Lue keskustelun säännöt.
1-vuotiaan komentaminen
17.08.2009 |
Kuinka kovasanasesti te komennatte 1-vuotiaita? Tuntuu, että joskus tulee huudettua turhaan, mut kun ei vielä tota ei-sanaa oikein ymmärrä tai sit tekeen tahallaan kaikkea kiellettyä (tai vaarallista)..Ensin tietenkin sanon nätisti mut sitten jo vähän isommalla äänellä. Saako ton ikäselle "huutaa"? Niin ja toki pois otetaan vaaranpaikasta ettei loputtomiin komenneta.:)
Kommentit (19)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en oikein tiedä miten se huutaminen auttaa. Tuon ikäistä pitää vaan komentaa monta kertaa, kun vasta harjoittelee puheen ymmärtämistä ja muutenkin kokeilee rajojaan. Huutaminen ei oikein edistä tilannetta millään tavalla.
Jos lapsi tekee kiellettyä, niin sanot tiukasti ei ja nostat pois tilanteesta. JOs siis lapsi vaikka nipistää tai puree, niin nostat pois sylistä ja sanot ei.
huuda omalle yksi-vuotiaalle! Huutamisessa ei ole mitään järkeä tuon ikäiselle, rupeaa vain huutaa itsekkin...
Ja jos lapsi tekee vaarallista, niin pitää estää se vaarallisen tekeminen. Samalla tavalla kiellät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lyhyt selitys mikset ja siirrän lapsen muualle leikkimään. Jos yrittää aina vain kiellettyyn paikkaan, yritän ohjata lapsen mielenkiinnon muualle. Ei 1-vuotias tee tahallaan mitään ilkeää. Koti on myös paikka missä musta pitäs aika vapaasti lapsen voida tutkia, haistella ja maistella eli olen melkein kaiken vaarallisen ja kielletyn siirtänyt pois tieltä. Eipä tarvi olla jatkuvasti sanomassa eikä lapsi turhaudu jatkuvaan kieltelyyn.
Saa vauvan sekaisin? Huomaa ettei vanhempi olekaan tasapainoinen ihminen, johon voi luottaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
noinkin pieneen lapseen. On ihanaa, kun oma +1 v lapseni pysähtyy oikein kuuntelemaan minua. Monesti hoidamme kotitöitäkin käsikädessä. Sama kontakti, joka on, kun lapsi makaa sylissä imemässä voi jatkua.
Kolmannen lapsen kanssa jo jotain oppineena. Ja hyvin harvoin huudan ei.
Toki lapsissakin on eroja, mutta kyllä on helpompaa useamman lapsen kokemuksellakin.
mallilla ettei lapsi voi tehdä mitään kiellettyä ja vaarallista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanot todsiaan "Ei!" ja sitten siirrät muualle, keksi vaikka jotain harhautusta. Jos yrittää huutamalla saada tottelemaan niin huomaa äkkiä että se ei auta ja omat hermot menee ja pian onkin antamassa luunappeja ja tukkapöllyjä jne.
ja tehdä tutkimusmatkaa sen ympäristöön että se ymmärtäis mikä on mitäkin. Sun tehtävä on olla sille paras mahdollinen OPAS. Lasta ei estetä ellei ihan välttämätöntä, ja sä näytät sille kaiken mitä vaan voit. Lapsi oppii 7 ikävuoteen asti matkimalla, se että huudat sille eitä saa sen vaan hämmentymään, mitä luulet sen oppivan mistään jos sitä eitä viljellään vaikka missä yhteydessä. Tästä aiheesta on kirjoitettu vuosikymmenet, kirjakaupalla, kannattas perehtyä asiaan, parempaa olis elämä molemmille, ja onnellisempi perhe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En siis todellakaan tarkottanu että huutaisin päivät pitkät lapselleni. Eikä varmasti kukaan voi väittää ettei joskus hermostuis! Eikä kenenkään koti voi olla TÄYSIN vaaraton. Ja kun noi pienet löytää justiinsa ne kaikki vaarallisimmat paikat..Meillä saa lapsi paljonkin tutkia kaikenlaista mutta totta hemmetissä sanon tiukasti EI jos on vaarassa kunnolla satuttaa itsensä ( ei osaa lapsi kävellä vielä niin se on sitä ainasta nousemista kaikille mahdollisille tasoille) ja opetan ettei esim. ruualla leikitä.
Lähinnä tarkoitin sitä, että onko siitä "huutamisesta" haittaa lapselle jos sitä joskus kuulee. Onnea teille joilla on niiin rautaset hermot että pystyy pitämään turpansa kiinni tilanteessa kuin tilanteessa!
ap
Kun se huuto ei ole mitään jatkuvaa ja systemaattista.
Kaikki hermostuu joskus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[i
Lähinnä tarkoitin sitä, että onko siitä "huutamisesta" haittaa lapselle jos sitä joskus kuulee. Onnea teille joilla on niiin rautaset hermot että pystyy pitämään turpansa kiinni tilanteessa kuin tilanteessa!
ap
[/quote]
samantien mene "rikki" äänen korottamisesta, se on todella inhimillistä. Jatkuva kailottaminen on eri asia. Siitä ei myöskään ole minkäänlaista hyötyä, menettää tehonsa hyvin nopeasti.
Vaikka se itestä pahalta tuntuu AINA kun on lapselleen ärähtänyt niin kai se on ihan inhimillistä. Kyllä mullekin on huudettu lapsena paljonkin muttei siitä mitään traumoja oo jääny..
olisi missään tilanteessa hyväksyttävää, ja mistä sinä tiedä onko traumoja vai ei, nehän on ei-sanallisessa muistissa, eli ei niistä voi kertoa. Et taida muutenkaan lukea käyttöohjeita, kun ei lasten kehitys ole sulle järin tuttu asia?
saa huutaa!
Mutta totta kai sille pitää opettaa se, mitä ei tarkoittaa. (Niin asiantuntijoiden - siis tutkijoiden kuin kokemuksenkin ja maalaisjärjen mielestä). Jos ei lapselle jo pienestä opeta, että jotkut asiat on yksinkertaisesti ei saa, niin ei ne niitä kovin helposti isompana opi.
Eli se joku joka sanoi, että vaan tutkitaan lapsen kanssa maailmaa eikä mihinkään sanota ei, niin älä tule sitten valittamaan kun lapsesi on "ihan mahdoton" - äläkä päästä sitä mun luokalle kouluun, näitä tapauksia on jo ihan riittävästi muutenkin.
Kyllä tiedän hyvinkin ettei huutamisesta ole edes hyötyä!! Oon kuule lukenu useemmin kun kerran kehityspsykologiaa jo ihan ammattinkin takia, jossa olen lasten kanssa muuten tekemisissä. Niin kuin jo aiemmin sanoin niin EN HUUDA lapselleni mitenkään paljon..Huono omatunto vaan soimaa jos JOSKUS sattuu hermostumaan. Sitä varmasti tapahtuu kaikille.
Ja nimeomaan varsinkin vaaratilanteissa pitäisi ei-sanaa käyttää. En halua toteuttaa vapaata kasvatusta, jossa ei-sanaa ei tunneta. No mutta eipä tästä aiheesta enempää.
ap
ja yleens