Olen aivan loppu avopuolison suvun riitelystä. Miten jaksaa, mitä tehdä?
Kukaan ei ota vastuuta, kukaan ei halua keskustella kasvokkain, samoista asioista riidellään ja niistä ei päästä yhteisymmärrykseen. Joku haluaa tehdä toista, toinen toista, toinen ei ota vastuuta, jos toinen ottaa vastuun, siitä ei silti tule mitään ja joku suuttuu. En ymmärrä miten ihmiset ovat tuollaisia. Onko kasvatus mennyt pieleen vai onko ettei lapsuus/nuoruus ole ollut sitä mitä olisi pitänyt olla, että osataan olla riitelemättä.
Kommentit (6)
Kyllähän kaikki riitely ympärillä syö myös läheisiä. Olen kokenut samaa ja se on kamalaa. Kukaan ei edes mieti miltä voi tuntua.
Miksi tuhlata elämä riitelyyn. Oma sukuni ei ole koskaan sitä harrastanut. Joskus yksikin ihminen riittää riitelyn lähteeksi ja ylläpitäjäksi. Riitelijähän etsii syyllisen a i n a (kuten sivustaseuraajana olet huomannut) jostain muusta kuin itsestä. Sen sairaalloisen kehän katkaisee vain sylttytehdas itse.
En puuttuisi toisen suvun riitelyyn yhtään. Miten tommonen voi edes stressata.
Vierailija kirjoitti:
En puuttuisi toisen suvun riitelyyn yhtään. Miten tommonen voi edes stressata.
Kylläpä se kuule näkyy ja kuuluu, sinulla ei taida olla kokemusta elämän menosta.
Anna riidellä! Mitä asia sulle edes kuuluu jos sua ei ole sotkettu mukaan. Anna olla.