Lue keskustelun säännöt.
Koetko tai oletko kokenut, että syntymäsi oli virhe?
28.03.2021 |
Itse koen, että minun ei olisi pitänyt syntyä. Isäni meni naimisiin 44-vuotiaana 11 vuotta nuoremman äitini kanssa ja minä synnyin seuraavana keväänä ja sitten myös kaksi sisarusta. Olisi ollut parempi jos äiti olisi mennyt naimisiin erään samanikäisen miehen kanssa ja perustanut perheen ja isä olisi jäänyt lapsettomaksi.
Kommentit (14)
Koen aivan ehdottomasti. Synnyin tunnekylmään perheeseen, jossa molemmat vanhemmat olivat vaikeasti traumatisoituneita sekä narsisteja. Olen elänyt hyvin vaikean elämän, jossa ilonaiheita on ollut vähän. Nyt loppusuoralla syövän vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini on aina sanonut olleensa todella onnellinen syntymästäni, mutta kyllä hän olisi saanut paremman elämän jos minua ei olisi.
Kun elämässäni en melkein kolmekymppiseksi mennessä saanut mitään aikaiseksi parhaista yrityksistäni huolimatta enkä elämääni siihen malliin, että kokisin tuntevani olevani onnellinen, mietin, että olisi ollut parempi olla syntymättä koska kaikki aika on tuntunut turhalta ja ehkäpä jos saan vihdoin elämäni mallilleni, kaikki motivaationi ja kykyni nauttia siitä on mennyt menojaan.
Ennemminkin päinvastoin. Isäni löi yhtenä juhannuksena konjakkipullosta vetoa työkaverinsa kanssa, kummasta tulee ensin isä. Synnyin kaksi viikkoa ennen kuin työkaverin poika. Oltiin sen kanssa yhtä aikaa armeijassa.
En ole koskaan kokenut noin, ei ole käynyt mielessäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä. Eräs meidän perheen elämää läheltä seurannut sukulainen sanoi kerran, että vanhempani olivat niin itsekeskeisiä ja -riittoisia, ettei heidän olisi pitänyt tehdä lapsia. Samaa mieltä. Jo 16 vuotiaana halusin pois ja voimakas kuolemankaipuu aika-ajoin. 2 yritystä takana, nyt vanhoilla (60+) päivilllä suht. seesteinen elämä.
Virhe oli se että synnyin vääränlaiseen perheeseen, vanhempani ovat vahvasti uskovaisia. Eivät he varsinaisesti ole huonot vanhemmat. Ongelma on vaan se että mulle on todella vaikeaa edelleen neljäkymppisenä erottaa mikä on oikeaa minua ja mikä ajatuksistani ja uskomuksistani on sitä mitä minulle on lapsena totuutena opetettu. Mitä minusta olisi tullut ei-uskovassa perheessä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En.
Sen sijaan Ikiksen ei olisi koskaan saanut antaa koskeakaan tietokoneeseen saati älypuhelimeen. Siitä kun se alamäki sitten alkoi.
Olis se ollu mamille tuskan paikka jos olisin mahaan jääny.
Öitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä oli. Äitini aina toisteli kuinka olisi halunnut abortin kun ilmoitin tulostani.
Kaiken seurauksena elämä oli yhtä helvettiä ja väkivaltaa, ja 6 ihmistä kärsi.
Ehkä edes toinen olisi löytänyt sen onnensa ilman tätä vahinkoa, joka olin minä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä. En ole ikinä kokenut, että kuuluisin tänne. Pyörittelin jo lapsena ajatusta siitä jos vaan kävelisi järveen.
Oon 33v. Mulla on mm paniikki-, ahdistuneisuus- ja dissosiaatiohäiriö, olen myös kärsinyt syömishäiriöistä ala-asteelta lähtien.
Olen tullut rskatuksi ja muutenkin hyväksikäytetyksi, mua on kuristettu ja pahoinpidelty, mua on alistettu parisuhteissa, multa on kuollut perhettä ja ystäviä. En ole ikinä oikein oppinut elämää, en ole saanut oikeaa kuvaa mm ihmissuhteista, olen itse pettänyt ja satuttanut rakkaita ihmisiäni jota häpen ja kadun syvästi, syön rauhoittavia päivittäin.
Mulla ei ole koulutusta, ammattia eikä työuraa, olen pahasti jälkeenjäänyt muista.
En jaksa uskoa, että tää tästä paranisi, tekis mieli luovuttaa, tuntuu että joku muu sielu olis käyttänyt tän elämän paremmin.
Joskus mietin, mutta sitten muistan aina jotain hyvää.