon ja sitten ajan kanssa voit olla yhä enemmän lapsesi kanssa. Miestä tuskin saat takaisin, mutta toisaalta voi olla hyvä aloittaa puhtaalta pöydältä:

Viimeksi kun olivat käymässa lapsi oli väsy tai oli nälkä ja hän halusi vain olla isän sylissä, kun hän pitää huolta enimmäkseen hänestä. Itki jos minä otin syliin.

Ap

Mun kaverille tuli kans Psykoosi toisen lapsen ollessa 1-vuotias. Kaverini oli ihan muissa maailmoissa. Mies uhkasi lähteä lapsineen.

Hän sai avopuolelta apua. Lääkkeitä. Tokeni muutamassa kuukaudessa. Tuosta on jo yli 20 vuotta. Ei ole uusinut. Mieskin jäi kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Onko miehesi saanut mitään apuja tai muuta ymmärtääksesi tilannettasi?

Sun pitäisi otta mies jonnekin psykiatrille mukaan, jotta ymmärtäisi sua.

Vierailija kirjoitti:

Onko miehesi saanut mitään apuja tai muuta ymmärtääksesi tilannettasi?

Mies sanoo ettei hänen tarvitse keskustella kenenkään kanssa, mutta tarjottu on

Ap

Eikun oli se kerran sellaisessa keskustelussa missä sille selitettiin mistä on kymysys mutta silti se vihaa mua edelleen tai on järkyttynyt siitä tilanteesta

Oma äitini uhkasi jatkuvasti raivokohtauksissaan tappaa koko perheen kun olin pieni. Tätä jatkui pikkuveljeni syntymästä, olin silloin 3v, siihen asti kun olin 15v.

Isäni vaan katsoi läpi sormien sitä kun akka heiluu keittiössä puukon kanssa uhaten tappaa lapset jos eivät nyt lähde muualle "häiritsemästä."

Kivat traumat tuosta jäi. Onneksi sinä sait apua ajoissa. Oma äitini ei koskaan saanut.

Se on hakenut eroa ja yksinhuoltajuuttakin nyt

Ap

Kovasti voimia Ap! Onneksi olet avun piirissä. En osaa oikein muuta tehdä, kuin lähettää täältä paljon halauksia!!! Toivottavasti miehesi pääsisi yli järkytyksestään/vihastaan.

Voi ei. :(

Tsemppiä kovasti.

Sääli jos miehesi ei yhtään ymmärrä. Ainoastaan aika varmaan auttaa. Et voi muuta kuin pitää tästä lähtien itsesi kunnossa.

Lapsesi vuoksi ja itsesi vuoksi.

Miksi, miksi oma olo tai parisuhde pitää päästää noin pitkälle käsittelemättä menneisyyttään tai viheltämättä peliä poikki jo kauan kauan aikaisemmin. Ei ole oikein lasta kohtaan...

Mutta toivon että löydät itsesi tai syyt psykoosille ja hyväksyt asian. Ensimmäinen askel asiasta yli pääsemiseen. Miehen reaktio ehkä ymmärrettävä, aika voi parantaa.

Kurja tilanne. Ymmärrän kyllä, että miehesi on järkyttynyt, mutta kyllä keskusteluapu tekisi hänellekin hyvää. Toivottavasti saat itsesi kuntoon ja sitten saatte myös välinne kuntoon. Onneksi sait apua ennen kuin tapahtui mitään kamalaa!

Suuri halaus sinulle ja voimia toipumiseen. Vauva-aika on tosi rankkaa. Minäkin esikoisen aikaan huusin miehelleni että Ku0le pois.