Lue keskustelun säännöt.
Ovatko kaikkien yi 20 vuotta yhdessä olleiden parisuhteet tällaista kärvistelyä?
29.03.2021 |
Tuntuu, että parisuhde on ollut jo monta vuotta yrittämistä ja tahtomista. Joudun jatkuvasti vähän tsemppaamaan, että nyt yritetään vielä ja että kyllä tahdon tämän suhteen toimivan. Nielen sanojani ja teen kompromisseja. Koitan varailla hotellilomia ja silitän ohimennessäni. Ja välillä onkin ihan hyvää.
Silti olen vähän väsähtänyt tähän ainaiseen yrittämiseen. Ajatukseen tästä "parisuhteen eteen on tehtävä töitä".
Onko todella niin? Eikö se parisuhde pitäisi tuoda energiaa ja olla helppoa, soljuvaa, ihanaa, eikä tällaista puurtamista ja sinnittelyä? Vai onko ajatukseni pitkästä parisuhteesta nyt aivan väärä?
Kommentit (51)
Parisuhde on helppoa ja ihanaa 24/7 ainoastaan alkuhuumassa. Valitettavasti Disney on saanut ihmiset luulemaan, että Tosi Rakkaus on "ja he elivät elämänsä onnellisina loppuun asti".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Iloinen mies kirjoitti:
Se riippuu. Itselläni oli 20-vuotinen suhde, joka oli paljolti sellaista päivä kerrallaan. Toki oli hyviä hetkiä, mutta myös jatkuvaa kinaa, mökötystä, kuittailua. Sitten kun tuo suhde (onneksi) loppui, löysin vuoden kuluttua uuden hienon ihmisen, jonka kanssa olen vasta oppinut, millaista elämä voi olla. : )
Oliko tuo 20v suhde sitten alusta asti kinaa, mökötystä, kuittailua?
Olen käytettävissä virkistävään toimintapainotteiseen sivusuhteeseen. Silittelen paljon takaisin, pussailen lenkkipolun varrella ja hipsuttelen sieltä mistä tykkäät itseäsi hipsuteltavan.
Tottakai siinä on jotain vikaa, jos se on jatkuvaa kärsimystä. Homma ei niin sanotusti toimi.
Ei se suhde yksipuolisesti toimi. Itse vaihtanut miestä viisi kertaa 25 vuoden aikana ja vasta neljännen jälkeen tajusin, että en yksin pysty suhdetta pitämään kasassa, vaan miehen on oltava tarpeeksi valmis paketti ja haluaa itsekin panostaa suhteeseen yhtälailla. Aiemmat neljä oli jotain minun projekteja, joita passasin, mielistelin ja koitin suhdetta kehittää saaden itselleni pelkkää paskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on osa ihan normaalia pitkän parisuhteen elinkaarta. Kohta sinäkin lakkaat ponnistelemasta ja sitten vain mökötätte eri puolilla asuntoa hamaan pitkän parisuhteen loppuun asti.
Vierailija kirjoitti:
Parisuhde on helppoa ja ihanaa 24/7 ainoastaan alkuhuumassa. Valitettavasti Disney on saanut ihmiset luulemaan, että Tosi Rakkaus on "ja he elivät elämänsä onnellisina loppuun asti".
Meillä alkuhuuman jälkeen tuli tasainen ja mukava, leppoisa kumppanuus. Ei tarvitse taistella ja mitä tän eteen nyt tulee tehtyä, kunnioitetaan toisiamme ja halutaan hyvää. Ei se nyt niin työtä vaadi. Mutta on sen oltava molemminpuolista, yksisuuntainen kunnioitus nyt vaan ei toimi.
Aika putkiaivoista muuten vierittää syy Disneyn niskoille :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä kannattais lopettaa se yrittäminen, ja suhteen "hoitaminen".
Annat asioiden olla miten ne ovat. Jos toinen ei puhu, niin hae jutteluseuraa muualta.
Teet sen minkä hyvin mielin haluat, ja annat välillä kämpän rapistua jos toinen ei tee mitään jne.
Vierailija kirjoitti:
Tuo on osa ihan normaalia pitkän parisuhteen elinkaarta. Kohta sinäkin lakkaat ponnistelemasta ja sitten vain mökötätte eri puolilla asuntoa hamaan pitkän parisuhteen loppuun asti.
Ei se kaikilla niin mene. Tunnen pariskuntia jotka ovat edelleen vuosikymmenten jälkeen selvästi hyvin läheisiä ja rakastuneita. Eivätkä kuulemma voi kuvitellakaan eroavansa.
Eräs koko ikänsä yhdessä ollut pariskunta kuolikin peräkkäin, kun jäljelle jäänyt suri itsensä hautaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
25 vuotta yhdessä. Muina aikoina kuin vastarakastuneet, paitsi pms-oireiden aikaan. Onneksi en oireile joka kuukausi. Annan paljon kunniaa miehelleni siitä, että olemme vieläkin yhdessä. Hän on halunnut olla kanssani näistä raivoamispäivistä huolimatta. Ja itse pysyy tasapainoisena "kalliona" vierelläni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on osa ihan normaalia pitkän parisuhteen elinkaarta. Kohta sinäkin lakkaat ponnistelemasta ja sitten vain mökötätte eri puolilla asuntoa hamaan pitkän parisuhteen loppuun asti.
