Onko teidän elämässä ihmisiä jotka vievät voimat?

On kaksi sukulaista. Iäkkäitä. Yritän jaksaa auttaa ja olla tekemisissä heidän elämänsä loppuun asti. Muut energiasyöpöt olen jättänyt taakseni.

Iäkäs isä imuroi surutta kaiken energian mitä voi. Voimansa päivissä halveksi ja mitätöi.

On, ihmisiä jotka jumittaa samassa ankeassa roolissaan kykenemättä muuttumaan. En tiedä mikä auttaisi, psykoterapia ehkä.

Äiti. Asuu yksin isossa talossa, on koko ajan uupunut talon ja pihan hoitamiseen. Rahat riittää nipinnapin, mitään ylimääräistä ei koskaan jää ja jos joku hajoaa hän on pulassa. En vaan voi hylätä häntä, muuten on ihana ihminen. En käsitä miksi ei luovu talosta.

Lapset sekä puoliso

Anoppi. Tarvitsen aina hermo loman kun ollaan oltu tekemisissä. Niin negatiivinen ihminen, että saa minut tuntemaan itseni mitättömäksi luuseriksi. Ei oikein voi laittaa välejä poikki koska on miehelle rakas.

Anoppi ja miehen sisko, mutta kun nyt ovat etäällä, niin haitat minimoituneet. Mutta aiemmin oli jatkuvaa mitätöimistä, piikittelyä, ilkeilyä, kontrollointia, yritystä sekoittaa oman perheenjäsenteni lähinnä minun ja puolisoni välejä jne

On. Huooh.

Minä itse. 🙄

On, minä. Miten pääsen eroon?

Äitini. Yritän pitää mahdollisimman suurta etäisyyttä, mutta edelleenkin hän kuvittelee voivansa puuttua elämääni sen joka käänteessä, arvostella, mitätöidä ja manipuloida, aivan kuten lapsuudessanikin. Mikään suorasanainen ojentaminen ei auta, koska ei kuuntele muita ihmisiä, koskaan.