Lue keskustelun säännöt.
Häpeän tunne kiusaamisen jälkeen , onko tää enää normaalii
30.03.2021 |
Siis näistä tapauksista on joku 10v aikaa ja edelleen itsetunto nollassa. Ellei ole hyvä päivä. Jotenkin vaan aina tulee mieleen ne kokemukset ja sit alkaa häpeämään ja kiinnittää entistä enemmän huomioo omaan olemiseen. Ja kierre on valmis.
Taas on näitä kausia liikaa etten uskalla oikeesti mennä kauppaan. Pääasiassahan olen saanut olla rauhassa mutta tietynlainen tuijottaminen ja semmonen tuntuu aika kuumottavalta.
Ja mulla on tietty kauppa mihin en suostu astumaan ellei ole ihan tosi pakko. Sanotaanko näin että oma mieli on kehittänyt asiasta isomman ongelman mitä se on. Muhun tuskin kukaa kiinnittää huomioo se on vaa tää sairaus joka saa mut luulemaan niin. Ei ole mitään lääkehoitoo ku en oo kehdannut hakeutua terapiaan.
Kommentit (21)
Joo että tämmöstä ... terkkuja vaan tutuille :D kivahan se on olla pöpipää ei tosiaankaan. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se on sairaus. Ei sua oikeasti enää tuijoteta eikä kiusata.
Mutta ehkä sua auttaisi ajatus siitä että tilanteesi on vähän kuin sotapsykoosi. Joka ei sinänsä ole osoitus ihmisen sisäisestä heikkoudesta, vaan aika normaali reaktio siihen, että on joutunut erittäin epänormaaliin tilanteeseen. Koska kiusaaminen on epänormaalia.
Juu niin se on ja yritän tässä sotia mieltä vastaan niin hullulta ku se kuulostaa. Mutta eipä kai se auta ku viedä ittensä niihin ongelmatilanteisiin. On vaa pakko yrittää ettei nuppi napsahda pahemmin.
Olet kuitenkin tiedostanut ongelman ja teet koko ajan jotain sen voittamiseksi. Se on jo hieno saavutus.
Vaikutat sellaiselta tyypiltä, joka tulee kyllä selviytymään elämässään.
Tsemppiä sinulle!
Vierailija kirjoitti:
Olet kuitenkin tiedostanut ongelman ja teet koko ajan jotain sen voittamiseksi. Se on jo hieno saavutus.
Vaikutat sellaiselta tyypiltä, joka tulee kyllä selviytymään elämässään.
Tsemppiä sinulle!
Kyllä sen oon tiedostanu. Eihän ketään normaalia kiinnosta jonku taviksen kuten mun 20v tai 10v sitte tapahtuneet asiat. Pöpipää nyt olen ennenkuin menen hoitoon.
Enkä nyt varsinaisesti kauppoja pelkää tai inhoo vaan sitä väenpaljoutta. Se on ahdistavaa ku tuleehirvee tungos eikä helposti pääse ulos. Eli joku ahtaanpaikankammo ja siihen vielä häpeän tunne omasta olemuksesta jne. Katastrofin ainekset on valmiina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan normaalia. Olin lapsena rajusti kiusattu, ja pelkään teinityttöporukoita edelleen. Samoin oransseja takkeja pojilla. Ikää on jo yli 30-v.
Joudut järkkäämään itsellesi kivaa tekemistä vaikka väkisin pysyäksesi onnellisena siinä, missä onnellista elämää eläneet saavat iloisuutensa "automaattisesti".
Tee asioita joista nautit ja kirjoita murheesi papereille, jotka poltat. Anna ajan tehdä työnsä: tässä asiassa aika on ystäväsi.
Hyvää jatkoa sinulle.
Et ap suinkaan ole ainoa moisten kokemusten ja tuntemusten kantaja. Kertomuksesi oli siis minullekin tuttua.
Kun nyt oikein ajattelet: eikö se ole joku muu, jonka tulisi kokea häpeää? Ja hänkään ei niin tee.
Puhu itsellesi kauniita sanoja. Sinä olet hyvä juuri sinuna. Paljon lämpimiä ajatuksia ❤️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä terapiassa käsitellään myös kymmenen vuoden takaisia asioita. Ei ole milloinkaan liian myöhäistä puhua jollekin vaikeista kiusaamiskokemuksista, koska niillä on vahva vaikutus nykyaikaan.