Ei se kaikilla niin mene. Tunnen pariskuntia jotka ovat edelleen vuosikymmenten jälkeen selvästi hyvin läheisiä ja rakastuneita. Eivätkä kuulemma voi kuvitellakaan eroavansa.
Eräs koko ikänsä yhdessä ollut pariskunta kuolikin peräkkäin, kun jäljelle jäänyt suri itsensä hautaan.
Hei, olet oikeassa.
Olen siis tuon pessimistisen kommentin kirjoittaja.
Olisi pitänyt mainita, että omassa lähipiirissäni tuo on siis lähes vakio. Uskon, että on olemassa pitkiä parisuhteita, joissa molemmat osapuolet voivat ja viihtyvät hyvin. Ja sitten on toisenlaisia, kärsimyksentäytteisiä parisuhteita, ja valitettavasti minä olen saanut seurata sivusta vain näitä jälkimmäisen kaltaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos silittäminen ja hotellilomien varailu on epämieluisaa työtä, niin ei ole mitään järkeä jatkaa suhdetta. Normaaleissa suhteissa nuo tuntuvat kivoilta asioilta.
Elämä on helppoa ja hyvää, kun on löytänyt oikean ihmisen rinnalleen. Edelleen olen rakastunut sekä rakastan. 25 vuotta mussukan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ei ole kokemusta pitkästä suhteesta, mutta 30 vuotta vanhempieni avioliittoa seuranneeni voin todeta, että tuollaista se on. Kompromisseja puolin ja toisin, toisen mielen pahoittamista ja toisen mielen pahoittumista ja hanskat tiskiin- fiilistä. Jostain syystä sitä tahtoa kuitenkin molemmilta löytyy eikä ero tule kysymykseenkään kun ei kuulemma voi olla ilman sitä toista. Jos jotakin ei saa toiselta esim. sitä keskustelua niin sitten kumpikin puhuvat asiat muiden ihmisen kanssa. Käyvät harrastamassa jonkun toisen kanssa jos puoliso ei halua samaa harrastusta. Äiti kyllä usein valittaa kun isä on niin "kauhean vaikea" (mitä tosiaan on aina välillä), mutta silti ne asiat veivataan läpi ja taas jatketaan hyvillä mielin, jonkin aikaa.
Oma avioliittoni on ihana vielä 27 vuoden jälkeen, enkä lähipiirissäni ole törmännyt kärvistelijöihin. Mutta kukaan tutuistani itseni mukaan lukien ei ole avioitunut nuorina vaan yli 35 iässä. Mahtaisiko sillä, että tuntee jo itsensä paremmin olla osuutta asiaan. 🤔
Itselläni 25 vuotta parisuhdetta. Rakastamme ja arvostamme toisiamme. Parisuhde antaa energiaa ja iloa.
Tietenkin molempien pitää tehdä tehdä kompromisseja, koska omasta ajankäytöstään ei voi yksin päättää.
Olin joskus suhteessa, jossa mieltäni pahoitettiin jatkuvasti. Sellaisesta kannattaa positua.
Vierailija kirjoitti:
Parisuhde on helppoa ja ihanaa 24/7 ainoastaan alkuhuumassa. Valitettavasti Disney on saanut ihmiset luulemaan, että Tosi Rakkaus on "ja he elivät elämänsä onnellisina loppuun asti".
Mulla on nyt 14 vuotta pitkä parisuhde. Onhan tässäkin yksi iso kriisi ollut, mutta tykätään kyllä edelleen toistemme seurasta ja ilahdun aina kun mieheni näen. Olen ajatellut että tämä on normaalia. Ei kai läheisten ihmissuhteiden pitäisi pahaakaan mieltä tuottaa.
Jos silittäminen ja hotellilomien varailu on epämieluisaa työtä, niin ei ole mitään järkeä jatkaa suhdetta. Normaaleissa suhteissa nuo tuntuvat kivoilta asioilta.
============
JOS toinen osapuoli ilahtuu niistä.
Itse olen ollut saman miehen kanssa 38 vuotta. Onhan noihin vuosiin mahtunut kaikenlaista, mutta kokonaisuutena meillä on mennyt ihan hyvin. Elämä on ihan mukavaa, toisen seurassa on hyvä olla. Mies sairasti vakavasti muutama vuosi sitten ja olen päivittäin onnellinen, että hän selvisi.
Se riippuu. Itselläni oli 20-vuotinen suhde, joka oli paljolti sellaista päivä kerrallaan. Toki oli hyviä hetkiä, mutta myös jatkuvaa kinaa, mökötystä, kuittailua. Sitten kun tuo suhde (onneksi) loppui, löysin vuoden kuluttua uuden hienon ihmisen, jonka kanssa olen vasta oppinut, millaista elämä voi olla. : )