IHANA RUNO VAUVA KORTTIIN?

Ei pieni puu vielä myrskystä tiedä,

ei pieni puu vielä myrskyä siedä.

Ole suojana pienelle suuri puu,

jotta pienellä juuret vahvistuu.

Tämä viimenen oli mun lemppari, ihana!

Tuosta viimeisestä tuli mieleen runo



Elämään tarvitaan siivet ja juuret.

Ilot, unelmat, pienet ja suuret.





Miksei tuon voisi vauvallekin laittaa koulunsa päättäneiden lisäksi.

Hiukkasista elämän

on suuret ihmeet luotu,

lahja kaikkein arvokkain

on iloksenne suotu.

Sun naurustas kuulen sen,

sä elät aikaa suurten ihmeiden.

Autat minua uudesti löytämään leppäkertun, kun se lähtee lentämään.

Kätes anna pieni, lämpöinen,

mä siihen lasken sielun, sydämmen.

Kuin aurinko sä tulit elämiimme.

Taivas antoi enkelinsä kauneimman...



Tämän runon sisareni laittoi esikois tyttäremme, jonka kummiksi hän tuli, kastekorttiiin, tippa kihosi silmään.

”Tahtoisin toivoa sinulle,

jotakin oikein hyvää:

enkelin siipien havinaa

ja iloa, onnea syvää.





(Anna-Mari Kaskinen)

Kun on oikein pieni

voi lentää linnun untuvalla,

nukkua orvokinlehden alla,

kun on oikein pieni.



Kun on oikein pieni

voi keinua heinässä heiluvassa,

levätä kukassa tuoksuvassa,

kun on oikein pieni.



Kun on oikein pieni

voi istua lumihiutaleille,

liitää maailman tuulien teille,

kun on oikein pi

oi, että tosi kiva runo! :)

KIITOS!! :)

kiitos teille! :)

Silmäripsen alla

värähtelee avaruus,

valossa kelluva vauvan tieto:

olen rannaton salaisuus.





Tuo runo jotenkin iski minuun, kun sain lapsen. Se oli niin suuri ihme minulle, todellakin rannaton salaisuus. Ja katselin sitä pientä ihmettäni pitkiä aikoja, kun hän nukkui.