Diagnoosina skitsoaffektiivinen häiriö, lievä sellainen-vaikutukset kun asioi terveydenhuollossa

Lääkityksenä on enää duloksetiini masennukseen, ja masennusoireinen mulla tuo vaiva on aina ollutkin. Tuli n. 20-vuotiaana tuo diagnoosi itsetuhoisuuden, sekoilujen, psykoosin ja masennuksen seurauksena.
Nyt opiskelen ja olen siirtymässä työelämään, asun vuokralla, sosiaaliset suhteet yms. hyvät ja muutenkin ihan ok elämäntilanne.

Jotenkin kun asioin terveydenhuollossa, tuo kaivetaan usein esiin, varsinkin jos vaiva ei heti selviä. Ja moni kirjaus alkaa "Aiempaa intensiivistäkin psykiatrista historiaa, diagnoosina skitsoaffektiivinen häiriö", esimerkkinä kun asioin kerran hammaspuolella, mikä ei mitenkään tuohon liittynyt.

On myös hyviä kokemuksia, kun tuota diagnoosia ei ole kaivettu esiin tai ainakaan en ole huomannut, että se vaikuttaisi hoitoon tai suhtautumiseen.

Toisena asiana mietityttää, uskooko ne siellä psykan puolellakaan omia juttujaan tai sitä, että kykenisin normaalielämään, käymään töissä yms. Itse siis tähän uskon. Kehottavat minua esim. jatkamaan opintoja terveydenhoitajaksi, niinkuin minua tähän kouluun tai töihin laskettaisiin sora-lain puitteissa. Vai onko hoito nykyään tällaista, että potilaisiin valetaan uskoa ja toiveikkuutta, vaikka oikeasti realiteetit on eri.