Mulla on sulle konsti. Otat pari isoa tyynyä ja katot, että asunto on tyhjä(tai, että muut ei kuule). Meet sängylle mahalles ja huudat niihin tyynyihin niin lujaa kun pystyt, ja samalla purat kaiken paskan elämästäs siihen huutoon(huutojen määrää ei ole rajattu). Sitä sitten toistat kun tuntuu siltä. Huomaat, että kun tyynyyn huutamiset vähenee, niin elämä ja itsetunto paranee. Toimii ainakin mulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meinasin laittaa että vihaan sua ja toivotan tiesi helvettiin
Mutta luulen että sinua kiusattiin, eli muutan lausunnon siihen että kiusaajatkin saattavat tuossa ajassa kokea itse sitä paskaa potenssii ja lyultavasto eivät edes halua muistaa omaa paskuttaan, eli kannattaa vaan koittaa lopettaa "esteet' eli pikkusen kerrallaan kohtaat rauvhassa paikkoja.
Ps
Koiusaajat vmp ja a aa no good
Psps, se on kakkii koska joku idioooot jossain lapsuudessa ei ymmärrä että se kaikki jää toiseen ihmiseen ikuisesti jolloin valittais se rakkaus vaan vaiks ni kamalaaaa
Vierailija kirjoitti:
Joo että tämmöstä ... terkkuja vaan tutuille :D kivahan se on olla pöpipää ei tosiaankaan. -ap
Ei sinun tarvitse leimata itseäsi "pöpipääksi". Siitä seuraa vaan se, että ikään kuin annat muille luvan pitää itseäsi sellaisena. Sanot että kiusaaminen oli epäoikeudenmukaista ja kiusaajat pöpipäitä. Piste. Koska niin se on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiusaajilla on häpeä- ja itsetunto-ongelmia sekä ties mitä muuta, perheessä varmaan huono dynamiikka. "Kovikset" vasta pelkäävätkin epäonnistumista katu-uskottavuuden (hahhah) luomisessa. Noissa porukoissa nolataan kaveriakin surutta.
Sikäli kun ei ole itse tehnyt muille ikäviä asioita, ei ole mitään syytä hävetä:
Ikävien ihmisten edessä ei tarvitse hävetä, koska nämä ovat itse kelvottomia.
Mukavien ihmisten edessä ei tarvitse hävetä, koska nämä toivovat muille vain hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, olen jopa vähän kateellinen, kun tiedät syyn omaan regointiisi.
Olen jumittunut kotiin nyt ihan totaalisesti, ahdistus vaan on niin valtavaa nykyään, ja ihan mikä vaan voi ahdistaa, enkä tiedä syytä siihen. Tai ehkä mulla ei ole yhtä syytä vaan niitä on useita; rakkaudeton ja isätön lapsuus, muiden vaatimukset, koulukiusaaminen, seksuaaliset hyväksikäytöt jne.
Multakin halaus sulle. Onkohan sulla paniikkihäiriö? Voisit kysyä omasta terveyskeskuksesta onko heillä psykiatrinen sairaanhoitaja? Kävisit siellä juttelemassa ja ehkä saisit lääkitystäkin. Rohkeasti vain apua hakemaan , et ole yksin.
No on mulla mistä arvasitte. Tärisen ku haavanlehti jos en saa olla yksin. 😂 ööpee
AP minä tiedän! Minua kiusattiin myös todella pahasti ja joinain päivinä oma ulkonäkö, puhetapa, vartalo, käytös hävettää aivan sairaasti vaikka tiedostan olevani normaalin näköinen!
Ei kannata välittää mitä muut on mieltä susta jossain kaupassa mutta olisi kiva jos läheiset välittäisi..
Kaupassa kaikki keskittyy omiin asioihin ja siellä on monenmoista kulkijaa joten ei siellä kannata miettiä tommosia..
Se on sairaus. Ei sua oikeasti enää tuijoteta eikä kiusata.
Mutta ehkä sua auttaisi ajatus siitä että tilanteesi on vähän kuin sotapsykoosi. Joka ei sinänsä ole osoitus ihmisen sisäisestä heikkoudesta, vaan aika normaali reaktio siihen, että on joutunut erittäin epänormaaliin tilanteeseen. Koska kiusaaminen on epänormaalia.